Bachata soi ja mies piti käsiäni kämmenissään. Hän hymyili ja sanoi ruotsiksi: ”Käyt varmaan paljon salilla?”
Olin mielissäni. Ajattelin, että mies kehuu kroppaani. ”Kyllä!” hymyilin hänelle vastauksen.
”Joo, tunnen rakot käsissäsi” mies vastasi ja hieroi peukaloillaan niitä kohtia kämmenissäni, jotka ovat rautatangon kuluttamia.
Keskustelu menikin vähän eri suuntaan, kun olin kuvitellut ja nauroin lopputanssin ajan niin, että askeleetkin menivät sekaisin.

Nyrkkeilyssä aina kannetaan otteluiden jäljet kunnialla. Jokainen musta silmä, nirhauma ja rakko on kovalla työllä hankittu. Ne ovat ylpeyden aihe. Samoin monilla tuntemillani painijoilla on kauniit korvat, kukkakaaleiksikin kutsutut, jotka kertovat tarinaa niin voitoista kuin noustuista tappioista. Jokainen arpi kertoo tarinan kaatumisesta, mistä on noustu.

Mitta sitten. Instagramini filtteri-ominaisuus lakkasi toimimasta. Olin järkyttynyt. Selasin koko internetin läpi etsiessäni keinoa saada filtterit takaisin. Tarvitsin filttereitä, jotka silottavat ryppyni ja peittävät mustat silmäpussit!

Niin se vaan on, että toiset arvet kannetaan enemmän ylpeydellä kuin toiset. Jännä.



Aamen ja terkkuja,
Hanna