Hanna Paavilainen

Lehtimyyjä

sunnuntai 23. syyskuuta, 2018 @ 21.43
0
"Sellaisella mukavalla asialla tässä soittelen, että..."

Tässä vaiheessa puhelua jo tiedän, että tämä puhelu ei todellakaan tule olemaan mukavalla asialla. Koen jo valmiiksi kiusaantuneisuutta. Missä vaiheessa kehtaan keskeyttää ulkoa opetellun myyntipuheen ja sanoa, että ostan ne lehdet, joita minua kiinnostaa, silloin kun minua kiinnostaa, Lehtikuninkaalta parhaalla diilillä, eikä minulle tarvitsisi soitella juuri silloin, kun on vauvan soseet räjähtämässä mikron kattoon ja koira nylkyttämässä jalkaani ja esikoinen tuonut tuhatjalkainen-kokoelmansa eteiseen näytille? Niin että KENELLE on tämä puhelu MUKAVA?

Joskus hulluina opiskeluvuosina saatoin alkaa puhumaan Jeesuksesta lehtimyyjille. "Hei, ihan mahtavaa että soitit mukavalla asialla! Mullakin on sulle tosi mukavaa asiaa! Jeesus ylösnousi ja sovitti sunkin synnit hei!" Mitä vain lehtimyyjä sanoi, käänsin keskustelun Jeesukseen. Lopputuloksena lehtimyyjä ei tullut uskoon enkä minä ostanut lehteä. En tiedä, ketä nekään puhelut hyödyttivät. Tosin tavoitteeni ei ollut varsinaisesti missionaarinen vaan lähinnä halusin kääntää välttämättömästi kiusallisen keskustelun niin, että olisin itse sentään se vähemmän kiusaantunut osapuoli.

Lehtikuninkaan kautta muuten kun tilaa lehden, ei joudu puhelinmyyjien tehosoittolistoille, sillä he eivät tee lainkaan puhelinmyyntiä. Saa sitten rauhassa keskittyä lukemiseen, eikä tarvitse käydä kiusallisia puheluita.

Amosrex
Amosrex


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Hyvin pieni elämä

sunnuntai 16. syyskuuta, 2018 @ 11.05
0
Tämän kuun alussa piti laittaa pitkästä aikaa virkapaita päälle, kun Helsingin piispa kutsui kaikki alueensa papit koolle. 500 pantapaitaa valloitti Senaatintorin hetkeksi.

Tapasin paljon vanhoja tuttuja. Minua vähän hävettää, kun joku kysyy "Mitä kuuluu?". "Hyvää kiitos" on kai käypä vastaus, mutta jos kysyjä onkin kuka tahansa lähikaupan kassaa läheisempi tuttava, niin mieli tekisi vastat hieman laajemmin.

MUTTA minkäs teet, kun ei kuulu MITÄÄN?


Kun katsoi sitä 500 henkeä, ei voi olla oikein muuta kuin alkaa uskoa johdatukseen. Niin monta oikeeta tyyppiä oikeella paikalla. Tekevät tärkeitä asioita, taistelevat oikeudenmukaisuuden puolesta, yrittävät saada vähän enemmän taivasta tähän välillä niin armottoman maan pinnalle.

On joskus vaikea nähdä omaa johdatustaan arjessa. Elämäni on tällä hetkellä hyvin pientä. Keitän aamupuurot ja jos sitä jää tähteeksi, pyöräytän siitä rieskat uunissa. (Jos puuroa tai mitä tahansa sosetta jää koskaan tähteeksi, siitä saa makoisat rieskat lisäämällä siihen kananmunaa sekä jauhoja, sitten viskaa uuniin.) Nostan pudonneen sukan lattialta tusinan kertaa päivässä. Rapsutan pöydän pinnasta epämääräistä kuivunutta töhkää. Tähänkö Jumala on mut kutsunut?

Ja samalla - olen ehkä onnellisempi kuin koskaan. Ei elämän tämän suurempaa juuri nyt tarvitse ollakaan. Pieni elämä ei tarkoita merkityksetöntä elämää.

Kun mietin näitä johdatusasioita (tai elämää ylipäätään), toivon rukoilen vain, että silmäni aukenisivat näkemään sen - JA VAIN SEN, ei mitään muuta - kun mikä oikeasti on tarpeellista.
Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Pieniä ekotekoja

sunnuntai 09. syyskuuta, 2018 @ 14.47
0
Hyvistä teoista tulee hyvä mieli.

Tässä pieniä kodin ekotekoja, joilla ei ehkä ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta voi pelastaa maailmaa siltä omalta pieneltä tontilta, mitä nyt pelastettavissa on. Suurten teollisuustehtaiden päästöille en voi välittömästi mitään, mutta omaan kuluttamiseen voin vaikuttaa heti.

Ekojutuissa ja ilmastoasioissa koen olevani melkoinen kaksinaismoralisti. Ajan yksityisautolla, syön joskus lihaa ja kehtaanpa vielä lentää noin kerran vuodessa lentokoneella. Minulla ei todella ole varaa heristellä sormea muille. Ajattelen maailmanpelastusta siis ilon kautta. Ainakin itselle tulee hyvä mieli näistä arjen pienistä ekoteoista.

Tiedäthän sen sanonnan pienistä puroista ja niiden muodostamasta suuresta joesta? No ei se mitään, vaikket tietäisikään, pidä hatustasi kiinni, nyt ekoillaan!

1. Tee-se-itse-huuhteluaine eli pesuetikka

Olen aivan hurahtanut pesuetikoihin, jotka teen nykyään itse. Pyykkietikka saa pyykin pehmeäksi, ihanan tuoksuiseksi ja värit hohtamaan. Ihan oikeasti!

Puoleen litraan etikkaa (väkiviinaetikka - saa kaikista ruokakaupoista) sekoitetaan 20 tippaa eteeristä öljyä, ravistetaan ja akrabadabra - pesuetikka on valmis! Vaikeinta on päättää Ruohonjuuressa, minkä tuoksun pyykilleen valitsisi. Piparminttu? Laventeli? Kaneli? Ruusu?

Hintaa pesuetikalle tulee ihan murto-osa siitä, jos ostaisi huuhteluaineen tai pesuetikan kaupasta. Tietenkin vaihtoehto on olla käyttämättä huuhteluainetta kokonaan - tämän vaihtoehdon valitsin vuosikausia - mutta kun kerran nukkuu pesuetikan pehmentämillä laventelin tuoksuisilla lakanoilla, ei enää ole paluuta entiseen.

2. Kemikaaliton yleispuhdistusaine

Kun on kerran tuoksutellut Ruohonjuuressa eteeriset öljyt läpi, ei kannata lopettaa pyykkietikkaan. Samoista aineista voi miksata kemikaalittoman yleispuhdistusaineen. Kun kuuraa syöttötuolia ja ruokapöytää 5 kertaa päivässä erilaisten soseiden ja puurojen jämistä, ihan arvostaa sitä, ettei vauvan suuhun jää mitään myrkkyjäämiä pesuista. Maailmanpelastus on mukava sivuvaikutus.

Sekoita suihkupulloon 1 osa etikkaa ja 9 osaa vettä. Lisää 10 tippaa valitsemasi tuoksuista eteeristä öljyä ja AKRABADABRA - yleispuhdistusaine on valmis! Tähän tarkoitukseen olen suosinut sitruunan tuoksuista öljyä.

3. Vanulaput

Olen aiemmin aina ostanut vanulappuja, joita käytän mm. oman meikin tai vauvan pyllyn puhdistukseen. Vanulaput tietenkin myydään pienissä muovipusseissa ja itse vanut ovat puuvillaa, jonka viljely vie aika paljon vettä ja resursseja maapallolta. Nyt olen hokannut, että vanhan nuhjuisen flanellipaidan tai vanhan reikäisen, pehmoisen hupparin, joita olin heittämässä roskiin, voi vielä saattaa joutsenmatkalleen leikkaamalla pieniksi paloiksi vanulappukäyttöön.

4. Marseille -saippua


Aikoinaan koukutuin Marseilleen Anna-lehden suosittelemana. Marseille-saippuaa voi käyttää ihon puhdistukseen, tahranpoistossa ja pyykinpesussa. Itse käytän Marseillea - en osaa muuten lausua nimeä muuta kuin suomalaisittain ärrän päräyttäen - erityisesti villan ja nahan puhdistukseen. Ruohonjuuresta saa myös Marseille -pyykinpesuainetta, joka on vegaanista ja kemikaalitonta ja ihanaa pyykeille.

5. Muovittomat vanupuikot
Jos kerta Kuningatar Elisabet on kieltänyt muoviset pillit ympäristösyistä, tämä koillis-Helsingin prinsessa kieltää muovilliset pumpulipuikot. Miksi, oi miksi, niiden pitää olla muovia? Kun on niin monta muutakin vaihtoehtoa? Ruohonjuuren vanupuikkojen pumpuli on luomupuuvillaa ja tikkuosa kierrätyspaperia.


