Hanna Paavilainen

Matkakokemuksia: Denia, Espanja

sunnuntai 12. elokuu, 2018 @ 23:03
0
Oletko kuullut koskaan Denian kaupungista? Ei se mitään, en minäkään ollut. Denia on pieni kylä tahi kaupunki Alicantesta tunnin ajomatkan verran pohjoiseen.

Pikkuisen on erilaiset matkakohdekriteerit nykyään lapsiperheenä kuin mitä oli viisi vuotta sitten. Ennen sitä matkusteli sukellusvesien perässä, nyrkkeilyhanskojen kanssa tai metsästi hyviä konsertteja ja muita elämyksiä. Luin Mondoa lähestulkoon lahkomaisesti ja revin elämyksellisimpien paikkojen esittelyt talteen kansioon pinkin muovikuoren sisälle.

Nykyään, tässä elämäntilanteessa, matkakohteen kriteerit ovat

1. Suora lento
2. Kohde max 1h ajomatkan päässä kentältä
3. Majoituksen läheisyydessä lastenallas
4. Majoituksesta max 10min. kävelymatka hiekkarannalle
5. Ilmastointi

Plussaa tietenkin olisi, jos majoituksen lähellä kävelyetäisyydellä olisi kauppa, kuntosali, Guggenheim, Pyramidit, luonnonsuojelualue, shoppailut ja lapsiperheille suunnattu Michelin-ravintola. Mutta koska edellämainittuihin kohteisiin ei kuitenkaan jaksaisi mennä leikki-ikäisen ja vaaperon kanssa, niin tyydyn siihen lastenaltaaseen ja rannan välittömään läheisyyteen.

Tänä vuonna matkakohteemme osui 5/5. Alicanten lähellä sijaitseva Denian kaupunki on kuin Espanjan Tammisaari. Sinne paikalliset menevät mökkeilemään. Rannalla ei ollut yhtään brittituristia eikä korviini kantautunut mitään skandinaavisia kieliä kertaakaan. Kauppakaduilta puuttui täysin turistikaupat feikkilaukkuineen ja t-paitoineen. Denian turistit olivat espanjalaisia, Madridista ja sisämaasta rannalle valuneita mökkeilijöitä.

Denia ei ole suurten nähtävyyksien kaupunki. Mutta on siellä linna. Sinne kun jaksaa kavuta, voi saada hyvän panoraamakuvan kylästä. Elämysten sijaan elämä Deniassa on leppoisaa. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen - ainakin tällaisen puolitoistametrisen pirkanmaalaisen pienkaupungin kasvatin mielestä.

Jopa mystisiin mittasuhteisiin kohoava juttu oli, että emme kertaakaan Deniassa saanut pahaa ruokaa. Espanjan turistirannat kun yleensä ovat vallanneet fish&chips -paikat, pizzeriat ja wienerschnitzelit, täällä ne loistivat poissaolollaan. Deniassa joka ravintolassa oli tuoretta kalaa, paellaa, tapaksia ja pinxtoja. Toki Deniasta Mäkkärit ja Burger Kingitkin löytyy, niin kuin joka paikasta nykyään, jos tapakset tuntuvat liian eksoottiselta.

Denia
Denia
Denia
Denia


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Minulla ei ole enää periaatteita

sunnuntai 05. elokuu, 2018 @ 08:02
0
Hiki tihkuu ohimon huokosista. Ne muodostavat pikkuisia puroja kohti posken karvoitusta. Mies kaataa jäitä oluttuoppiin. Hän katsoo lasiaan, katsoo sitten minuun ja huokaisee.

"Tähän on tultu. Jäitä kaljassa. Mikään ei ole enää pyhää. Minulla ei ole enää periaatteita"


Espanja matkakokemuksia

Sitä on niin helppo huudella, että "meidän perheessä sitten ei syödä eineksiä", mutta kun koittaa se joku peruskeskiviikkoilta, niin töiden ja päiväkodin ja nälän ristipaineessa tulee helposti heitettyä se maksalaatikko ostoskoriin.

Sitä on niin pyhästi vannonut, että meidän makuuhuoneeseen ei sitten ikinä tule tv:tä. Sänky on tehty muita asioita varten. Kunnes huomaa, että sänkyyn on muuttanut vakituisesti pari padia ja kaksi älypuhelinta.

Sitä on niin helppo vannoa, että "ikinä en huuda lapsilleni", kunnes se 3-vuotias vetää oikeista naruista oikeana hetkenä ja sitä kuulee itsensä huutavan lapselle. Joka on muuten yhtä hyödyllistä kuin banaanille huutaisi, että "lopeta olemasta keltainen".

Nämä ja niin paljon kaikkea muuta olen pyhästi vannonut, luvannut, päättänyt, pyörtänyt, lipsahtanut ja rikkonut. Mitä enemmän olen langennut periaatteistani, sitä enemmän olen saanut ymmärrystä muille takinkääntäjille. Olen mokannut itse niin monesti, että turha katsoa muitten mokia muuta kuin armolla. Olen kokenut sen verran kipuja, että osaan nyt paremmin antaa anteeksi.

Mitä periaatteita sinä olet joutunut uudelleen arvioimaan?
Denia

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Vaari leikkaa vesimelonia ja muita sananlaskuja

sunnuntai 29. heinäkuu, 2018 @ 22:43
0
Jokaisella perheellä ja kaveriporukalla lienee omat lentävät lauseensa, jotka juontavat juurensa yksittäiseen tilanteeseen. Nämä sisäpiirivitsit yleensä vaativat selittelyä ulkopuolisille, mutta kaikki perheen sisällä tietävät välittömästi, mitä niillä tarkoitetaan.

Tänä kesänä olen viljellyt kahta sanontaa ylitse muiden.

1. Ole kuin vaari, joka leikkaa vesimelonia.
Sanonta juontaa juurensa kantahämäläiseen talouteen, jossa eräs vaari-ihminen leikkasi vesimelonia zen-buddhalaista meditaatiota muistuttavalla hartaudella, lasten korvakirurgin tarkkuudella ja aamu-unisen kotilon tempolla. Sanonnan kehitteli kyseisen vaari-ihmisen lapsenlapsi niihin tilanteisiin, jos joku osoittaa vähänkään kiirettä tai stressiä.

2. Kävi niinkuin Pekalle Prismassa
Tällä sanonnalla viitataan siihen, kun jollakin hyvin alkaneella tilanteella on paskainen loppu. Kirjaimellisesti. Sanonta pohjautuu tilanteeseen, kun eräs Pekka (nimi muutettu anonymiteetin suojaksi) Prisman kassalla sai yllättävän ripulikohtauksen.

Mitä omia sanontoja teillä on? Kuulisin mielelläni!

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Lentoon

sunnuntai 22. heinäkuu, 2018 @ 20:26
0
Tässä oli monia vuosia, kun en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota pääni yllä lentäviin koneisiin, ohi kiitäviin ambulansseihin tai työmaalla ahertaviin nostureihin. Lapsi opettaa huomaamaan asioita, jotka on unohtanut. Se on tärkeää hurrata jokaiselle bongaamalleen lentokoneelle "hyvä! hyvä". Omanlainen rukous kai sekin matkustavien puolesta.

Lennä poikani korkeammalle kuin äitisi koskaan on osannut tai uskaltanut. Se on oma rukoukseni tänään.

Lemminkäisen kallio
Lemminkäisen kallio

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nakin syönyt koira

sunnuntai 15. heinäkuu, 2018 @ 20:10
0
Yläkerran rouvan kanssa olemme innostuneet pihajoogailemaan. Naapurin rouvalla on kasa joogalehtiä, joista aina valitsemme yhdessä sopivan treenin. Viimeksi kuitenkin hänen 4-vuotias tyttärensä piti meille jooga-/mindfullnestunnin. Oli niin väkevä harjoite, että pakko jakaa:

"Mene risti-istumaan. Noin. Laita silmät kiinni. Hyvä.
Ajattele, että pääsi on vaahtokarkki.
Tänään on karkkipäivä.
Hengitä.
Kuvittele, että sisälläsi on koira, joka on syönyt nakin.
Noin. Valmis"

Ehkä vahvin mielikuva onnellisuudesta ja hyvästä olosta pitkään aikaan. Koira, joka on syönyt nakin. Siihen pyritään. Jos minulla olisi häntä, heiluttaisin sitä nyt.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Arkijumi

sunnuntai 08. heinäkuu, 2018 @ 14:07
0
Rutiinit ovat tärkeä osa arkea. Kun aina ostaa samaa merkkiä juustoa, kulkee aina samaa reittiä päiväkodille tai tekee aina pinaattiletut samalla reseptillä, säästyy aivojen kapasiteettia muuhun toimintaan. Kun kerta kapa on rajallinen, niin on valittava taistelunsa. Joka kerta ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Sitten on sellaisia arkijumeja, joita toistaa vailla mitään järkeä. Niinkuin vaikkapa päiväkotihaku on ollut mielessäni toiminta, joka tapahtuu viivyttelemättä akselilla päiväkoti ---> koti. Ei meillä yleensä ole kotiin kiire eikä mitään odottamassa kotona, mutta kunhan olen vain ajatellut, että tämän askareen pitää tapahtua sutjakasti. Että ei tässä nyt olla mitään haahuilemaan ja lähipellolla kirmailemaan, nyt ollaan matkalla kotiin!

Eräänä päivänä päätin muuttaa tätä arkijumia, joka siis on täysin ja ainoastaan omassa päässäni. Mitä, jos kerrankin vain kaikessa rauhassa hengaisin päiväkodin pihalla ja kotiin mennään lapsen tahdin mukaisesti? Lopputulos:

1. Kuulin päiväkodin poikien hienon yhteiskonsertin äidin-kasvimaalla ja hämä-hämä-häkki.
2. Poimittiin villikukkia maljakkoon. Pihlajanlehdet, päivänkakkarat ja lupiinit näyttävät kauniilta keittiön pöydällä.
3. Lapseni ehti kysyä minulta, miten päiväni on mennyt. Yleensä se on toisinpäin, että minä tenttaan lapselta vastauksia päivän kulusta.
4. 100metrin matka kotiin kesti tunnin verran.
5. 100 metrin matkan aikana ei kertaakaan kitisty.

Mikä on sinun arkijumisi?

Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Ukulele

sunnuntai 01. heinäkuu, 2018 @ 14:44
0
Koska raskaana ollessa ja nyt vauva-aikana en ole uskaltanut nyrkkeillä, yht äkkiä elämääni jäi tyhjä aikaikkuna. (Eihän sitä kahden alle 4-vuotiaan lapsen ja yhden koiran kanssa vielä ole tarpeeksi tekemistä, aina pitää joku oma projekti olla!) Olenkin nyt Youtubesta omatoimisesti opetellut ukulelen soittoa. Muutamalla soinnulla ja ala-asteen kantelekokeiluista tutulla kompilla pystyn jo rokkaamaan aika monta lastenlaulua sekä J. Karjalaisen tuotannon läpi. Ei minusta vielä kirjoitella Soundissa otsikoita, mutta keikoilla yleisöni on aina harvinaisen fiiliksissä. Vauva hymyilee ja tempoo jalkojaan sitterissä antaen itselleen vauhtia samalla kun laulan Kolmea cowboyta.

Ukulele on kärsimättömän soitin. Kun viulussa ja puhaltimissa kestää monta oppituntia, ennen kuin osaa edes muodostaa yhden puhtaan äänen, ukulella voi samassa ajassa jo osata Jaakko Kullan ulkoa. Sopii siis minulle hyvin! Jumala antaa minulle tarpeeksi kärsivällisyysharjoitteita päivittäin kahden lapsen muodossa, en tarvitse lisäharjoitteita sillä saralla.

Kuukauden päästä uskaltaudun taas kehään. Naapurit huokannevat helpotuksesta, loppuu tämäkin eiku-eiku-eiku-rämpytys.

ukulele


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS