Hanna Paavilainen

Rukous

söndag 26 april, 2020 @ 15:55
0
Nyt on ollut sen verran murhetta,
että on pakko rukoilla.

En oo vissiin ainoa,
sillä hakukoneissa maailmanlaajuisesti sanan "rukous" etsiminen on yleistynyt eksponentiaalisesti.

Tässä on ollut vähän pidempi tauko, sori siitä.
Eikä oikeat sanat meinaa löytyä.
Mut et Sä varmaan rikki mee siitäkään, jos mä välillä unohdan.

Eikä mulla edes ole omia sanoja.
Huokailen ja puhisen.
Nojaudun sitaatteihin.
"Anna meille meidän syntimme anteeksi."

Kun toistan samoja pyyntöjä uudelleen ja uudelleen,
niin tuntuuko se Susta nalkutukselta?
Kuulen itseni toistavani itseäni,
mutta jossain on oltava armo.
Jossain se on.
Se on.

Sitten kun luen uutisia niin sit sitä ajattelee,
että ihan hyvin mulla tässä on asiat.
On Sulla varmaan isompiakin juttuja just nyt pöydällä.
Niin, että voinko vetää siis rukoukseni takaisin?

Tässä meidän korttelissa merikotkan pesässä kuoriutui poikanen.
Tossa meidän pihassa on kokonainen meri sinililjoja.
Niin että Sinun on valtakunta.
Kyllä mää tässä pärjäilen.

Kiitos ku kuuntelit kuitenki.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Hanna Paavilainen
Tykkää ja jaa

Takaisin normaaliin

söndag 19 april, 2020 @ 15:19
0
Tässä varmaan itse kukin on viime aikoina rukoillut, että elämä palaisi normaaleihin uomiinsa.

Tuntuisi luksukselta, jos pääsisi nyt halaamaan mummua ja pappaa. Voisi syödä työkaverin kanssa lounaan samassa pöydässä ravintolassa. Jos voisi ketkuttaa peppua täpötäydellä tanssilattialla. Antaa istumapaikka raskaana olevalle ruuhkabussissa. Kauhoa murheet pois Mäkelänrinteen uimahallin lattiakaakeleita laskien. Jospa pääsisin halaamaan kummipoikaa Tukholmassa tai ystävää Floridassa.

Anopiltani oletin samaa kaipuuta normaaliin. Hän on ketterä seitsenkymppinen, jonka aktiivisen elämäntyylin korona sulki karanteeniin. Hän tokaisi, että toivottavasti ei koskaan palata normaaliin. Että ennen kuin kiirehditään takaisin "normaaliin", tulee miesttiä, mitä haluamme normaalina säilyttää.

Aloin ajatella asiaa uusiksi. Mikä on sellaista normaalia, johon oikeasti kannattaa kiirehtiä? Voisiko jotain tästä koronakaranteenista säilyttää normaalina?

Itse olen nyt korona-aikaan ulkoillut enemmän kuin koskaan. Olen rukoillut ja meditoinut juoksemalla päivittäin. Nämä ovat tulleet rytmittämään arkea ja täytyy myöntää, että se on parempi rytmittäjä kuin kiirehtiminen ruuhka-aikaan päiväkodilta toimistolle ja toimistolta päiväkodille. Mutta ne yhteiset syömiset, kyllä niitä vaan on ikävä. Ei ole ihmistä tehty elämään seinien ja muurien takana toisistaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Rannalla
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Valo välähtää

söndag 12 april, 2020 @ 08:11
0
Tarvitaan säröjä, että valo pääsee läpi.

Pääsiäisen kertomukset ovat täynnä onnettomia tunareita. Yksi antaa opettajansa hengen rahaa vastaan ja toinen kieltää tunteneensa koko tyypin. Syytellään, haukutaan, ristiinnaulataan. Osataan sitä nykyäänkin sulkea silmät totuudelta, lynkata julkisesti ja unohtaa periaatteet kolikkopussin edessä.

