Hanna Paavilainen

Ajoitus on tärkein

sunnuntai 11 elokuuta, 2019 @ 12.20
0
Kysyin ystävältäni Pispalan portaita noustessamme, että miksi heillä ei ole lapsia. En vissiin ollut ensimmäinen, joka tätä häneltä kysyi. "Miksi lapsettomilta AINA kysytään, että miksei heillä ole lapsia? Miksi sitä pitää selittää kenellekään? Mitä se kenellekään kuuluu? Onko sulta koskaan kysytty, että miksi päätit hankkia lapsia? Missä vaiheessa sä päätit, että haluat lapsia ja miksi?"

Olen elänyt viimeiset vuodet vauvakuplassa ja päivisin tapaan lähinnä toisia vauvakuplassa eläviä, että jotenkin lasten saamisesta on tullut pääni sisällä ihan itsestäänselvyys. On ihan hyvä muistutus, että tätä elämää on niin monta eri tapaa elää, eikä toinen ole toista parempi tai itsestäänselvempi. Meillä jokaisella on valintamme, eikä niitä täytyisi kenellekään joutua perustelemaan. Eiköhän jokainen osaa tehdä parhaan mahdollisen valinnan oman elämänsä kontekstissa.

On tosi mielenkiintoinen kysymys, että "miksi valitsit hankkia lapsia". Sitä siinä Pispalan portailla aloin suureen ääneen ja käsillä suureellisesti elehtien selittää. Lapsiahan ei tietenkään hankita, vaan ne saadaan lainaksi, mutta ei mennä siihen semantiikkaan nyt. Kyllä siinä vähän itsekin pitää jalkoja levittää, ei ne lapset noin niinku normaalisti ihan pelkällä pyhällä Hengelle ilmiinny elämään.

Pispalan portaat jatkuvat ikuisesti tuntuvan ajan. Paikka on suosittu treenipaikka tamperelaisten urheilijoiden keskuudessa. Pohkeet hapottivat jo ja yritin hengästykseltäni selittää, että mulle lapsien haluaminen oli hormonaalinen teko. Tiedän tarkalleen sen päivän, kun vauvakuumeeni nousi. Se oli päivä, kun ensimmäisen kerran tapasin mieheni. Baaritiskillä lävitseni aaltosi hormoniryöppy ja ajattelin:

(JUURI tässä kohtaa seurueemme ohittaa Pispalan portaissa oikein viehättävä, lisääntymisiässä oleva, miesoletettu, kun huudan tarinani tärkeimmän lauseen hurmioituneena:)

"OIH! Tuon miehen kanssa haluan vauvoja!!"

Miesoletettu laajentaa silmäluomiaan ja katsoo olkansa yli hämmentyneenä. Piti siinä sitten ihan juosta perään selittämään, että "Aviomiehestäni tässä puhun. Hyvät geenit kyllä sinullakin näyttää olevan, mutta nyt tällä kertaa en puhunut sinusta nyt lainkaan!"

Mies hymähti ja kiristi tahtia. Hänen reisissään taitaa olla aika hyvä maitohappokestävyys, kun siinä vaiheessa portaissa pysty vielä harppomaan vauhtia. Hyvä isä hänestä tulee vielä jollekin lapselle. Paitsi tietenkin, jos hän päättää olla hankkimatta lapsia. Saa valita kummin päin vain. Hänen elämänsähän se on. Hyvä takamus joka tapauksessa.
Pispalan portaat


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D