Hanna Paavilainen

Tissit

lauantai 04 lokakuuta, 2014 @ 12.35
2
Silläkin uhalla, että blogiini otsikon perusteella eksyy aivan väärät ihmiset, aion nyt avautua maitorauhasista eli rinnoista eli tisseistä. Ja niille "väärille" ihmisille pettymyksen sana heti alkuun: luvassa ei ole pornoa.

Rinnoilla on erityinen merkitys sekä miehille ja naisille sekä tietysti aivan oma merkityksensä vauvoille. Naiselle ne saattavat olla niin iso identiteettikysymys, että he ovat valmiita jopa veitsellä niitä muokkaamaan kulttuurinsa ihanteen mukaiseksi.

Muistan, kuinka yläasteella pojat alkoivat kommentoida tyttöjen tissejä. Ostin henkkamaukalta paksuimmin topatuimmat liivit, mitä löysin ja kiristin ne epämukavasti rintakehääni kiinni, jotta olisin saanut jonkunlaisen vaon aikaiseksi. Yhdenkään pojan katse ei siltikään viihtynyt kaulani alapuolella toista kertaa. Jumppatunnilla yhden toisen tytön paidasta tippui kolmion muotoinen toppaus - samanlainen kuin minulla oli. Pojat kiusasivat häntä loppuvuoden pumpulitissiksi. Kiitin Luojaani, ettei se ollut minä, jolta toppaus oli tippunut.

Sittemmin opin arvostamaan pieniä rintojani. Urheilun kannalta ne ovat hyvin näppärät, kun eivät roiku tai hytky tiellä. Nyrkkeilyssä, joka on painoluokkaurheilulaji, ei isoja tissejä kaipaa antamassa painoa vaa´alle. Ei se silti ihan täysin neutraali asia ole. Kun exäni muutti tavaroitaan pois eron jälkeen, hän kommentoi vielä ovella, että olisi minulla vähän isommat tissit voinut olla. Myös seuraava poikaystäväni vihjasi merkitsevästi, että tykkää silikoneista. Selviytyjät -aikaan, kun typeränä menin lukemaan keskustelupalstojen kommentteja itsestäni, kommentit olemattomista rinnoistani tuntuivat jossain suojamuurin läpi.

Raskaana ollessa ensin kasvoivat rinnat. Hypin iloissani alasti vuorotellen mieheni ja peilin edessä: "Kato, mul on ekaa kertaa elämässä tissit! Kato nyt! Kato!". Ohjatuilla jumppatunneilla en meinannut tunnistaa itseäni peilistä. Hetkonen, sehän on minä, jonka tissit jumppatoppi on kiristänyt kaulaan asti! Maitojen nousu oli hämmentävä kokemus. Jouduin ihan soittamaan kätilöopistolle, että "onko tämä ihan normaalia, kun tissit tuntuvat olevan täynnä golf-palloja?".

Etukäteen en juurikaan jännittänyt synnytystä (olisi pitänyt!), mutta imetystä jännitin. Sattuuko se? Onnistuuko se? Pettävätkö rintani? Odotin kaihoisasti sitä maagiseksi kuvailtua symbioosia, kun vauva imee äidin rintaa. Imetys voi kuitenkin niin monesta syystä epäonnistua, kuten meilläkin. Pojalla todettiin suulakihalkio ja hänelle imeminen on fyysisesti mahdotonta. Yritän sähköpumpulla lypsää itsestäni maitoa, mutta ilman vauvan antamaa imua maidot eivät oikein heru. Yleensä kyyneliä tulee enemmän kuin maitopisaroita. Paineet imetykseen ovat aivan valtavat. En voi olla tuntematta epäonnistumista äitinä, kun en saa pojalleni tarjottua äidinmaitoa.

Tisseistä puheen ollen - en malta olla mainitsematta Pyhä Agathaa, tissien omaa suojeluspyhimystä. Agatha ei lämmennyt roomalaisen hallitsijan iskuyrityksille, joten roomalainen pakit saatuaan päätti hakata Agathan rinnat pois. Ihmeen kautta rinnat kasvoivat uudelleen. Kirkkotaiteessa Agatha esitetään kädet ojennettuna ja käsissään tarjotin, jossa hänen hakatut rintansa ovat. Ihmiset, jotka eivät tunteneet Agathan tarinaa, luulivat tissien olevan kellot ja Agathasta tulikin näin kellontekijöiden suojeluspyhimys.

kello

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

Kommentteja tähän postaukseen


Vastaus Kommentoineet: NINA L. 12.10.2014 09:45 Voi, tähänkin olisi niin paljon sanottavaa. Ihan ensimmäiseksi se, minkä olet varmasti ja toivottavastikin kuullut jo monesta suusta; imettäminen tai imettämättömyys ei tee sinusta parempaa tai yhtään huonompaa äitiä, eikä se ole epäonnistumista äitinä eikä ihmisenä, jos ei syystä tai toisesta pysty imettämään. Esikoisen kohdalla kaikki mikä vain voi mennä imetyksessä pieleen, meni pieleen. Kuitenkin korvikemaidolla ja pulloruokinnalla oikein terve ja tyytyväinen tyttö hänestä on kasvanut. Ihan samanlaista yhteyttä siinäkin oli, kun syötin häntä pullosta, kuin nyt kuopuksen kohdalla, jonka kanssa imetys on onnistunut. En usko,että imetys yhtään lisäisi yhteyttä äidin ja lapsen välillä. Ihan yhtä symbioottista se oleminen vauvan kanssa on ilmankin. Pullosta näkee minkä verran maitoa vauva saa, kun imettäessä voi vain arvailla. Imetyksessä taas säästyy siltä jatkuvalta pullosopalta, eli pullojen ja tuttien tiskaamiselta ja keittämiseltä. Niin ja noista tisseistä vielä sen verran,että itse taas edustan sitä toista ääripäätä. Rintavarustusta on suotu sen verran,että useimmiten se vastakkaisen sukupuolen katse eksyy sinne kaulan alapuolelle. Ja sekös vasta ärsyttävää onkin ;)
Vastaus: Hanna Paavilainen 12.10.2014 09:50 Kiitos tästä kommentista! Tosiaan kun imetystä niin paljon hehkutetaan, niin ihan itse tuli itselle luotua paineita sen suhteen. Pitäisi muistaa, kuinka monta täysjärkistä vauvaa on kasvanut korvikkeellakin. Niin ja olen ystävien kanssa huomannut, että myös isot tissit tuovat ongelmansa! Varsinkin nuorempana ne tytöt, joille rintavarustusta oli suotu, tuntuivat olevan poikien silmissä kävelevä tissipari!
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D