Valo puikahtaa läpi haavojen: puutteiden, mokien ja epävarmuuksien. Nämä pelkääjät ja petturit Jeesus oli valinnut lähelleen, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Jokainen on yhtä rikkinäinen ja matkalla ryvettynyt, eikä se lähde pois pesemällä kädet ja kääntämällä selän asialle kuin Pilatus pääsiäisevankeliumissa konsanaan. Pääsiäinen on sitä, kun Jeesuksen haavojen kautta minun haavani saavat hoivaa.

Kyllä taidat tietää jo, mistä suunnasta valo tulee.
Pääsiäisen valo ei vaadi itsensä kohottamista tai ponnisteluja ylöspäin.
Enkeli lentää maahan. Läpi lukkojen, muurien, estojen ja sisäänpäin käpertymisen. Hän vierittää suuren kiven syrjään. Valoa tulvii pimeään kallioluolaan, maalaa kaiken kultaiseksi, myös sen sieluni pimeimmän nurkan, jolle olen itsekin ummistanut silmäni.

Kun tänään kauhon suuhuni lautasellisen mämmiä isolla lorauksella kermaa, annan valon kumartua puoleeni. Siinä ei ole sijaa varjoille.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Lupa tuntea

söndag 05 april, 2020 @ 14:00
0
Kun elämä ei tälläkään viikolla mennyt niin kuin suunnittelin.
Kun työt alkoivat kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen, piti hypätä syvään päätyyn ja piti ihan hitokseen nopeasti opetella uimaan.
Kun kaikki tällä viikolla meni suunnitelmieni vastaisesti, niin tänään annan myös itselleni luvan olla jotain muuta, kuin mitä olin suunnitellut olevani:

Reipas
Tehokas
Innovatiivinen
Luova
Rohkea

Tänään ei tarvitse.

Annan itselleni luvan murehtia peruuntunutta Lapin matkaa, josta olin haaveillut kaksi vuotta.
Annan itselleni luvan olla surullinen kaikista niistä kappaleista, jotka jää kesän festareilla tanssimatta.
Annan itselleni luvan olla kyllästynyt ja tylsistynyt näihin neljään seinään kotikonttorilla ja siihen, että lapset keskeyttävät työn tekemisen tasaisesti
Annan itselleni luvan kaivata meikkaamista, ravintolalounaita ja vessarauhaa, joita töihinpaluun piti tuoda mukanaan.

Tiedän, että murheeni ovat pieniä verrattuna konkurssia tekevään yksityisyrittäjän, lapsen Al-Holissa, koronaan sairastuneen tai koronan takia läheisen menettäneen murheisiin.

Mutta annan itselleni silti luvan.
Luvan olla ihminen.
Saman luvan soisin myös sinulle.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Back in business

söndag 29 mars, 2020 @ 12:05
0
Olisin kuvitellut, että viimeiset viikkoni kotiäitinä menisivät aivan toisella tavalla, mutta elämä harvoin menee niin kuin suunnittelee. Olin elätellyt toivoa, että ensimmäinen työpäiväni takaisin töissä olisi kakkukahvittelua paluustani riemuitsevien työkaverien kanssa, mutta todennäköisesti huomenna menen huhuilemaan yksinäni Kirkkohallituksen ja Ylen tyhjille käytäville. Kaikki ovat saaneet määräyksen etätöihin. Ei mennyt tämäkään, miten suunnittelin.

Töihin paluu jännittää. Entä, jos en osaakaan enää mitään ja kaikki muutkin huomaavat sen?
Töihin paluu innostaa. Uusia mahdollisuuksia, omaa tilaa/rahaa. Työni uskonnollisten radio-ohjelmien parissa on niin itsenäistä, että sehän on vallan omaa aikaa verrattuna nykyisten esimiesteni (pojat 2vuotta ja 5 vuotta) tyranniaan.
Töihin paluu huojentaa. Sentään on vielä töitä, mitä tehdä. Tässä ajassa olen etuoikeutettu.
Töihin paluu kauhistuttaa. Miten se pienempi lapsi pärjää ilman mua? Miten mä pärjään. Koen aivan mustasukkaisuutta, että joku muu saa kuunnella hänen nauruaan päivisin.

Ensi viikolla alkaa uusi arki.
Saa rukoilla puolestani, että kaikki menee hyvin, vaikka menisikin eri tavoin kuin itse suunnittelin. Mä rukoilen sun puolesta ja jatkossa saan tehdä sen vieläpä ihan työajalla.

kirkkohallitus

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Blogi jatkuu normiin tapaan! Koen, että tänä aikana blogillani ja Lehtikuninkaan tarjonnalla on entistäkin tärkeämpi rooli, kun moni joutuu viettämään päivät kotiarestissa. Jos silmät väsyy ruudun tuijottamiseen tai mun blogin juttujen tasoon, voi tilata lempilehtensä kotiin inspiroimaan elämää.
Tykkää ja jaa

Luota. Ja pese käsiä.

söndag 22 mars, 2020 @ 07:56
0
Pitkät hiukset hulmuavat vauhdissa, nainen jaloillaan vauhtia ja keinuu korkeammalle. Hän irrottaa otteensa ja painovoima toteuttaa tehtäväänsä, kevyt ruumis leikkaa ilmaa kohti auditorion lattiaa. Kesken lennon toinen nainen ottaa kiinni ranteista, heilauttaa jälleen kohti kattoa.

Okei, tuolta näyttää luottamus.


Kuvasimme Riemulaulut -ohjelmaa kuukausi sitten Sirkusartistikoulu Salpauksessa, vielä aikana ennen pandemiaa. Minne tahansa kohtaan salia katse laski, joku teki jotain käsittämätöntä. Aloin soimata itseäni, että miksi en koskaan edes ollut tiennyt tällaisen koulun olemassaolosta, vaan olen tehnyt valintoja elämässäni täysin laput silmillä. Mutta ei mennä nyt siihen. Halusin kirjoittaa luottamuksesta.

Minulle luottamus on aina ollut luottamusta itseeni. Olen piirtänyt kalenteriin merkintöjä ja huolehtinut, että sovittuihin menoihin mennään. Matkoille lähtiessä olen pakannut kaikkien perheenjäsenten laukut, ettei mitään vain jäisi. Olen huolehtinut vakuutuksista, rokotuksista, että tilillä ja jääkaapissa on hätävaraa. Olen ottanut kontrolliini kodin ja sen, missä järjestyksessä kaikki siellä on. Ryhmätöissä otan helposti homman vetäjän roolin, koska muuten en luota, että pysyttäisiin aikataulussa. Olen puristanut kaikkia lankoja käsissäni rystyset valkoisina ja pää punaisena ja valittanut, kuinka uuvuttavaa niiden pitäminen on. Olen ottanut kaikki ja kaikkien asiat hoidettavikseni ja valittanut, kuinka väsyttävää on hoitaa kaikki ja kaikkien asiat.

Nyt viime viikot ovat viimeistään osoittaneet, että elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, vaikka olisi kuinka järjestelmällinen ja taitava suunnittelija. Yhtäkkiä maailma on täynnä erilaisia uhkakuvia ja pelkoja, joista ei tiennyt mitään kuukausi sitten. Kaikki suunnitelmat peruttu ja kontrollin tunne romutettu. Eikä kukaan tässä tiedä, mitä vielä käy.

En tiedä, mitkä Jumalan suunnitelmat ovat lähiviikoille. Mutta ehkä itselläkin olisi helpompaa, jos voisin nyt vaan luottaa omien suunnitelmien sijaan Jumalan suunnitelmiin. Jospa osaisi päästää irti, heittäytyä ilmalentoon ja luottaa siihen, että kyllä Joku ottaa ranteista kiiinni oikealla hetkellä. Voisi nauraa itselleen ja suurille suunnitelmilleen, ottaa vauhtia ja hypätä korkeammalle, kuin on koskaan aiemmin uskaltanut hypätä.
Joltakin sellaiselta luottamus näyttää.

Luottakaa siis. Mutta peskää silti kädet.

Luottamus


Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Marian päivän Riemulaulut nähtävissä Areenassa täällä: www.areena.yle.fi/1-50278008
Tykkää ja jaa

Kultakaivos suussa

söndag 15 mars, 2020 @ 15:06
0
Melko huonoa kurssia tarjoavat hammaskeijut tällä hetkellä. Esikoinen tökkii etusormella heiluvaa hammastaan viikkotolkulla, riemuitsee kun se irtoaa, panikoi veren mausta suussa, asettelee huolella tyynyn alle. Aamulla hammaskeiju on vienyt aarteen ja jättänyt 2€ kolikon tilalle. Maitohampailla voi siis tienata 40€, mikä on melko vähän ottaen huomioon hampaiden todellisen arvon.

Kun parikymppisenä ajatteli ruumistaan, että mistä täytyy pitää hellimmin huolta, sitä teki vatsarutistuksia täydellinen sixpack mielessään. Eipä olisi arvannut, että ne on hampaat, jotka alkavat ensimmäisenä pettää.

Iso osa perheemme säästöistä menee tällä hetkellä hammashuoltoon. Yli vuosi sitten aloitin invisalign -hoidon saadakseni "jenkkihymyn" ja samoihin aikoihin alkoi mieheni hammasremontti. Kun yksi hammas pettää, on sen tilalle hankittava implantti. Muuten hampaat alkavat liikkua pois paikoiltaan tai jäljelle jääneet hampaat murenevat pikkuhiljaa. Siinä menee sitten hymy ja purenta kieroon, joka aiheuttaa mm. migreeniä. Implanttien hinnat ovat nelinumeroisia ja julkinen hammasterveydenhuolto ei näitä kata.

Jos olet syntynyt 80-luvulla, muistat ehkä vielä, miltä banaanilakka maistui, ja miltä se tuntui hampaissa. Sen jälkeen kouluihin ovat tulleet limsa- ja karkkiautomaatit. Sen sijaan lasten vuosittaiset fluoraukset on lopetettu. Myös nuorten hammastarkastukset ja koulujen harjausopetukset lopetettiin. Näiden päätösten seurauksia niitetään jo. Helsingissä julkinen terveyshuolto ei ehdi hoitamaan kaikkia potilaitaan.

Hammassairauksia potevien ja hammaslääkäreiden suojeluspyhimys on Pyhä Apollonia. Häntä kidutettiin kiskomalla hampaat suusta, minkä jälkeen hän heittäytyi itse roviolle. Lohjan kirkossa on edelleen fresko, missä Apollonia seisoo pihdit käsissään, pihtien välissä on irti revitty hammas.

Vanhempi poikamme on muuten ilmoittanut, että hänestä tulee isona hammaslääkäri. Myös kuopus tepastelee polleana kädessään laukku, jota kutsuu "hammaslääkärin laukuksi". (Ehkä tämä jo osiltaan kertoo siitä, miten usein on käyty hammaslääkärissä viime aikoina. Puolitoista vuotta sitten, kun aloitin hammasremonttini, makasin hammaslääkärin tuolissa leuat ääriasentoon vääntyneenä ja kuopus makasi päälläni tissiä imien. Helmi hetkiä.)


Eli huomiona kaikille itseään helliville ja itsestään huolta pitäville.

Harjaa hampaasi. Käytä hammaslankaa. Hyödynnä kaupungin tarjoamat säännölliset hammastarkastukset. Sano rukouksesi Apollonialle.

hampaat

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Jos haluat tietää lisää Invisalign-projektistani "jenkkihymy", jätä kommenttia. Kerron kokemuksia mielelläni.
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D