Manaatti

Kuvan manaatti liittyy vahvasti asiaan, sillä nämä leppoisat merelliset pullukat maksavat tällä hetkellä kallista hintaa ihmisten elintasosta. Voi, kun me ollaan rikottu tää pallo näidenkin puolesta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Oman elämänsä prinsessa

sunnuntai 02. syyskuuta, 2018 @ 19.16
0
Anna-lehdessä oli juttua Cambridgen herttuattaresta ja inspiroiduin. Minäkin haluan oman linnan ja palveluskunnan ja nuden väristä kynsilakkaa. Päätin siis ruveta prinsessaksi. Täten julistan itseni, Hanna Paavilaisen, koillisen Helsingin ja Lehtikuninkaan hovin prinsessaksi.

Kun lapset kitisevät nälkäänsä, omakin vatsa kurnii ja jääkaappi kaikuu tyhjyyttään niin mitä prinsessa tekisi? Prinsessa ei saisi verbaalista ripulia ja pieraisisi kaikkia tietämiään voimasanoja ilmoille (entinen toimintamallini), vaan hymyilisi tahdikkaasti ja tilaisi hyvältä haltijattarelta pari pizzaa.

Mitä prinsessa tekisi, kun koira ei tottele? Prinsessa ei nykisi vimmatusti remmistä (entinen toimintamallini) vaan maltillisesti, lähes kuiskaten, kutsuisi koiraa kohti parempia käytöstapoja.

Antaisiko prinsessa linnansa peittyä maissinaksuista sulaneeseen tahmaan? EI! Menettäisikö prinsessa malttinsa, jos prinssi ei ikinä siivoaisi kahvikuppiaan tiskikoneeseen? EI! Prinsessa ei hikeenny pikkumaisista arjen vastoinkäymisistä, prinsessalla on suuremmat linjat mielessä.

Yhtäkkiä elämä onkin jotenkin seesteisempää, kun aina hermostuessaan miettii prinsessoita. Aito prinsessa ei tarvitse tiaraa, vaan prinsessuus on mielentila.

On prinsessuudessa rajoitteitakin. Kuulemma prinsessat eivät saa ottaa selfieitä eivätkä käyttää lyhyitä hameita. Voi niitä parkoja. No, onhan tällä prinsessalla ehkä vähän liian paksut reidet minihameisiin muutenkin, että ehkä pystyn elämään tämän kanssa. Mutta selfieistä en luovu. Pitää jokaisessa prinsessassa olla vähän kapinahenkeäkin!

Puhkea kukkaan

kuva @Hanne Kiiveri

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Tulkintaeroja

sunnuntai 26. elokuuta, 2018 @ 22.01
2
Istumme naisten kesken terassilla viinilasit kädessä täydellisen joutilaina ja kylläisinä hetki sitten nautitusta ateriasta. Ohi kulkee ystäväni äiti ja huokaa "Ihana tuo sinun mies, hän tiskasi kaikki astiat".

Miten tämä lause tulkitaan kuulijoiden kesken?

Rouva A: "Kyllä minussa vain pieni feministi herää! Jos olisin siellä tiskaamassa, niin kehuisiko kukaan, kuinka ihana olisin? Ei kehuisi! Mutta kun MIES tiskaa, niin johan hänelle ollaan ripustamassa kultamitalia kaulaan."

Rouva B (kommentoijan tytär): "Jaaha. Ei sitä saa hetkeäkään rauhassa istua, kun tullaan jo vihjailemaan ei-niin-hienovaraisesti, että pitäisi siivota, tiskata ja kuurata. Voi prkl!"

Rouva C: "Ai, joku on tiskannut? Ai kun kiva!"

Rouva D: "Laadi-laadi-laa, aurinko paistaa, viini on hyvää, trallallaa."

Mikä näistä tulkinnoista on oikea?
Tulkintaeroja


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Matkakokemuksia: Tallinna, Eesti

sunnuntai 19. elokuuta, 2018 @ 23.39
0
Mies vie lapset pallomereen. Jään kannelle kuuntelemaan äänikirjaa (Ozzy Osbournen elämänkerta) ja annan tuulen tuivertaa rastoja hiuksiin. Olen käynyt Tallinnassa kymmenkunta kertaa, mutta aina kaupunki on yhtä ihana.

Tällä kertaa kokeilimme paikallisen ystävämme suosittelemaa hampurilaispaikkaa, Estonian burger factorya. Perinteiden ystävä saa sieltä tilattua hampurilaisensa luomunaudalla ja cheddarilla. Itse kokeilin tonnikalapihviburgeria, joka oli loistava. Meillä oli reissussa viisi lasta ja kolme aikuista, joten ravintolassa huomio meni rehellisesti sanoen enemmän härdelliin kuin makuelämykseen. Ehdin kuitenkin huitaista oman tonnikalaburgerini jossain kukkuluuruun ja pitää-syödä-oikea-ruoka-ennen-jäätelöä-papatuksen välissä. Hyvää oli.

Saimme melkein aviokriisin aikaiseksi paluuaikataulun kanssa. Miehellä meni hermo, kun jatkuvasti nalkutin, että "pitää olla ajoissa satamassa", enkä osannut elää hetkestä. Helmasyntini on aina miettiä askeleen eteenpäin, vaikka tässä hetkessä ja askeleessakin olisi jo tarpeeksi koettavaa. Minuutti sen jälkeen, kun pääsimme satamaan, kuulutettiin suureen ääneen "pääsy laivalle suljettu, laiva lähtee". Juoksimme pitkin sataman putkea kohti laivaa vaunussa itkevien lasten säestämänä ja ehdimme viimeisinä matkustajina laivaan miehistön säälistä. "Mitä minä sanoin! MITÄ MINÄ SANOIN!!!" -marmatusta kuului lopun laivamatkaa.

Ensi kerralla kun mennään Tallinnaan, menemme sinne yöksi tai pariksi. Päivä Tallinnassa on aivan liian lyhyt päivä!

Tallinna
Tallinna
Tallinna


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Matkakokemuksia: Denia, Espanja

sunnuntai 12. elokuuta, 2018 @ 23.03
0
Oletko kuullut koskaan Denian kaupungista? Ei se mitään, en minäkään ollut. Denia on pieni kylä tahi kaupunki Alicantesta tunnin ajomatkan verran pohjoiseen.

Pikkuisen on erilaiset matkakohdekriteerit nykyään lapsiperheenä kuin mitä oli viisi vuotta sitten. Ennen sitä matkusteli sukellusvesien perässä, nyrkkeilyhanskojen kanssa tai metsästi hyviä konsertteja ja muita elämyksiä. Luin Mondoa lähestulkoon lahkomaisesti ja revin elämyksellisimpien paikkojen esittelyt talteen kansioon pinkin muovikuoren sisälle.

Nykyään, tässä elämäntilanteessa, matkakohteen kriteerit ovat

1. Suora lento
2. Kohde max 1h ajomatkan päässä kentältä
3. Majoituksen läheisyydessä lastenallas
4. Majoituksesta max 10min. kävelymatka hiekkarannalle
5. Ilmastointi

Plussaa tietenkin olisi, jos majoituksen lähellä kävelyetäisyydellä olisi kauppa, kuntosali, Guggenheim, Pyramidit, luonnonsuojelualue, shoppailut ja lapsiperheille suunnattu Michelin-ravintola. Mutta koska edellämainittuihin kohteisiin ei kuitenkaan jaksaisi mennä leikki-ikäisen ja vaaperon kanssa, niin tyydyn siihen lastenaltaaseen ja rannan välittömään läheisyyteen.

Tänä vuonna matkakohteemme osui 5/5. Alicanten lähellä sijaitseva Denian kaupunki on kuin Espanjan Tammisaari. Sinne paikalliset menevät mökkeilemään. Rannalla ei ollut yhtään brittituristia eikä korviini kantautunut mitään skandinaavisia kieliä kertaakaan. Kauppakaduilta puuttui täysin turistikaupat feikkilaukkuineen ja t-paitoineen. Denian turistit olivat espanjalaisia, Madridista ja sisämaasta rannalle valuneita mökkeilijöitä.

Denia ei ole suurten nähtävyyksien kaupunki. Mutta on siellä linna. Sinne kun jaksaa kavuta, voi saada hyvän panoraamakuvan kylästä. Elämysten sijaan elämä Deniassa on leppoisaa. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen - ainakin tällaisen puolitoistametrisen pirkanmaalaisen pienkaupungin kasvatin mielestä.

Jopa mystisiin mittasuhteisiin kohoava juttu oli, että emme kertaakaan Deniassa saanut pahaa ruokaa. Espanjan turistirannat kun yleensä ovat vallanneet fish&chips -paikat, pizzeriat ja wienerschnitzelit, täällä ne loistivat poissaolollaan. Deniassa joka ravintolassa oli tuoretta kalaa, paellaa, tapaksia ja pinxtoja. Toki Deniasta Mäkkärit ja Burger Kingitkin löytyy, niin kuin joka paikasta nykyään, jos tapakset tuntuvat liian eksoottiselta.

Denia
Denia
Denia
Denia


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D