Hanna Paavilainen

Saara ja hyvät teot

sunnuntai 18. helmikuu, 2018 @ 01:15
0
Laajennetussa suvussani (ei valitettavasti verisiteissäni) on sellainen Saara, johon kaikki aina hullaantuvat. Saara on juuri sellainen, josta hyväntahtoisuus vain haisee kauas, vaikkei hän juuri sillä hetkellä tekisikään mitään.

Saara asuu Lapissa ja taiteilee poroja. Saaran porotkin ovat hyväntahtoisia. Niihinkin on helppo hullaantua, vaikka tällaisella etelän kasvatilla ole juurikaan kosketuspintaa noihin Lapin elukoihin, paitsi ehkä kerran vuodessa lautasella käristyksenä. Eräillä taidemarkkinoilla Saaran poroihin rakastui pieni poika, tarinan mukaan ehkä 4-vuotias. Hän ei päässyt Saaran myyntipöydän ohi, vaikka vanhemmat kuinka vetivät kädestä. Aina, kun silmä vältti, tämä pieni poika karkasi takaisin Saaran töiden luo. Saara - hyväntahtoinen kun on - sanoi pojalle, että jos tuon ikäinen noin kovasti haluaa porotaulun seinälleen, niin ota tästä mukaasi, ei maksa mitään.

Pari viikkoa tästä Saaran ovelle oltiin jätetty paketti. Se oli pojan vanhemmilta kiitoslahja hyväntahtoiselle taiteilijalle, joka oli tehnyt heidän poikansa ikionnelliseksi.

Tavallaan on vähän pelottavaa, kuinka helposti toisen osoite voidaan saada selville, mutta pointti tässä kai on se, että hyvät teot synnyttävät hyviä tekoja. Maailman pahuutta vastaan ei voi taistella muulla tavoin kuin uskomalla hyvään ja toimimalla sen mukaisesti. Ehkä naiivia ajatella, mutta jos lähettää maailmalle koko ajan hyvää, niin pakko sen on jossain vaiheessa palautua myös itselle. Ainakin Saaralle kävi niin.

Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Saaran poro-esineitä nähtävillä ja shoppailtavissa mm. täällä: http://arcticdesignshop.com
Tykkää ja jaa

Uusia ääniä

sunnuntai 11. helmikuu, 2018 @ 09:31
0
Se ääni saa hulluuden partaalle ja rakastumaan silmittömästi. Se ääni saa hätääntymään ja kokemaan äärimmäistä empatiaa. Se on eloonjäämisen ääni, huomiohakuinen ja vaativa.

Vauvan itku.

Esikoisen ensimmäinen parkaisu vavahdutti niin, että se määritteli elämäni ennen ja jälkeen. Sittemmin samaisesta huutajasta on kehittynyt supertaitava laulaja, jonka ääni edelleen vavahduttaa jossain sielun ja sydämen syvimmissä sopukoissa.

Odotinkin malttamattomana, että kuulen tämän uuden perheenjäsenemme äänen. Odotin sitä samaa liikutuksen ja välittömän rakkauden tunneaaltoa. Äänimaailma oli kuitenkin aivan toinen. Pikkuveli tuli maailmaan äkäisesti kiljuen. Ääni muistuttaa sitä, että suurikokoinen naakka ja palohälytin ovat saaneet lehtolapsen. Repesimme miehen kanssa nauruun.

Sitten sain vauvan syliini. Se ryömi itse rinnalle ja mokomakin älämölö loppui. Se tirritti minua terävällä katseella ja imi niin, että kainalossa asti tuntui. Oli se vaan aika söpö. Sieltä se tunneaaltokin sitten tuli.

Newborn

Terveiset vauvakuplasta, täällä voidaan hyvin!

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kuva @Karoliina Paavilainen
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Nerokas bataattikeitto

sunnuntai 04. helmikuu, 2018 @ 13:39
0
Tässä alunperin Kotivinkistä pöllimästäni bataattikeiton reseptistä olen tehnyt montaa eri versiota ja vaikka alkuperäisessäkin muodossaan siinä oltiin nerokkuuden äärellä, niin vähitellen olen saanut makuvivahteet juuri omalle kielelle sopivaksi. Salaisuus on - kuten useimmissa kokkikokeiluissani - maapähkinävoissa.

Tämä bataattikeitto on täyteläinen, vegaaninen ja helppo tehdä. Kas näin:

- 2 bataattia
- 1 kukkakaali
- 2 sipulia
- 4 valkosipulin kynttä (tai enemmänkin, jos kehtaa)
- n. 2dl punaisia linssejä (niitä kuivia)
- 2 kasvisliemikuutiota
- 1 rkl rypsiöljyä
- n. 100g maapähkinävoita
- purkki kaurakermaa (n. 2dl)
- vettä
- suolaa
- pippuria
- ripaus chiliä
- korianteria tai persiljaa (joko jauheena tai tuoreena)

Kuori ja paloittele bataatit, sipulit ja valkosipulit. Pilko kukkakaali paloiksi. Kaada kattilan pohjalle vähän rypsiöljyä, paloittele sipulit ja valkosipulit ja kuullottele siellä hetken aikaa. Lisää bataatit ja kukkakaali ja paistele taas hetki. Lisää päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja nakkaa päälle pari kasvisliemikuutiota. Keittele hetki. Lisää punaiset linssit ja anna kiehua 15-20min. Kun kasvikset ovat pehmeitä ja linssit kypsiä, ota pois hellalta ja lisää pari isoa ruokalusikallista maapähkinävoita sekä mausteita oman maun mukaan. Kaada päälle vielä purkillinen kaurakermaa. Soseuta sauvasekoittimella samettiseksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Jos keitto on liian paksua, lisää vettä.

Syö sellaisenaan tai esim. paahdettujen siemenien kanssa. Itsehän upotan päälle vielä tuhdin kasan raejuustoa, että se siitä vegaanisuudesta sitten. Mut hei, kukaan ei ole täydellinen. Vähän jotain kilvoittelun varaa on aina jätettävä.

Bataattikeitto

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Yläkerran Ville ja omituiset suomalaiset

maanantai 29. tammikuu, 2018 @ 00:54
0
Meidän yläkerrassa asuu Ville. Villellä on työ, joka kuljettaa sitä maailman eksoottisimpiin paikkoihin sekä ympäri Suomea. Aina silloin, kun Ville on kotona, se kertoo meille juttuja ihmeellisestä maailmasta. Siinä ollaan kaikki talon lapset ja aikuiset ringissä hartaana ja korvat höröllä kuin lapsella iltasatuaikaan. Ja Villehän kertoo mielellään, olipa kerran, ette uskoisi vaikka kertoisin, kaukaisessa kaukaisessa maassa.

Viime aikoina Ville on päivitellyt hotellien aamupalabuffeteissa omituisia suomalaisia, jotka laittavat pekonia hedelmäjugurttiinsa ja vadelmahilloa karjalanpiirakoiden päälle. Sitten ne vielä sekoittavat omituiseen laihaan kahviinsa myös puolukkahilloa. Tai siis tällaiseksi aasialaiset ja erityisesti kiinalaiset Suomen matkailijat olettavat suomalaisen aamupalakulttuurin. Heille kun ei ole hotellin toimesta annettu ohjeita, että puolukkahillo kuuluu mustanmakkaran kanssa, ei kahvin kanssa. Pekoni syödään erikseen pikkunakkien ja kananmunien ja paahtoleivän kanssa, jugurtti erikseen pähkinöiden kera. Kiinalaiset yhdistelevät ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä eteen on kannettu ja sitten ihmettelevät Villelle, että omituinen makupaletti teillä suomalaisilla. Syödään nyt kuitenkin, kun kerta tarjotaan, olisihan se nyt epäkohteliasta kieltäytyä.

Maassa maan tavalla ja hedelmäpommi-pekoni-jugu ääntä kohti.
Omituisia ne suomalaiset.

Ville


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Yöttömät yöt

sunnuntai 21. tammikuu, 2018 @ 21:00
0
Tänään menen aikaisin nukkumaan. Juon lämpimän kupposen teetä vielä viimeisen Puppe-kirja-luvun ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tien jälkeen, pesen hampaat ja piiloudun peiton ja tyynyjen väliin. Herään sitten huomenna virkeänä uuteen päivään.

Näin päätän. Mitä sitten oikeast tapahtuu?

- Menen sänkyyn.

- Katson Netflixistä Stranger Thingsiä 3 jaksoa. Yritän lopettaa jo ensimmäisen jakson kohdalla, mutta on vaan liian jännä kohta, ei pysty jättää tähän.

- Pakotan itseni sulkemaan padin ja välittömästi mieleeni tulee 28 tekemätöntä asiaa. Avaan puhelimen ja alan kirjoittaa muistilistaan ylös näitä akuutteja ja ilmeisen tärkeitä tehtäviä. Niiden joukossa on mm. "muista ostaa shaveriin lisää teriä".

- Mikä tuo hurina on? Joku on jättänyt pesutuvan ilmastoinnin yöksi päälle. En pysty elämään tämän hurinan kanssa. Nousen ja menen taloyhtiön kellarin pyykkitupaan sammuttamaan mokoman metelöijän. Huomaan, että siellähän on myös meidän pyykkejä kuivana. Nopeastiko ne nappasen tuosta mukaan samoilla vauhdeilla!

- Menen sänkyyn uudestaan.

- Lisään muistilistalle "muista viikata pyykit paikoilleen"

- Alan miettiä, että millaista olisikaan elämä ilman pesukoneita. Ja ilman viemäreitä. Missä pulassa me oltaisiinkaan, jos ei olisi niitä näppäriä reikiä, johon menee suihkuvesi, tiskivesi, pyykinpesuvesi, vessanpöntön vesi? Miten sellainen järjestelmä luotaisiin, jos sitä ei olisi jo valmiina? Alan guugletella erinäisiä faktoja viemäriverkostoista ja niiden rakentamisesta.

- Iskee nälkä. Nousen syömään.

- Menen takaisin sänkyyn.

- Mietin, että olisiko pitänyt pestä hampaat uudestaan. Tunnustelen kielellä hampaita. Voiko hammaskiven kasvamisen tuntea kielellä simultaanisesti?

- Poden huonoa omaatuntoa hampaiden laiminlyönnistä. Tulee mieleen muitakin laiminlyöntejä elämän varrelta. Olenkohan huono ihminen? Tietenkin olen. Miten voisin olla parempi?

- Kyllästyn omiin ajatuksiini. Avaan uudelleen Netflixin.

Sitten sitä taas aamulla ihmettelen, että miksi aamulla väsynyt. Se on varmaan se, kun on nämä pienet lapset. Juu, siinä on varmasti se syy.

Tallinna


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Raskausaivot

sunnuntai 14. tammikuu, 2018 @ 14:09
0
Kymmenisen kertaa päivässä olen kotona kävelemässä jonnekin ja unohdan, mihin olen matkalla. Palaan takaisin sohvalle istumaan ja mietin, että mitä piti hakea tai tehdä. Toiset kymmenen kertaa olen avannut atk-internet-selaimen ja siinä vaiheessa, kun olen näppäillyt ensimmäiset kaksi tuplaveetä, olen jo unohtanut, että mille sivulle olinkaan menossa.

Viimeisen parin viikon aikana olen kaksi kertaa palauttanut pullot kauppaan ja unohtanut ottaa palautuskuitin. Toivottavasti pullopalautusjonossa seuraava on ilahtunut. Haluan ajatella, että jälkeeni masiinalle on mennyt joku työtön-kaikesta-avusta-osaton-orpo, joka saa kuitillani ostettua sen päivän ruoat. Vai olisiko masiina imaissut kuitin takaisin kitaansa ja s-ryhmä on saanut pitää rahansa?

Lähestulkoon joka kerta, kun laitan pyykkikoneen päälle, muistan asian seuraavan kerran vasta seuraavana päivänä. Onneksi asumme sellaisessa pienessä yhteisössä, että koneita käyttää muutkin ja joku pyykkitonttu (naapurista) on ripustanut meidänkin märät kalsarit narulle. Tai sitten ovat maagisesti hypänneet koneesta itsekseen narulle. En ainakaan muista, että olisin niitä itse sinne ripustanut.

Kun olin anoppilassa kyläilemässä, pakkasin lähtiessä huolellisesti omaisuuteni isoon kassiin. Kiersin talon rauhassa moneen kertaan, jotta kaikki kosmetiikat, vitamiinit, lääkkeet, lompakot, kamerat, eväät, pyykit ja muut tulee varmasti kyörättyä kotiin. Se on aina niin ärsyttävää, kun joku jättää tavaroitaan kyläpaikkaan haisemaan. Hyppäsin tyytyväisenä autoon ja kotona huomasin, että kassi kokonaisuudessaan oli jäänyt verannalle. Elelin muutaman päivän miehen rahoilla. Naapurin teinitytöt eivät pelkästään ilomielin lainanneet meikkejään, vaan tarjoutuivat meikkaamaan minut aina tarvittaessa. Kajalia on riittänyt viiden faraon tarpeisiin ja vihdoin kulmakarvanikin ovat instagramiin sopivat.

Pitäisi ehkä useamminkin unohdella asioita.

Raskaana

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Myyntitykki

sunnuntai 07. tammikuu, 2018 @ 14:24
0
Ostin paketillisen ylihintaisia suklaakeksejä. Eivät ne varsinaisesti ole kovin hyviä eikä mieleni varsinaisesti tehnyt mieli suklaakeksejä, mutta ystäväni pojan luokka keräsi rahaa luokkaretkelleen, joten velvollisuudentunnosta oli ostettava paketillinen kaappiin. Siellä oli kyseistä tuotetta jo ennestään kaksi laatikollista, koska toistenkin ystävien lapset olivat menneet luokkaretkelle ja silloinkin niitä oli pakko ollut ostaa. Eivätkä ne silloinkaan olleet kovin hyviä, joten sinne kaapin perukoille olivat jääneet lojumaan. Niin, vanhemmathan näitä myyvät (puoli)pakolla ystävilleen ja kollegoilleen, itse poika ei osallistunut markkinointiin, myynnintekotilanteeseen tai raportointiin mitenkään.

Ihan poikkeuksellisesti tällä kertaa avasin laatikon. Vauva vatsassa halusi varmaan sokeria. Laatikossa oli 6 keksiä. Pakkauksen ohjeen mukaan pitäisi olla 19.

Oman elämäni Sherlock Holmesina tein listan epäillyistä. Ovatko keksit kadonneet
a) salaa myyntitykin suuhun sillä välin, kun äiti hoitaa bisnekset? Ja jos näin, niin miten vaikuttaa tuomioon se, että epäilty on alaikäinen?
b) myyntitykin äidin suuhun, hän verottanut oman työnsä osuuden kekseissä välistä?
c) mieheni/poikani/koirani suuhun, kun on löytänyt suklaakeksikätköni?
d) omaan suuhuni, kun olen raskauden loppuvaiheessa alkanut unissani kävelemään ja syömään?

Kadonneiden suklaakeksien arvoitus vielä selvityksen alla. Poliisi ei ottanut kantaa tapaukseen. Vahvat epäilyt ovat syyllisen A harteilla, mutta en kommentoi keskeneräistä tutkintaa.

Ymmärrän mokkapalat koulun diskon kanttiinissa. Ymmärrän arpajaiset ja kirpputorin kevätriehassa. Ymmärrän partiokalenterin ja kevätpörriäinen -lehden. Ymmärrän joulupaketointipalvelun kauppakeskuksen aulassa pientä maksua vastaan. Mutta tämä suklaakeksimafia?!? Emmekö me tajua, että meitä kaikkia tässä huijataan?

menaiset


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa