Hanna Paavilainen

Kaikkien kaveri

söndag 18 juli, 2021 @ 08:45
0
Vihdoin minustakin tuli kaikkien kaveri!
Vaihdoin farkut verkkarihousuihin ja lähdin Pohjois-Karjalaan karavaanariksi.
Karavaanari

Olin ensimmäistä kertaa asuntoautossa. Rehellisesti sanoen olen enemmän hotelli-ihminen kuin karavaanari. Matkakohteeksi valikoitui Kouvola-Lappeenranta-Savonlinna-Kitee-Imatra, koska sinne suunnille ei muuten ole juurikaan menoja.

Miksei kukaan ole aiemmin kertonut, että Suomesta löytyy tällaisia paikkoja?!? Erityisesti Huuhaan ranta teki vaikutuksen, sillä sisäsuomen kasvattina olen aina pitänyt merta (etenkin Itämerta) haisevana lätäkkönä, jossa uiminen on ihan kivaa, muttei nautintoa. Huuhaan ranta oli pitkä siisti hiekkaranta, mutta vesi oli kirkasta, makeaa ja hyvältä tuoksuvaa.

Yllättäviin kuluihin on tosin varauduttava. Esimerkiksi Huuhaan rantatie on kovin upottavaa hiekkaa. Takataskussa on hyvä olla käteistä, jolla lahjoa naapuritilan traktorikuski vetämään asuntoauto takaisin asfaltille.

Terkut vielä tien päältä! Kirjoittelen vieläy tarkempia kotimaan matkavinkkejä myöhemmin. Voi myös kurkkailla Mondon Suomi-extrasta parhaat tärpit.
Karavaanari
Karavaanari
Karavaanari

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Mukaan kutsumisen arvo

söndag 11 juli, 2021 @ 10:38
0
Olin viime viikolla juhlissa, jossa koin yhden ihmisen jääneen porukasta ulkopuoliseksi. Kipuhermoon iski voimalla joku yläasteen aikainen trauma siitä, kun ei vaan sovi joukkoon. Aloin puhua - ehkä liian äänekkäästi näin jälkikäteen ajatellen - mukaan kutsumisen arvosta.

Kanssakeskustelijani oli sitä mieltä, että kyllä se on ihan jokaisen omalla vastuulla, että tuleeko juhlissa porukoihin vai istuuko yksinään. Ketään ei voi pakottaa sosiaaliseksi ja jokaisella on oltava vapaus olla myös itsekseen, jos siltä tuntuu. Jokainen on vastuussa omasta viihtymisestään. Jos haluaa tulla ryhmään mukaan, on itse laitettava jalkaa toisen eteen kohti haluamaansa rypästä.

Tavallaan viisaus siinäkin. Eihän sitä voi toisen puolesta ryhmäytyä tai viihtyä. Jokaisen on opittava tunnistamaan, mitä haluaa (istuako yksin vain yhdessä) ja opittava toimimaan sen mukaisesti. Itsekin yleensä vältän muiden ihmisten puolesta taistelua, sillä usein ei tiedä koko kuvaa. Tässäkin tapauksessa oli niin, että tämä ulkopuoliseksi tulkitsemani henkilö oli autuaan onnellinen itsekseen. Pitäisi vaan pitää huoli ihan vaan siitä omasta tontista.

Jäin miettimään, että miksi kilahdin tästä tilanteesta, sillä toisten puolesta loukkaantuminen ei ole tapaistani. Tajusin, että tässä loukataan minulle tärkeää arvoa - mukaan kutsumista. Se on aika paljon vaadittu yksilöltä, että pitäisi tunkea itsensä mukaan uuteen ryhmään. Vielä enemmän se on vaadittu, jos pitäisi tunkea mukaan vanhaan ryhmään, jossa roolit on sanomattomasti jaettu ja dynamiikat käsikirjoitettu vuosien saatossa. Itselläni on ainakin iso kynnys kutsua itseään mukaan ryhmään, jossa näytetään viihtyvän aivan hyvin ilmankin minua. Tarvitaan kutsu, tervetulon sana, luokse heiluttava käsi, vapaaksi osoitettu tuoli.

Ei ehkä ole sattumaa, että olen päätynyt kirkkoon töihin ja nyrkkeilemään. Molemmissa niissä olen kohdannut yhteisön, jonka arvoihin kuuluu mukaan kutsuminen. Olen kokenut oloni tervetulleeksi. Olen saanut kutsun.


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Päästän irti

söndag 04 juli, 2021 @ 07:24
0
Takana on ensimmäinen viikko lomaa, edessä vielä kolme samanmoista.
Pikkuhiljaa alkaa laskea syke, sillä kevät on ollut rankka.

Nyt on aika päästää irti.

Päästän irti viestintästrageoista ja organisaatiomuutoksista.
Päästän irti suorittamisesta ja siitä ajatuksesta, että vielä kun jaksaa tämän viikon, vielä tämän sähköpostin, vielä tämän projektin, niin sitten helpottaa.

Hengitän sisään, hengitän ulos, päästän irti.

Päästän irti vertailusta. Päästän irti huijari-syndroomasta, että joku muu tässä paikallani suoriutuisi paremmin.

Päästän irti oletuksesta, että missä minun pitäisi urallani olla 37-vuotiaana. Päästän irti siitä, millainen koti tai millainen kroppa tai millainen parisuhde tulisi olla 37-vuotiaana.

Päästän irti oletuksista, miten toivoisin pomoni tai lapseni tai kenenkään ympärilläni käyttäytyvän. Päästän irti oletuksista ja vaatimuksista, miten minun pitäisi käyttäytyä, tai mitä olisi pitänyt tänä vuonna tai tähän mennessä saavuttaa.

Hengitän sisään, hengitän ulos, päästän irti.

Annan tuulen sekoittaa hiukse ja helteen kuumentaa ihon, eikä pieneen sieluuni tarvitse mahtua juuri nyt mitään muuta.
Päästän irti

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Juhannuspapit

lördag 26 juni, 2021 @ 07:39
0
Hyvää juhannusta!

TV:n tekeminen on esiintyjän näkökulmasta aika paljon odottelua. Tällä kertaa ohjelman muusikko Jiri Kuronen haastoi meidät juhannuspapit (pahannusjupit) opettelemaan ulkoa varislinnut Suomessa.

Varis, mustavaris, harakka, naakka, korppi, pähkinähakki, kuukkeli, närhi. Eipä mennyt hukkaan nämäkään tauot.

Koska itsensä katsominen tv:stä ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiusallista, niin juhannuspappi-kollegani Elina Vaittinen, joka myös käsikirjoitti ohjelman, käsikirjoitti jaksoon lauletun uskontunnustuksen. Vieläkin poikani osaavat pohjalaisen uskontunnustus-laulun sanat ulkoa, kun hoilasin niitä kotona harjoittelumielessä. Ei mennyt hukkaan sekään harjoittelu, oli sitten ohjelman ääniraidasta mitä tahansa mieltä. Olen itse asiassa ihan ylpeä itsestäni, että uskalsin ylipäätään vastata haasteeseen myöntävästi.

Juhannuksen Reissukirkossa pyöräiltiin Tuusulan kulttuurimaisemissa ja käytiin läpi isoja tarinoita niin historiasta tulevaisuuteen. Lopputuloksena on tv-jumalanpalvelus, jossa aidosti haimme yhteyttä Hyvään ja Pyhään, mutta toteutus elokuvallisin keinoin. Mitä mieltä olet?

Reissukirkko, Yle TV1 26.6. klo 10.

Juhannus reissukirkko

(kuva: Silva Sevelius)

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Äiti valehtelee

söndag 20 juni, 2021 @ 17:12
0
Kukaan ei näyttele niin hyvin kuin äiti, joka lohduttaa lastaan.

Tänä aamuna poika huusi keuhkonsa tyhjäksi, kun kantapäähän iski terassilta tikku. Siinä tilanteessa oli vielä helppo rauhoittaa mielensä ja huudosta huolimatta tonkia tikku ulos lihasta. Eihän siinä auta alkaa panikoimaankaan ”TIKKU! APUA!”

Mutta ne hetket, kun ystävät eivät ole halunneet leikkiä päiväkodissa, joku on ollut ilkeä, se kerta kun poika jäi pyöräilijän alle. Sydän on väpättänyt ja KAIKKI tunteet ryöppyävät silmäkulmista ja suusta ulos. Samaan aikaan on pitänyt sanoa vain ”kaikki on hyvin” ja odotan Oscar-komitean yhteydenottoa.

Ja kaikki ne kerrat, kun en oikeasti ole ollut kiinnostunut palikkatornista, erikoisen muotoisesta kepistä tai kastemadosta. Olen pyöristänyt silmiä ja suuta, ”oo, tosi hieno”.

Kukaan ei valehtele niin sujuvasti kuin äiti. Ja ihan tosi hyvä niin.

Äiti

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

söndag 13 juni, 2021 @ 08:10
0
Olen osannut tänä keväänä valita ohjaamaani Pisara -ohjelmaan vain parhaita tyyppejä ja parhaita paikkoja. Tällä viikolla pääsin työajalla purjehtimaan, kun tehtiin samalla ohjelmaa veneestä.

Ensin on myönnettävä, että oikeastaanhan en purjehdi, mutta nautin maisemista ja meri-ilmasta iholla. Oikeastaanhan en tiedä purjehduksesta mitään, mutta tykkään loikoilla kannella bikinit päällä. (Tosin tällä kertaa pidin asiallisesti kauluspaidan päällä.) Minulla on ollut monta kertaa ihan hauskaa veneessä, joka laiturilla tai nostettu maihin. Joten en ole Purjehtija - jos haluat jotain oikeaa viisautta veneistä, suosittelen kääntymään vaikkapa Vene-lehden puoleen.

Merihän opettaa paljon elämästä, onhan eräs Junnu Vainiokin lauluksikin kirjoittanut fraasin "kaikki paitsi purjehdus on turhaa".

Oikea merimies ei katso säätiedotuksia ja tee niiden perusteella kauaskantoisia päätelmiä, että missä tuulet puhaltavat. Oikeat purjehtijat ottavat merellä (ja elämässä!) tulevat tilanteet vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Purjehtija osaa säätää purjeita tuulen suuntaiseksi.

Mitä, jos opettelisin säätelemään myös omia purjeita aina kulloisetkin sääolosuhteet huomioon ottaen? Enkä vaan paahda väkisin menemään tiettyyn suuntaan ja samalla vauhdilla?

Silloin kun myrskyää, oletukset itselleni ja elämälle saa olla erilaiset kuin lempeässä myötätuulessa.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Ennen tämän viikon kuvauksia olin hysteerisesti vaklaillut säätiedotusta monta päivää, että onnistuuko kuvaukset ja missä päin rannikkoa. Kun sitten kuvauspäivä koitti ja ukkosrintama lähestyi, Oikea Purjehtija vain nauroi minulle ja sanoi, että tällaista tämä elämä on, nyt pitää ottaa myrsky vastaan.
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Onnea valmistuneille

söndag 06 juni, 2021 @ 14:08
0
Elämässä ei tule valmiiksi, mutta tänä viikonloppuna moni valmistui.

Onnea sinulle, jonka suuri vaiva palkittiin korkeilla arvosanoilla. Sinulla on täysi oikeus nauttia nyt työsi tuloksista.

Onnea sinulle, joka suuresta vaivasta huolimatta et saavuttanut tavoitteitasi, mutta saat silti todistuksen käteen tai lakin päähän. Nyt saadut arvosanat eivät määritä arvoasi eikä elämäsi suuntaa, aivan varmasti saavutat vielä toisia tavoitteita toisin tavoin.

Onnea vanhemmille, sillä lasten saavutukset ovat aina myös vanhempien saavutuksia. Vähän niin kuin myös kummien, isovanhempien, tätien ja setien. Onnea siis myös heille.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen

Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D