Hanna Paavilainen

Ikuinen marraskuu

sunnuntai 22 marraskuuta, 2020 @ 09.50
0
Miten kestää tämän kamalan ajan läpi? Eikö tämä ikinä lopu?

Näin parahdin yksi päivä ääneen, kun täällä etäkonttorillani näen ikkunasta pelkkiä harmaan sävyjä, eikä edes niitä seksikkäitä 50 herra Greyn sävyä, vaan ihan sitä suomalaisen marraskuun väriloistoa.

Selailin siinä sitten somea vailla päämäärää, kun ei uloskaan kehdannut katsoa. Tämä toiminta yleensä jättää jälkeensä sieluun vain harmaan onton tunteen, mutta silmiini osuikin yhden suosikkiartistini uusi single. Jeremy Loops tanssii rannalla ja yhtäkkiä tärykalvot täyttyivät väreistä. (Kappale "Till I find you")

Aika kapea siivu kerrallaan tätä elämää pystyy hahmottamaan. Tänään näen vain tämän palasen, olkoon se sitten harmaa tai satumaisen värikäs. Ehkä joskus, oikein hyvinä päivinä, hahmotan vähän laajempaakin kokonaisuuttakin, mutta sekin on silti hyvin rajattu, vain tämän yhden pienen ihmisen rajallinen näkökulma. Toinen katsoisi tätäkin näkymää toisen väristen lasien läpi.

Sitten kun kohtaan toisen ihmisen, hän näyttää minulle vain pienen palasen omasta kokonaisuudestaan hänkin. Eikä se tarkoita, että tämä ihminen olisi kokonaisuudessaan harmaa tai kaikkeudessaan värikäs, vaikka se sen hetkinen palanen olisi millainen tahansa.

Jokainen osa meistä on totta. Tällaista tänään ja huomenna toisenlaista. Ei sitä kannata väkivalloin kaistaleitaan värittää toisenvärisiksi, vaan antaa katseen levätä siinä. Lohduttautua sillä, että värejä on olemassa enemmänkin, jossain niitä on oltava, ja löydän ne vielä joskus.

Tietysti lempeästi omaa silmäänsä voi kouluttaa:

Mikä elämässäni tänään, keskellä tätä puoli vuotta kestävää marraskuuta, on satumaisen värikästä?

marraskuu

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D