Hanna Paavilainen

Rukous

söndag 26 april, 2020 @ 15:55
0
Nyt on ollut sen verran murhetta,
että on pakko rukoilla.

En oo vissiin ainoa,
sillä hakukoneissa maailmanlaajuisesti sanan "rukous" etsiminen on yleistynyt eksponentiaalisesti.

Tässä on ollut vähän pidempi tauko, sori siitä.
Eikä oikeat sanat meinaa löytyä.
Mut et Sä varmaan rikki mee siitäkään, jos mä välillä unohdan.

Eikä mulla edes ole omia sanoja.
Huokailen ja puhisen.
Nojaudun sitaatteihin.
"Anna meille meidän syntimme anteeksi."

Kun toistan samoja pyyntöjä uudelleen ja uudelleen,
niin tuntuuko se Susta nalkutukselta?
Kuulen itseni toistavani itseäni,
mutta jossain on oltava armo.
Jossain se on.
Se on.

Sitten kun luen uutisia niin sit sitä ajattelee,
että ihan hyvin mulla tässä on asiat.
On Sulla varmaan isompiakin juttuja just nyt pöydällä.
Niin, että voinko vetää siis rukoukseni takaisin?

Tässä meidän korttelissa merikotkan pesässä kuoriutui poikanen.
Tossa meidän pihassa on kokonainen meri sinililjoja.
Niin että Sinun on valtakunta.
Kyllä mää tässä pärjäilen.

Kiitos ku kuuntelit kuitenki.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Hanna Paavilainen
Tykkää ja jaa

Takaisin normaaliin

söndag 19 april, 2020 @ 15:19
0
Tässä varmaan itse kukin on viime aikoina rukoillut, että elämä palaisi normaaleihin uomiinsa.

Tuntuisi luksukselta, jos pääsisi nyt halaamaan mummua ja pappaa. Voisi syödä työkaverin kanssa lounaan samassa pöydässä ravintolassa. Jos voisi ketkuttaa peppua täpötäydellä tanssilattialla. Antaa istumapaikka raskaana olevalle ruuhkabussissa. Kauhoa murheet pois Mäkelänrinteen uimahallin lattiakaakeleita laskien. Jospa pääsisin halaamaan kummipoikaa Tukholmassa tai ystävää Floridassa.

Anopiltani oletin samaa kaipuuta normaaliin. Hän on ketterä seitsenkymppinen, jonka aktiivisen elämäntyylin korona sulki karanteeniin. Hän tokaisi, että toivottavasti ei koskaan palata normaaliin. Että ennen kuin kiirehditään takaisin "normaaliin", tulee miesttiä, mitä haluamme normaalina säilyttää.

Aloin ajatella asiaa uusiksi. Mikä on sellaista normaalia, johon oikeasti kannattaa kiirehtiä? Voisiko jotain tästä koronakaranteenista säilyttää normaalina?

Itse olen nyt korona-aikaan ulkoillut enemmän kuin koskaan. Olen rukoillut ja meditoinut juoksemalla päivittäin. Nämä ovat tulleet rytmittämään arkea ja täytyy myöntää, että se on parempi rytmittäjä kuin kiirehtiminen ruuhka-aikaan päiväkodilta toimistolle ja toimistolta päiväkodille. Mutta ne yhteiset syömiset, kyllä niitä vaan on ikävä. Ei ole ihmistä tehty elämään seinien ja muurien takana toisistaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Rannalla
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Valo välähtää

söndag 12 april, 2020 @ 08:11
0
Tarvitaan säröjä, että valo pääsee läpi.

Pääsiäisen kertomukset ovat täynnä onnettomia tunareita. Yksi antaa opettajansa hengen rahaa vastaan ja toinen kieltää tunteneensa koko tyypin. Syytellään, haukutaan, ristiinnaulataan. Osataan sitä nykyäänkin sulkea silmät totuudelta, lynkata julkisesti ja unohtaa periaatteet kolikkopussin edessä.

Valo puikahtaa läpi haavojen: puutteiden, mokien ja epävarmuuksien. Nämä pelkääjät ja petturit Jeesus oli valinnut lähelleen, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Jokainen on yhtä rikkinäinen ja matkalla ryvettynyt, eikä se lähde pois pesemällä kädet ja kääntämällä selän asialle kuin Pilatus pääsiäisevankeliumissa konsanaan. Pääsiäinen on sitä, kun Jeesuksen haavojen kautta minun haavani saavat hoivaa.

Kyllä taidat tietää jo, mistä suunnasta valo tulee.
Pääsiäisen valo ei vaadi itsensä kohottamista tai ponnisteluja ylöspäin.
Enkeli lentää maahan. Läpi lukkojen, muurien, estojen ja sisäänpäin käpertymisen. Hän vierittää suuren kiven syrjään. Valoa tulvii pimeään kallioluolaan, maalaa kaiken kultaiseksi, myös sen sieluni pimeimmän nurkan, jolle olen itsekin ummistanut silmäni.

Kun tänään kauhon suuhuni lautasellisen mämmiä isolla lorauksella kermaa, annan valon kumartua puoleeni. Siinä ei ole sijaa varjoille.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Lupa tuntea

söndag 05 april, 2020 @ 14:00
0
Kun elämä ei tälläkään viikolla mennyt niin kuin suunnittelin.
Kun työt alkoivat kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen, piti hypätä syvään päätyyn ja piti ihan hitokseen nopeasti opetella uimaan.
Kun kaikki tällä viikolla meni suunnitelmieni vastaisesti, niin tänään annan myös itselleni luvan olla jotain muuta, kuin mitä olin suunnitellut olevani:

Reipas
Tehokas
Innovatiivinen
Luova
Rohkea

Tänään ei tarvitse.

Annan itselleni luvan murehtia peruuntunutta Lapin matkaa, josta olin haaveillut kaksi vuotta.
Annan itselleni luvan olla surullinen kaikista niistä kappaleista, jotka jää kesän festareilla tanssimatta.
Annan itselleni luvan olla kyllästynyt ja tylsistynyt näihin neljään seinään kotikonttorilla ja siihen, että lapset keskeyttävät työn tekemisen tasaisesti
Annan itselleni luvan kaivata meikkaamista, ravintolalounaita ja vessarauhaa, joita töihinpaluun piti tuoda mukanaan.

Tiedän, että murheeni ovat pieniä verrattuna konkurssia tekevään yksityisyrittäjän, lapsen Al-Holissa, koronaan sairastuneen tai koronan takia läheisen menettäneen murheisiin.

Mutta annan itselleni silti luvan.
Luvan olla ihminen.
Saman luvan soisin myös sinulle.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D