Hanna Paavilainen

Hups, pääsi unohtumaan

keskiviikko 18. tammikuu, 2017 @ 13:14
0
Kuinkas moni muistaa, mitä tuli uutena vuotena luvattua? Juu, en minäkään muista. Ja erään oikein hienon sanonnan mukaan tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee.

Näitä Kotivinkin lupauksia tosin voisin yrittää vähän suorittaa tässä pitkin vuotta. Tai siis olla suorittamatta.

Kotivinkki


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Taidetta ja julistusta

torstai 12. tammikuu, 2017 @ 21:59
0
Kun koolla on satojatuhansia kansalaisia hytisemässä pakkasessa etsimässä valoa elämäänsä kokemassa taidetta, 2-vuotias lapseni näkee oivan mahdollisuuden evankeliointiin. Vaikka ollaankin kirkon portailla ja vaikka olenkin kirkon töissä, niin jossain määrin sitä pitää uskoaan yksityisenä asiana. Selitänpä hieman, mistä on kyse.

Meidän sirkus leikki siis kylthurellia perhettä ja käytiin katsomassa Helsingissä kaikkien lehtien hehkuttamat Kusaman näyttelyt ja LUX-Helsingit. Sakkia oli kuin ilmaisia ämpäreitä olisi jaettu jossain. En tosin ole koskaan ollut ilmaisten ämpärien jaossa, mutta olen kuullut, että sellainen saa tämän kansan liikkeelle. No mutta niin sai taidekin - Helsinki oli hyisenä pimeänä iltana täynnä tuhansia ja tuhansia kaltaisiamme kylthuuri-ihmisiä.

Tällä poikkeuksellisella iltakävelyllä poikasella jäi sitten levy päälle. Ja se levy oli virsi 501: siunaa koko maailmaa. Ja siitä virrestä se yksi sama lause. Siunaa koko maailmaa. Koko metrin mittaisella olemuksellaan hän julisti tätä antaumuksella laulaen, niin lujaa kuin käkättimestä lähtee. Ehkä satoja kertoja. IHAN. KOKO. MATKAN. AJAN. Tauotta, kappaletta vaihtamatta vaikka kuinka yritin väliin lurauttaa säkeitä Sakussammakosta ja hämähämähäkistä.

Siunaa koko maailmaa. Siunaa koko maailmaa. Isä siunaa koko maailmaa. Siunaa koko maailmaa.Siunaa koko maailmaa. Siunaa koko maailmaa. Isä siunaa koko maailmaa. Siunaa koko maailmaa.

Niin että olisi kai pitänyt käydä sieltä kirkosta hakemasta sakastista jonkunlaisia flyereita ja pamfletteja. Aletaan sitten evankelioimaan ihan kunnolla, kun on oma siunaamisen asentoon juuttunut jukeboxikin valmiiksi matkassa mukana.
taidetta
LUXHELSINKI
Luxhelsinki
luxhelsinki
Luxhelsinki

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Loppiainen

perjantai 06. tammikuu, 2017 @ 12:30
0
Seurakuntapappina oli lähinnä pakollinen paha käydä silloin tällöin tietokoneella. Siinä sitä näpytteli tilastot tai tsekkasi sähköpostit ja aikaa meni aböyt 5 minuuttia. Puheetkin tykkäsin kirjoitella käsin ranskalaisilla viivoilla. En ikinä ole ymmärtänyt sitä, miksi pitäisi puhe kirjoittaa sanasta sanaan, sillä saarna tai vihkipuhe on aina eletty tilanne, ei kouluaine.

Nykyään toimittajana olen koko päivän yksin 7 neliön studiossa tietokoneen edessä luurit korvilla. No ruokiksella toki on muitakin ja lakisääteisellä kahvitunnillavartilla.

Sitten joskus harvoin on sellaisia päiviä, kun pääsen ihmisten ilmoille. Loppiaisen tv-jumalanpalvelusta varten haastattelin kirkkoherra Kari Kanalaa kolmesta tietäjästä - ja vähän siitä neljännestäkin, joka myöhästyi seimeltä. Kurkkaa Areenasta!

Loppiainen
Loppiainen
Loppiainen
Loppiainen
Loppiainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Tämä vuosi

torstai 29. joulukuu, 2016 @ 15:12
0
Tämä vuosi on ollut ruuhkavuosi. Olen hävinnyt ja olen voittanut kehässä. Olen katsonut Gilmoren tyttöjen kaikki tuotantokaudet ja uudetkin jaksot. Olen noukkinut sukkia lattialta, jynssännyt kuivunutta puuroa kattilasta ja julkaissut kaksi kirjaa. Olen itkenyt sitä, että en tunnista enää asioita, mistä tulisin onnelliseksi. Olen tirauttanut pari onnen kyyneltä.

Tämä vuosi on ollut jonninjoutava. En ole tänäkään vuonna voittanut rauhan nobelia enkä keksinyt teleporttia. En ole oppinut uutta kieltä enkä aloittanut uutta harrastusta. Olen toistanut sitä samaa arjen kaavaa, kuin aina ennenkin. Kaurapuuroa - töitä - bussimatkoja - treeniä - vaipanvaihtoa - legotorneja - maitorahkaa - hämähämähäkkejä.

Tämä vuosi on ollut poikani lapsuus. Ei hän tule tästä vuodesta mitään muistamaan, paitsi ehkä ne hämähämähäkin sanat. Ei hän muista niitä kertoja, kun olen provosoitunut torumaan häntä astetta kovemmalla voluumitasolla. Ei hän tule muistamaan sitä, kuinka hän halusi laulaa yhdessä hämähämähäkkiä kellarissa kuolleelle lukille joka päivä. Mutta tämä on se vuosi, jonka pohjalle rakennetaan. Ehkä tunnetasolla hän muistaa, oliko lapsuudenkoti laulun vai kauhun paikka.

Tämä vuosi on ollut kuten mikä tahansa vuosi. Olen mennyt sieltä, mistä aita matalin. Olen tsempannut ja ylittänyt itseni. Olen tanssinut yksin kotona peilin edessä. Olen tanssinut pikkujouluissa tismalleen samalla tavalla välittämättä, kuka katselee. Olen jäänyt sivuun osallistumasta jalkapallokisaan, koska pelkäsin, että joku katselee. Olen katunut sitä, etten ole osannut olla rohkeampi.

Tämä vuosi on ollut. Se siitä. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

kehässä
nyrkkeily
nyrkkeily
nyrkkeily
nyrkkeily


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Hyvää joulua!

perjantai 23. joulukuu, 2016 @ 20:46
0
Jos joulupöytäni olisi niin suuri, että voisin kutsua sen ympärille kaikki ja jos minulla olisi äärettömästi rahaa ja aikaa, että voisin täyttää joulupöytäni kyseisen joukon vaatimalla määrällä mätiä ja smetanaa, kutsuisin pöytääni muun muassa seuraavat:

- Kaikki ne, jotka olen kuluneen vuoden aikana piilottanut Facebook-syötteestäni, koska en ole jaksanut lukea heidän päivityksiään. Anteeksi, kyse on ollut omasta umpimielisyydestäni. Joulun kunniaksi yritän olla avarakatseisempi. Jokaisen ärsyttävän Facebook-päivityksen takana on kuitenkin ihminen, jolla on omat taistelunsa omassa elämässään, josta en tiedä mitään.

- Oman perheeni, kummilapseni, ystävät, naapurini. Naapurit myös viereisestä talosta, sillä he antavat minun ja taaperon aina käyttää heidän pihansa keinua.

- Tänä vuonna poisnukkuneen nyrkkeilijän Hannu Vuorisen. Hälle kattaisin oikein nätin paikan ja tarjoaisin extrakierroksen graavilohta. Kutsuisin kaikki ne, jotka kaipaavat Hanttaa, jotta hekin saisivat kuulla hänen hersyvän naurun.

- Sen ihmisen, joka keksi yhdistää piparit ja homejuuston. Puhdasta neroutta.

- Gilmoren tytöt ja kaikki Stars Hollown asukkaat. Kirk voisi tanssia ruokalajien välissä, Sookie voisi loihtia jälkkärit.

- Lehtikuninkaan väen, koska jaksavat kannustaa mua kirjoittamaan.

- Itseni, kun olin nuori. Voisin kertoa hänelle, että kannattaisi olla rohkeampi. Ja että se etutukka ei sovi hälle ollenkaan. Itseni, kun olen vanhempi. Hän voisi kertoa, että helpottaako tämä elämä tällä luonteella koskaan.

- Matti Nykäsen, Jack Blackin, Lena Dunhamin ja Riikka Pulkkisen. Sufjan Stevens voisi käydä vetäsemässä pari biisiä.

Voi Hyvä Luoja meillä olis tällä porukalla hauskaa. Oishan sentään joulu ja Jeesuksen syntymäpäivä.

kirkossa

kuva @feltphotografi

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Pientä säätöä

sunnuntai 18. joulukuu, 2016 @ 21:11
0

hanna paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Riemulaulut

sunnuntai 11. joulukuu, 2016 @ 09:05
0
Tiedättekö, kun joskus tekee asioista itselleen vähän liian vaikeita? Jotain ihan yksinkertaista asiaa ei vain saa päätettyä tai tehtyä? Ai ette vai? Juu, en minäkään.

Nooh, kuitenkin saattoi tässä tapahtua niin, että minua pyydettiin käsikirjoittamaan tv-jumalanpalvelus, joka ei olisi sellainen ihan perinteinen jumalanpalvelus kirkossa seurakunnalle, joka dokumentoitaisiin televisioon vaan sellainen jumalanpalvelus, joka toimitettaisiin ensisijaisesti kotisohvalla istuvan seurakunnan iloksi. Liturgi siis puhuu kameran kautta seurakunnalle, ei kirkon penkeillä istuville ja käytetään myös paljon klippejä ja inserttejä.

Koska elämänasenteeni on sanoa aina kyllä kaikelle jännälle (mikä on lähinnä hieno tapa ilmaista, etten ole oppinut sanomaan ei), niin päädyin mukaan tekemään Riemulauluja.

Luulin, että jumalanpalveluksen kirjoittaminen olisi helppoa - olenhan pitänyt jumalanpalveluksia kymmeniä, ellen satoja, kertoja. Mutta jostain syystä tässä tapauksessa pyörittelin teemoja, tasoja ja sanoja päässäni niin paljon, etten loppuviimein edes itsekään tiennyt, mitä olin halusin sanoa. Koin koko ajan jonkinasteista Tuhkimo -syndroomaa. Koska kaikki huomaavat, että enhän itse asiassa tiedä yhtään, mitä olen tekemässä? Pappina, kirjoittajana, ihmisenä ylipäätään?

Olen kyllä aikamoinen Hannu Hanhi, sillä ympärilläni on iso joukko huippuammattilaisia ja loistotyyppejä. Silloin, kun omista ajatuksista ei saa itsekään selvää, niin ei muuta kuin kilautus kaverille ja jo alkaa omatkin hajatelmat selkenemään, kun niitä yrittää selvittää jollekulle toiselle. Tiimimme supertuottaja Reka (kuvassa kanssani) voisi olla maailmankonfliktien diplomaatti rauhoittelu- ja asioidenjärjestelytaidoillaan. Ohjaaja Aulis on oikea mestari, joka saa hieman epävireisenkin soittimen soimaan kuvassa (soittimella viittaan lähinnä itseeni, en huippumuusikko Joonatanin saksofoniin, joka oli täysin moitteettomassa virityksessä, puhumattakaan tähtiartisti Ilta Fuchsin laulusta).

Taas sitä oltiin epämukavuusalueella. Käykää Areenasta kurkkaamassa, miten menin! Ensimmäiset Riemulaulut Yle TV1:llä 11.12. klo 10.15 ja toinen setti tulee ulos loppiaisena - nähtävissä myös Areenassa milloin vain!
Riemulaulut
Riemulaulut
Riemulaulut
Riemulaulut
Riemulaulut

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS