Hanna Paavilainen

Puhu itsellesi kauniisti

sunnuntai 13 maaliskuuta, 2022 @ 08.53
0
Olen viime aikoina saanut itseni kiinni puhumasta itselleni rumasti. Aamuyön pimeinä tunteina pyörin sängyssä ja häpeän jotain turhaa mokaa, mitä olen tehnyt tai sanonut. Niin kuin vaikka tällä viikolla toimistolla juoksin aulan läpi, kun olin myöhässä lounastapaamiselta. Jo aulassa näin, kuinka joku seisoo ulko-oven edessä tuulikaapissa jonkunlaisen rollaattorin kanssa, ei liiku eikä tee muuta kuin blokkaa koko uloskäynnin. Ajattelin hänen odottavan jotakuta maailman väärimmässä paikassa. Vääntäydyin puolijuoksussa hän ohitseen ja sanoin (sentään ystävällisellä äänellä), että voisiko täältä päästä ulos. Olin jo pitkällä juoksussa ulkona, kun takaani kuului ääni ”no sitähän minäkin tässä vain yritän”. Miten empatiakyvytön, itsekeskeinen ja ajattelematon voi ihminen olla?
No tätä ja muita kunnian hetkiä (huusin lapselle, en osannutkaan nyrkkeillä/tanssia/puhua) kelaan boomerangina päässäni ja silmäpussit kasvavat kahdella kädellä kannettaviksi ja aamulla kun katson peiliin niiden takaa, sanon että ”ruma”.

Kirjoitin itselleni listan, miten saisin itse-empatiaa elämääni:

1. Aina kun huomaat itsekritiikin tai ruman sanan itsellesi, pysähdy. Keksi tilalle myötätuntoinen ajatus. Yritä tehdä tästä rutiini.

2. Ympäröi itsesi empaattisilla ja hyväksyvillä ihmisillä. He ovat selkeästi tajunneet, miten tätä elämää pitää elää.

3. Muista, että ketään ei kiinnosta sinun mokasi tai virheesi. Kukaan muu ei menetä yöuniaan sinun häpeäsi takia. Häpeä on vain omassa päässäsi.

4. Olet aina isompi kokonaisuus kuin yksittäiset virheet.

5. Henkilökohtainen mantrani: ”jos olisin tiennyt paremmin, olisin tehnyt paremmin, jatkossa tiedän ja teen”. Jokainen kai toimii parhaalla mahdollisella tavalla sen hetkisen tiedon, ymmärryksen, voimavarojen ja mahdollisuuksien puitteissa.

6. Keskity muihin. Lahjoita hyväntekeväisyyteen. Laita siemeniä linnuille. Istu lattialla ja leiki lasten kanssa. Usein, jos on riittämätön olo, niin keskittyy liikaa itseensä. Ei sitä oikeastaan tarvitsekaan yksin riittää, koska ei ihmistä ole tarkoitettukaan yksin tätä elämää suorittamaan. Yhdessä me vasta riitämme.
Hanna Paavilainen

Taivas


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D