Hanna Paavilainen

Lintu väärällä puolella

sunnuntai 02 helmikuuta, 2020 @ 12.49
0
Näkyi aivan selvä reitti auki. Vapauden pystyi tuntemaan jo nosteena siivissä. Unelma, tavoite, parempi elämä, tila hengittää oli ihan verkkokalvojen edessä. Mutta vastaan nousi näkymätön seinä. Nokka tömähti kipeästi lasiin. Siitä kuului ikävä ääni. Lattialle leijaili hitaasti ohimolta irronnut untuva.

Se oli joutunut väärälle puolelle ostoskeskuksen lasiseinää. Vaikka en pidä kovin paljon puluista, pidän niitä lähinnä pelottavina lentävinä rottina, niin jotenkin samaistuin tähän urbaaniin kujertelijaan. Mäkin tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu, kun jotain on nokan edessä, mutta seinä nousee vastaan.

Hetken aikaa siinä katseltiin, miten eläin pyristelee siipiään lasia vasten, lennähtää toiseen kohtaan ikkunaa ja räpyttää. Sydän hakkaa ja verenkierto humisee korvissa. Taas vaihtaa ikkunaa. Kyllä mäkin tiedän, miltä tuntuu olla väärällä puolella. Miltä tuntuu, kun ei kuulu joukkoon. Tiedän, millaista se on, kun kokee olevansa loukussa.

Linnulle yritettiin avata ikkunoita ja ovia. Mahdollisuuksia vapauteen oli useita. Talonmies hätisteli harjanvarrella oikeaan suuntaan. Typerä lintu panikoi, ei nähnyt avoimia ovia eikä ikkunoita, pakeni väärään suuntaan. Olen mä itsekin paennut väärään suuntaan. En ole kuunnellut neuvoja, en nähnyt annettuja mahdollisuuksia, en ole tarttunut auttaviin käsiin. Yksin olen pyristellyt uupuneena ja valittanut, kun kaikki ovet sulkeutuvat edessäni.

Minulla on ollut lintu sisälläni. Tunne on pyristellyt ulos, eikä ole löytänyt oikeaa reittiä ulos. Lintu on jäänyt sisälleni, pelko on katkaissut sen siivet jo ennen kuin se on saanut levittää niitä vapaudessa.

Kyllästyin seuraamaan typerää pulua ja jatkoin matkaani kirjastoon. Tullessani kirjastosta lintua ei enää näkynyt. Ehkä se pääsi kuin pääsikin ulos. Leikkaa tuulta siivillään, kunnes varjojen pidentyessä löytää suojaisan räystään ja pörhistää itsensä lämpimäksi palloksi varjojen pidentyessä.

Tai ehkä pulu on edelleenkin jumissa Arbiarannan kirjaston aulassa. Ehkä se kakkii klassikoiden päälle ja nauraa kujerrellen kepposilleen. Varastaa kahvilasta patonginpalan ja käy nukkumaan loisteputken lämpöön.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Lintu
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D