Hanna Paavilainen

Kehu kuin lasta

sunnuntai 01 syyskuuta, 2019 @ 13.30
0
Mitä jos aikuisia kehuttaisiin, kuten lapsia kehutaan?

Tiedäthän sen tilanteen, kun katsoo 5-vuotiaan piirtämää etäisesti muistuttavaa autoa ja vallan kiljahtaa: ”Voi miten hieno piirrustus! Siinähän on selkeästi auto! Wau!"

Tiedäthän myös ne kaikki kerrat, kun lapselle sanotaan ”voi miten taitavasti veit astiat paikoilleen” ja "osasitpa hienosti ilmaista tunteesi" ja ”reipas poika, ihan itse pesit kädet vessan jälkeen” tai ”taitavasti jaksoit pyöräillä pitkän matkan”.

Mitä, jos laajennettaisiin tätä kehumisen ilmapiiriä työpaikoille, kotiin, ystävien kesken? Enkä tarkoita sellaisessa alentuvassa, sarkastisessa mielessä, että kehutaan nyt aikuista siitä, että onnistuu syömään itse lusikalla keittonsa loppuun, vaan että ihan oikeasti ja aidosti huomataan toisen ihmisen ainutlaatuiset taidot ja osaaminen sekä sanotaan se hänelle ääneen? Eikö olisi armollista, jos aikuiseltakaan ei vaadita sitä täydellisesti piirrettyä autoa tai täydellisen hillittyä käytöstä, vaan kehutaan silti, jos on edes vähän onnistunut sinne päin?

”Hienosti tehty tämä muistio Pertti! Ihan on muistion näköinenkin, wau!” ”Voi miten reippaasti Irmeli jaksat tehdä pitkää päivää, olet ahkera!”
"Rakas mieheni, hyvin osasit ilmaista pettymyksen tunteita! Tunteiden ilmaisu on tärkeää!"

Jotenkin tuntuu, että aikuisia kehutaan arjessa aika vähän. (Vai apua - pelottava ajatus - onkohan se vaan minä? Ehkä muita kehutaan, mutta minua ei? Mistä se taas sitten kertoo? Mutta ei mennä nyt siihen!) Kehun sanat eivät maksa mitään kenellekään, mutta antavat hyvän mielen sekä sanojalle että vastaanottajalle.

Eikä sitä kehua tarvitse odottaa toisilta. Muutos alkaa itsestä. Mitä jos aikuiset alkaisivat kehua itseään, kuten lapset kehuvat? Poikani osaa polleasti vastata "mä nyt oon vaan näin hyvä", kun kehun hänen laulutaitojaan tai kiipeilytemppujaan. Iltaisin kysyn häneltä, että ”Kuka on söpö?” ja hän vastaa hykerrellen ”mä!” (Apua - pelottava ajatus - ehkä KAIKKI muut todellakin kehuvat itseään ja vain minä en? Ja mitäköhän sekin kertoo itsetunnostani? Mutta ei mennä nyt siihen!)

Mitä tapahtuisi, jos aikuisetkin lakkaisivat vertaamasta itseään ja osaamista parempiin aikuisiin? Että jokainen tunnistaisi ne asiat arjessa, missä on edes vähän hyvä ja kehuisivat itseään siitä?

”Kuka on taitava, reipas ja viisas?” "MÄ!"

Kehu tänään itseäsi ja toisia! Kerro sitten mullekin, mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään.
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D