Hanna Paavilainen

Tavallisen erikoinen tarina ja ARVONTA

sunnuntai 14. lokakuu, 2018 @ 17:04
10
Hän oli minua ovella vastassa ja sitten me hukuimme Messukeskuksen ihmisvilinän syleilyyn ja toistemme. Mahani oli pinkeä, nilkkani turvonneet ja puissa lehdet keltaisia ja punaisia. Näimme tuttuja, jolle sanoimme, että tässä käynnistellään synnytystä. Hän sovitti askeleensa minun vaappuvaan käyntiin, jotta voisimme kävellä samaan tahtiin. Puristi kättäni lujaa. Meitä molempia jännitti.

Eikö nämä ihmiset ympärillä ymmärrä, että maailma on muuttumassa?!? Tuossa vain kävelevät, ajattelevat, mitä laittaisi perusperjantaina iltapalaksi, eivätkä yhtään ymmärrä, mitä suurta heidän vieressään on tapahtumassa. Kohta alkaa uusi ajanlasku, aika ennen ja aika jälkeen. Näin kietoutuu yhteen tavallisuus ja elämän kohtalokkaimmat hetket, täysin toisistaan välittämättä.

Aina, kun olen Messukeskuksessa, en voi olla ajattelematta sitä, kuinka sieltä lähdettiin suoraan Kätilöopistolle hakemaan esikoista kotiin.

On aika palata Messukeskukseen. Nähdäänkö siellä?


Blogini kautta olen saanut 2 lippua arvottavaksi I love me -messuille Messukeskukseen. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Aikaa osallistua on 17.10. klo 10 asti ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti. Muistathan jättää kommenttiin jonkun yhteystietosi. Yhteystietoja ei julkaista eikä niitä käytetä muuhun tarkoitukseen kuin tähän arvontaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kiinnostaisiko myös Kirja-messut sekä Ruoka ja Viini -messut? Kurkkaa blogini ensi viikolla!
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Muumit pelastivat kotiäidin mielenterveyden

sunnuntai 07. lokakuu, 2018 @ 11:22
0
"Alle kouluikäisten lasten vanhemmilla ei ole oikeita ongelmia", sanoi kerran eräs työkaverini. Kommentista voi sitten itse kukin arvuutella, onko sen esittäjällä itsellä alle kouluikäisiä lapsia. (Ei)

Sitä on niin helppo huudella totuuksia ulkopuolisena. Vähän sama kuin ennen vauvaa päätin, niin kuin vain asiasta täysin tietämätön voi päättää:
"Sitten kun meille tulee lapsi, käytämme kestovaippoja."

Sitten tuli vauva. Ja tuli yösyötöt ja valvomiset. Vauvalla oli rimpulajalat ja kestovaipasta falskasi lahkeet joka kerta. Vaihdoin vaipat 10 kertaa päivässä, ja melkein yhtä monta kertaa meni pesuun vauvan vaatteet, omat vaatteet, vauvan lakanat sekä omat lakanat. Koska olen itsepäinen ja hieman hidasälyinen, kesti melko pitkään, ennen kuin tajusin, että eihän tämän tarvitse näin mennä. Kestovaippaintoni oli ekologisperusteinen, joten halusin löytää mahdollisimman ekologisen vaihtoehdon arkea helpottamaan. Muumit to the rescue! Muumi-vaipat ovat kotimaisia, hajusteettomia ja puhtaista raaka-aineista valmistettu. Hiilijalanjälkeä ei synny tuotteen roudaamisesta toiselta puolelta palloa. Ihan kaikuna korvissa kuulee "Oi maamme Suomi" kun vaihtaa kotimaista kakkavaippaa. Pyykkikasakin pieneni. Muumi-vaipat ovat pakattu 100% biohajoaviin pusseihin, jonka vielä uusiokäytän biojätepussina tai vaipparoskiksen pussina. Ihana pieni yksityiskohta ekologisessa omassatunnossa tämäkin!

Vauva kasvoi ja pienet rimpulareidet pullistuivat kuin hiivataikina. Annoin kestovaipoille uuden mahdollisuuden. Toimivat aika paljon paremmin kuin vastasyntyneen kanssa! Nykyään olen iloinen sekakäyttäjä: kummat helpommin toimivat milloinkin.

Tällä kertaa Muumit - tai, no ehkä hiljakseen opittu armollisuus itseä ja omia odotuksia kohtaan - pelastivat äidin mielenterveyden.

Kun vain muistaisi tämän armon toisten ongelmia kuunnellessa. Ennen kuin arvostelee muita tai vähättelee toisen ongelmia, on ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, miten vähän tietää toisen elämän monimutkaisesta kokonaisuudesta. Jokaisella on oman kokoisensa ongelmat. Ja ne ovat kullekin ihan tarpeeksi isoja. Joskus jopa niin isoja, että lahkeet falskaavat ja silloin ei kaipaa toisten viisasteluja.

Muumi-vaipat

Aamen ja terkkuja,
Hanna

*Blogin kautta saatu Muumi-vaippoja tuotenäytteinä testiin.

PS. Jotta lahkeiden falskaamiselta säästyttäisiin, on hyvä olla oikean kokoiset vaipat. Täältä voi tilata näytteen:
https://muumibaby.fi/fi/muumibaby-vaipat/
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Asioita, mitä ihminen ei tarvitse

sunnuntai 30. syyskuu, 2018 @ 15:22
0
Maailmassa monta on aivan turhaa asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Eikä nyt puhuta mistään pienistä jutuista, niin kuin esimerkiksi muovisista vanupuikoista, vaan sellaisista ilmiöistä, jotka ahmaisevat kyltymättömään kitaansa massiivisen määrän aikaa ja energiaa.

Turhake 1: matematiikka
Yksi suurimmista katumisista elämässäni on, että valitsin lukiossa pitkän matematiikan. En ole silloin (matematiikan tunnin ulkopuolella) enkä eläissäni lukion jälkeen ikinä tarvinnut derivaattaa. En ole vuosiin laskenut yhtäkään toisen asteen yhtälöä. Silti lukiossa käytin tuntikausia maol-taulukkoja läpi rämpien ja TI-85 -graafista laskinta sivellen. LASKEMISTA tarvitsee toki päivittäin, mutta MATEMATIIKKAA ei koskaan. Paitsi tietysti harrastekäytössä. Jos sattuu pitämään matematiikasta. Minä en pidä. En tuomitse, mutta hupinsa kullakin.

Turhake 2: Kolminaisuusoppi
Kolminaisuusoppi ja muut vastaavat dogmaattiset filosofoinnit ovat osoittautuneet uskoni kannalta aivan yhdentekeviä. Latinankielisiä termejä vilisevät keskustelut kirkon opeista ovat toki akateemista hupia (edelleen - hupinsa kullakin), mutta eipä niillä ole mitään tekemistä uskon kanssa. En usko, että sitä Nasaretin puuseppääkään nuo olisivat kiinnostaneet. Kristittynä elämisen pitäisi näkyä kauppakassissa, pankkitilillä ja tavassa kohdella muita - ei niinkään teoriakirjoissa. Lopulta jäljelle jää vain rukous

Turhake 3: Häpeä
Voi tämä turhake on varastanut minulta niin paljon aikaa! Vain häpeä estää kysymästä niitä kysymyksiä, joista oikeasti on utelias. Vain häpeä estää pukeutumasta hulluihin vaatteisiin, laulamasta karaokessa, pieraisematta Stockan hajuvesiosastolla. Häpeä saa miettimään, mitä muut minusta ajattelevat, kun oikeasti ei kukaan ajattele edes minua, vaan itseään ja mitä muut heistä ajattelevat.

Asioita, mitä ihminen tarvitsee:
Haleja. Paljon haleja ja nuuhkutusta. Lempeän sanan joka päivä. Kaakaota ja glögiä ja hyvän lehden sohvapöydälle. Puhtaat lakanat. Hengitystä. Oikein monta syvään hengitystä.
Turhake

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Lehtimyyjä

sunnuntai 23. syyskuu, 2018 @ 21:43
0
"Sellaisella mukavalla asialla tässä soittelen, että..."

Tässä vaiheessa puhelua jo tiedän, että tämä puhelu ei todellakaan tule olemaan mukavalla asialla. Koen jo valmiiksi kiusaantuneisuutta. Missä vaiheessa kehtaan keskeyttää ulkoa opetellun myyntipuheen ja sanoa, että ostan ne lehdet, joita minua kiinnostaa, silloin kun minua kiinnostaa, Lehtikuninkaalta parhaalla diilillä, eikä minulle tarvitsisi soitella juuri silloin, kun on vauvan soseet räjähtämässä mikron kattoon ja koira nylkyttämässä jalkaani ja esikoinen tuonut tuhatjalkainen-kokoelmansa eteiseen näytille? Niin että KENELLE on tämä puhelu MUKAVA?

Joskus hulluina opiskeluvuosina saatoin alkaa puhumaan Jeesuksesta lehtimyyjille. "Hei, ihan mahtavaa että soitit mukavalla asialla! Mullakin on sulle tosi mukavaa asiaa! Jeesus ylösnousi ja sovitti sunkin synnit hei!" Mitä vain lehtimyyjä sanoi, käänsin keskustelun Jeesukseen. Lopputuloksena lehtimyyjä ei tullut uskoon enkä minä ostanut lehteä. En tiedä, ketä nekään puhelut hyödyttivät. Tosin tavoitteeni ei ollut varsinaisesti missionaarinen vaan lähinnä halusin kääntää välttämättömästi kiusallisen keskustelun niin, että olisin itse sentään se vähemmän kiusaantunut osapuoli.

Lehtikuninkaan kautta muuten kun tilaa lehden, ei joudu puhelinmyyjien tehosoittolistoille, sillä he eivät tee lainkaan puhelinmyyntiä. Saa sitten rauhassa keskittyä lukemiseen, eikä tarvitse käydä kiusallisia puheluita.

Amosrex
Amosrex


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Hyvin pieni elämä

sunnuntai 16. syyskuu, 2018 @ 11:05
0
Tämän kuun alussa piti laittaa pitkästä aikaa virkapaita päälle, kun Helsingin piispa kutsui kaikki alueensa papit koolle. 500 pantapaitaa valloitti Senaatintorin hetkeksi.

Tapasin paljon vanhoja tuttuja. Minua vähän hävettää, kun joku kysyy "Mitä kuuluu?". "Hyvää kiitos" on kai käypä vastaus, mutta jos kysyjä onkin kuka tahansa lähikaupan kassaa läheisempi tuttava, niin mieli tekisi vastat hieman laajemmin.

MUTTA minkäs teet, kun ei kuulu MITÄÄN?


Kun katsoi sitä 500 henkeä, ei voi olla oikein muuta kuin alkaa uskoa johdatukseen. Niin monta oikeeta tyyppiä oikeella paikalla. Tekevät tärkeitä asioita, taistelevat oikeudenmukaisuuden puolesta, yrittävät saada vähän enemmän taivasta tähän välillä niin armottoman maan pinnalle.

On joskus vaikea nähdä omaa johdatustaan arjessa. Elämäni on tällä hetkellä hyvin pientä. Keitän aamupuurot ja jos sitä jää tähteeksi, pyöräytän siitä rieskat uunissa. (Jos puuroa tai mitä tahansa sosetta jää koskaan tähteeksi, siitä saa makoisat rieskat lisäämällä siihen kananmunaa sekä jauhoja, sitten viskaa uuniin.) Nostan pudonneen sukan lattialta tusinan kertaa päivässä. Rapsutan pöydän pinnasta epämääräistä kuivunutta töhkää. Tähänkö Jumala on mut kutsunut?

Ja samalla - olen ehkä onnellisempi kuin koskaan. Ei elämän tämän suurempaa juuri nyt tarvitse ollakaan. Pieni elämä ei tarkoita merkityksetöntä elämää.

Kun mietin näitä johdatusasioita (tai elämää ylipäätään), toivon rukoilen vain, että silmäni aukenisivat näkemään sen - JA VAIN SEN, ei mitään muuta - kun mikä oikeasti on tarpeellista.
Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Pieniä ekotekoja

sunnuntai 09. syyskuu, 2018 @ 14:47
0
Hyvistä teoista tulee hyvä mieli.

Tässä pieniä kodin ekotekoja, joilla ei ehkä ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta voi pelastaa maailmaa siltä omalta pieneltä tontilta, mitä nyt pelastettavissa on. Suurten teollisuustehtaiden päästöille en voi välittömästi mitään, mutta omaan kuluttamiseen voin vaikuttaa heti.

Ekojutuissa ja ilmastoasioissa koen olevani melkoinen kaksinaismoralisti. Ajan yksityisautolla, syön joskus lihaa ja kehtaanpa vielä lentää noin kerran vuodessa lentokoneella. Minulla ei todella ole varaa heristellä sormea muille. Ajattelen maailmanpelastusta siis ilon kautta. Ainakin itselle tulee hyvä mieli näistä arjen pienistä ekoteoista.

Tiedäthän sen sanonnan pienistä puroista ja niiden muodostamasta suuresta joesta? No ei se mitään, vaikket tietäisikään, pidä hatustasi kiinni, nyt ekoillaan!

1. Tee-se-itse-huuhteluaine eli pesuetikka

Olen aivan hurahtanut pesuetikoihin, jotka teen nykyään itse. Pyykkietikka saa pyykin pehmeäksi, ihanan tuoksuiseksi ja värit hohtamaan. Ihan oikeasti!

Puoleen litraan etikkaa (väkiviinaetikka - saa kaikista ruokakaupoista) sekoitetaan 20 tippaa eteeristä öljyä, ravistetaan ja akrabadabra - pesuetikka on valmis! Vaikeinta on päättää Ruohonjuuressa, minkä tuoksun pyykilleen valitsisi. Piparminttu? Laventeli? Kaneli? Ruusu?

Hintaa pesuetikalle tulee ihan murto-osa siitä, jos ostaisi huuhteluaineen tai pesuetikan kaupasta. Tietenkin vaihtoehto on olla käyttämättä huuhteluainetta kokonaan - tämän vaihtoehdon valitsin vuosikausia - mutta kun kerran nukkuu pesuetikan pehmentämillä laventelin tuoksuisilla lakanoilla, ei enää ole paluuta entiseen.

2. Kemikaaliton yleispuhdistusaine

Kun on kerran tuoksutellut Ruohonjuuressa eteeriset öljyt läpi, ei kannata lopettaa pyykkietikkaan. Samoista aineista voi miksata kemikaalittoman yleispuhdistusaineen. Kun kuuraa syöttötuolia ja ruokapöytää 5 kertaa päivässä erilaisten soseiden ja puurojen jämistä, ihan arvostaa sitä, ettei vauvan suuhun jää mitään myrkkyjäämiä pesuista. Maailmanpelastus on mukava sivuvaikutus.

Sekoita suihkupulloon 1 osa etikkaa ja 9 osaa vettä. Lisää 10 tippaa valitsemasi tuoksuista eteeristä öljyä ja AKRABADABRA - yleispuhdistusaine on valmis! Tähän tarkoitukseen olen suosinut sitruunan tuoksuista öljyä.

3. Vanulaput

Olen aiemmin aina ostanut vanulappuja, joita käytän mm. oman meikin tai vauvan pyllyn puhdistukseen. Vanulaput tietenkin myydään pienissä muovipusseissa ja itse vanut ovat puuvillaa, jonka viljely vie aika paljon vettä ja resursseja maapallolta. Nyt olen hokannut, että vanhan nuhjuisen flanellipaidan tai vanhan reikäisen, pehmoisen hupparin, joita olin heittämässä roskiin, voi vielä saattaa joutsenmatkalleen leikkaamalla pieniksi paloiksi vanulappukäyttöön.

4. Marseille -saippua


Aikoinaan koukutuin Marseilleen Anna-lehden suosittelemana. Marseille-saippuaa voi käyttää ihon puhdistukseen, tahranpoistossa ja pyykinpesussa. Itse käytän Marseillea - en osaa muuten lausua nimeä muuta kuin suomalaisittain ärrän päräyttäen - erityisesti villan ja nahan puhdistukseen. Ruohonjuuresta saa myös Marseille -pyykinpesuainetta, joka on vegaanista ja kemikaalitonta ja ihanaa pyykeille.

5. Muovittomat vanupuikot
Jos kerta Kuningatar Elisabet on kieltänyt muoviset pillit ympäristösyistä, tämä koillis-Helsingin prinsessa kieltää muovilliset pumpulipuikot. Miksi, oi miksi, niiden pitää olla muovia? Kun on niin monta muutakin vaihtoehtoa? Ruohonjuuren vanupuikkojen pumpuli on luomupuuvillaa ja tikkuosa kierrätyspaperia.


Manaatti

Kuvan manaatti liittyy vahvasti asiaan, sillä nämä leppoisat merelliset pullukat maksavat tällä hetkellä kallista hintaa ihmisten elintasosta. Voi, kun me ollaan rikottu tää pallo näidenkin puolesta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Oman elämänsä prinsessa

sunnuntai 02. syyskuu, 2018 @ 19:16
0
Anna-lehdessä oli juttua Cambridgen herttuattaresta ja inspiroiduin. Minäkin haluan oman linnan ja palveluskunnan ja nuden väristä kynsilakkaa. Päätin siis ruveta prinsessaksi. Täten julistan itseni, Hanna Paavilaisen, koillisen Helsingin ja Lehtikuninkaan hovin prinsessaksi.

Kun lapset kitisevät nälkäänsä, omakin vatsa kurnii ja jääkaappi kaikuu tyhjyyttään niin mitä prinsessa tekisi? Prinsessa ei saisi verbaalista ripulia ja pieraisisi kaikkia tietämiään voimasanoja ilmoille (entinen toimintamallini), vaan hymyilisi tahdikkaasti ja tilaisi hyvältä haltijattarelta pari pizzaa.

Mitä prinsessa tekisi, kun koira ei tottele? Prinsessa ei nykisi vimmatusti remmistä (entinen toimintamallini) vaan maltillisesti, lähes kuiskaten, kutsuisi koiraa kohti parempia käytöstapoja.

Antaisiko prinsessa linnansa peittyä maissinaksuista sulaneeseen tahmaan? EI! Menettäisikö prinsessa malttinsa, jos prinssi ei ikinä siivoaisi kahvikuppiaan tiskikoneeseen? EI! Prinsessa ei hikeenny pikkumaisista arjen vastoinkäymisistä, prinsessalla on suuremmat linjat mielessä.

Yhtäkkiä elämä onkin jotenkin seesteisempää, kun aina hermostuessaan miettii prinsessoita. Aito prinsessa ei tarvitse tiaraa, vaan prinsessuus on mielentila.

On prinsessuudessa rajoitteitakin. Kuulemma prinsessat eivät saa ottaa selfieitä eivätkä käyttää lyhyitä hameita. Voi niitä parkoja. No, onhan tällä prinsessalla ehkä vähän liian paksut reidet minihameisiin muutenkin, että ehkä pystyn elämään tämän kanssa. Mutta selfieistä en luovu. Pitää jokaisessa prinsessassa olla vähän kapinahenkeäkin!

Puhkea kukkaan

kuva @Hanne Kiiveri

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa