Hanna Paavilainen

Tänäänkään en onnistunut

sunnuntai 09. joulukuuta, 2018 @ 21.46
0
Joskus vaaditaan 1000 epäonnistumista, ennen kuin onnistuu ensimmäisen kerran...

Täydellinen leuanveto tai puolivoltti, upeasti koristeltu piparkakkutalo, oivaltavan start-up-yrityksen hehkutusartikkeli, lapsen onnistunut piirros/tuotos, nimitys uuteen hienoon virkaan. Tällaisia kuvia ja "uutisia" ilmiintyy (eikö olekin ihanan Harry Pottermainen sana?) sosiaalisen median ja ihan perinteisen lehtimedian kautta verkkokalvoilleni monta kertaa päivässä. Ja tottakai saakin ilmiintyä, sillä onnistumisista pitää iloita yhdessä ja hyvät uutiset pitää jakaa.

Mutta mietinpähän tässä vain, että kuinka monta epäonnistumista tarvitaan, että saadaan se yksi onnistuminen? Ei somessa näytetä niitä kertoja, kun leuanvetotanko on vain ihan liian korkealla, eikä ruho nouse. Ei siellä näy karrelle palaneet piparkakut, suurista unelmista luopunut konkurssin kokenut yrittäjä, ne kaikki hylkäämiset ja jäit-toiselle-sijalle-työhaastattelussa-kerrat eikä pieleen piirretyt puput.

Otin syksyn alussa omaksi haasteekseni, että jouluun mennessä osaan kippileukoja. Ne ovat sellaisia heilautuksella tehtäviä leuanvetoja, joita crossfittaajien some-tileillä näkee. Aloitin nimittäin syksyllä crossfitin, kun löysin sellaisen salin, jonne voi mennä lasten kanssa. Siellä on kiva porukka, jonka kanssa tsempataan toisiamme ja välillä vähän sylitellään toistemme vauvoja, että jokainen saisi tehtyä treenin loppuun asti. Vauvat, taaperot ja isommatkin lapset viihtyvät, kun voi välillä matkia äitien liikkeitä ja välillä katsella, että mitä ne mammat touhuaa. Lelujakin löytyy. Ihan mielettömän hieno konsepti!

Oma visioni tietty oli, kuinka saisin myös omalle sometilille (@hannapaavi) hienon kippileukavideon pönkittämään identiteettiäni mukamas urheilijana. Olen satoja kertoja harjoitellut kippiä ja joka kerta kipannut (kuvainnollisesti ja vähän kirjaimellisestikin) pepulleni. Ei taivu vieläkään kipit...

On hienoa, että tuodaan esille onnistumisia. Mutta voitaisiinko tuoda myös esille sitä työtä, mitä onnistumisten takana on? Kaikki ne kerrat, kun on kokeillut, mokannut ja kokeillut uudelleen? Vaatii nimittäin aika paljon rohkeutta, pettymyksen sietokykyä, itsensä kokoamista ja sisua, että jaksaa yrittää uudelleen mokan jälkeen. Ja eikö se ole aika paljon hienompi juttu (se sisu), kuin mitä lopputulos ikinä voisi olla?
crossfit
crossfit

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Jääviuhtoilu

maanantai 21. marraskuuta, 2016 @ 10.55
0
Talvi saapui Helsinkiin. Näin tropiikkia rakastavana on jotain tässä juonittava, että saisi revittyä iloa talvikuukausista.

Aloitin siis uuden talviliikuntaharrastuksen: jääviuhtoilun.

Peli tavoitteena on kulkea puolijuoksua tai vähintäänkin voimakävelyä jäisillä kaduilla niin, että pysyy pystyssä, vaikka lumi on pakkaantuneena korkengän koron alla. On kuljettava riittävän lujaa, että huolimatta kaksinumeroisesta pakkasasteesta toppatakin alla kirpoaa hikipisarat.

Laji sopii erityisen hyvin harrastettavaksi työmatkoihin, mutta peli soveltuu myös kaikkeen vapaa-aikaan tai mikä jottei työaikaankin, kun joutuu työpäivän aikana siirtymään ulkona paikasta AA paikkaan ÖÖ. Pelin mottona ja strategiana on "vauhti korjaa virheet".

Lajiin kuuluu myös hengityksen pidättäminen mahdollisimman pitkiä aikoja, koska pakkasilmaa on inhottava hengittää sisäänpäin. Tämä ei tuota yhtään lisää lämpöä ruumiiseen, mutta tuo mukavasti hengästyneen vaikutelman ja urheilusuorituksen tuntua. Pisteitä saa siis jokaisesta hengitystään pidättämästä sekunnista.

Pelaajalla on korvissa kuulokkeet, koska kovaan ääneen samban kuuntelu antaa illuusiota jostain lämpimästä ja kivasta paikasta.
Kun tähän vielä yhdistää lähes itsensä kokoisen treenikassin, on tämä topattu viuhtoja-akko/-ukko Helsingin keskustan kapeilla kujilla vähintäänkin paheksuntaa herättävä, ehkä jopa vaarallinen kanssakulkijoille. Lajiin kuuluukin, että lisäpisteitä saa jokaisesta näytetystä keskisormesta, jos nyt vauhdiltaan ehtii niitä laskea. Pisteitä saisi myös julkisista sättimisistä, mutta tosin niitä ei kuule samban takaa.

Taklauksista ei saa lisäpisteitä, mutta lajin luonteen huomioiden joko kanssapelaajien tai sivullisten uhrien taklaamiselta ei voi välttyä.

Palaajalla on huppu vedetty syvään pään päälle ja/tai pipo ja/tai kaulahuivi peittämässä vähintään 60% kasvoista. Tämä suojaa pelaajaa pakkaselta, mutta myös näppärästi estää tunnistettavuutta taklaustilanteissa. Puhdas urheiluasento on tiukka etukeno.

Urheilun iloa!
talvi
talvi
talvi

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Näin näytät coolilta nyrkkeilysalilla

torstai 07. huhtikuuta, 2016 @ 20.41
0
Edellisen kirjoitukseni avulla näytät työpaikan palaverin älykkäimmältä osallistujalta (tai sitten menetät työpaikkasi, sekin on ihan mahdollista). Tämän kirjoituksen avulla vasta-alkajakin näyttää katu-uskottavalta nyrkkeilysalilla (tai sitten ihan vain huvittavalta, sekin on ihan mahdollista).

- Pue päällesi mahdollisimman vanha t-paita ja löysät college-housut. Miesten malli naisilla on suositeltava. Miehillä mielellään pari kokoa liian isot vaatteet. Mitä enemmän reikiä, revenneitä lahkeita ja maalitahroja, sitä parempi. Bonuspisteitä saa mainoslogosta.

- Tule paikalle ajoissa ja ota pokkana kehä haltuun. Hypi narua tai varjonyrkkeile tai vaikka venyttele siellä. Ei oikeastaan ole väliä, mitä siellä kehässä teet, kunhan olet siellä. Ylipäätäänkin aina, kun kehä on vapaana, valloita se. Vaikka muut tekisivät tekniikkaharjoittelua tatamilla, marssi selkä suorassa kehään ja jatka harjoitusta sieltä käsin. Coolit tyypit valtaa aina kehän.

- Älä kompastu kehän naruihin mennessäsi sinne tai sieltä poistuessasi. Se. Ei. Ole. Coolia.

- Älä koskaan pyytele anteeksi, vaan jatka treenejä.

- Älä selitä, vaan jatka treenejä. Jos henki kulkee sen verran, että jaksaa selittää tekosyitä, se kulkee myös muutaman lisäjabin verran.

- Puhise, ähki ja suhise jokaisella lyönnillä. Pidä ääntä. Siitä kanssanyrkkeilijä ja valmentaja tietävät, että lyöt lujaa ja täysiä. Jos et jaksa lyödä täysiä, lyö vähän heikommin, mutta pidä varmuuden vuoksi isompaa ääntä.

- Loppuvenyttelyissä esitä jäykempää kuin olet. Cool nyrkkeilijä ei saa sormia varpaisiin, jos jalat ovat suorana. Sen sijaan ketteryysharjoitukset, myös esim. silta, pitää osata.

nyrkkeily
nyrkkeily
nyrkkeily

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Flow

tiistai 04. elokuuta, 2015 @ 20.46
0
Parin viikon päästä on jengillä varmaankin jonkunlainen pyhiinvaellus kohti Suvilahtea, mutta ei välitetä siitä (vielä). Välitetään hetki siitä toisesta Flowsta. Flowparkista.

Pitihän se käydä testaamassa. Nettisivuilla lukee, että tämä seikkailupaikka yhdistää, liikunnallisuuden, yhteisöllisyyden ja ekologisuuden. Ding-ding-ding! Kyllä kiitos! Väliäkös sillä, että poikani serkut (joita on muuten monta!) päihittivät minut niin rohkeudessa, vauhdissa kuin ketteryydessäkin. Hyvin minä silti vedin. Liukuja, keinuja, putkia, tikkaita - kaikkea hauskaa mäntyjen latvojen korkeudella. Päivän treenitkin tuli kuitattua!

Annan itselleni arvosanaksi 8-. Hyvä arvosana yrittämisestä, miinus tuli säälittävästä kiljumisesta jokaisen vähänkin haastavamman esteen kohdalla.

flow
flow
flow

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Väriestejuoksun arvonta suoritettu, olen ottanut voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä!
Tykkää ja jaa

Puistokahvakuulailua

perjantai 19. kesäkuuta, 2015 @ 10.25
0
Onni onnettomuudessa ja hopeareunus pilvelle ja sitä rataa.

Kotiäiti lähti salille, kun sali kovasti mainosti lapsiparkkiaan. Siitähän kotiäiti ilahtui. Ooh! Joku muu viihdyttää vauvaa sen aikaa kun nöyryytän rautaa. Tai rauta nöyryyttää minua. Miten näppärää! No salille päästyäni avaan hykerrellen ja toiveikkaana lapsiparkin oven ja mitä näenkään - 13 pientä lasta ja yhden ahdistuneen näköisen hoitajan. No oli siellä pari vähän vanhempaakin taaperoa, mutta useampi ihan pikkuinen. Hoitaja sanoi pahoitellen, että "voi tänne tietysti vielä jättää lapsen, mutta on tässä vähän täyttä..." ja yritti samalla hyssytellä kolmea hysteerisesti huutavaa vauvaa. Juu, morjensta pöytään, sanoi kotiäiti ja lähti kauhistuneena ulos. Vasta autossa kiitäessä takaisin kotiin päin tajusin, että olisi ehkä pitänyt tarjoutua lastenhoitoavuksi, sen verran kaoottiselta se toiminta siellä näytti. Jos olisin ollut hyvä kristitty. No en sitten kuitenkaan kääntänyt autoa takaisin päin. Huono kristitty. Tänäänkin. Armahda Herra. Tänäänkin.

Onneksi kotiäidillä on sellainen joviaali ystävä, jonka voi hälyyttää ulos kahvakuulinensa tällaisen hätätilanteen yllättäessä. Aurinko paisto, vauva viihtyi filtillä ihmetellen koivun lehtiä ja hiki virtasi kahvakuulan kanssa. Heilautukset - askelkyykyt - maastaveto - yhden jalan maastaveto - tuulimylly sekä uusi lempiliikkeeni kahvakuulalla: sumokyykkyhyppy.

Kahvakuula
Kahvakuula
kahvakuula


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nurinkurin

tiistai 19. toukokuuta, 2015 @ 08.54
0
Kotiäiti lähti kuntosalille. Siinä kierteli ympäri sellaista mustaa telinettä ja mietti, että mitenköhäs päin siihenkin mennään. No, vaikka näin päin.
Nurinkurin
Nurinkurin


Joskus saa ihan hyvän reenin aikaiseksi siitä huolimatta (VAI ehkä juuri siksi?), että käyttää kuntosalin laitteita nurinkurin.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Operaatio vatsalihakset

maanantai 03. marraskuuta, 2014 @ 11.28
0
Olin kiltisti täydessä urheilukiellossa kuukauden sektion jälkeen, mitä nyt vaunukävelyitä harrastelin päivittäin. Nyt pikkuhiljaa yritän saada itseni jonkunlaiseen ruotuun niin syömisen kuin liikkumisenkin suhteen. 6 viikkoa synnytyksestä oli enää jäljellä 3kiloa ylimääräistä, mutta ne taitavatkin olla enemmän voin-syödä-joka-päivä-jäätelöä-koska-olen-raskaana-kiloja, eikä niinkään vauvasta johtuvia kiloja. Kolme kiloa tuntuu todella vähältä, mutta kroppa on muuttunut raskauden myötä järisyttävän paljon. Erityisesti keskivartalon seutu on pelkkää mössöä. Minulla on hurja ikävä kehään, mutta tässä kunnossa saisin sydänkohtauksen jo ensimmäisessä erässä. On aloitettava pienestä.

Tässä muutamia liikkeitä, joita hinkkaamalla olen aloittanut tieni takaisin nyrkkeilysalille. (Toki nämä vatsalihasliikkeet sopivat myös sellaiselle, joka ei ole synnyttänyt!). Siinä me vierekkäin puhisemme omilla leikkimatoillamme, minä ja poikani F. Toinen ähisee tuttinsa kanssa, toinen vatsansa kanssa.

No gym? No problem!

-selinmakuulla, kädet niskan takana, hartioiden/lapojen nosto matosta, 20 toistoa
-Jatka hartioiden nostoa, kädet niskan takana, nosta oikeaa jalkaa koukussa, polvi kohti leukaa. 20 kertaa oikea jalka, sitten vasen yhtä monta kertaa.
-Jatka hartioiden nostoa, nosta oikeaa jalkaa suorana kohti kattoa samanaikaisesti. 20 kertaa oikea jalka, sitten vasen yhtä monta kertaa.
-Jalat lattiaan leveään haaraan, nosta hitaasti ja kurottele käsillä varpaisiin, pito niin pitkään kuin pystyy yläasennossa. 10 kertaa.
-Jalat edelleen kiinni lattiassa leveässä haarassa. Oikea käsi niskan takana. Kurottele vasemmalla kädellä oikeaan nilkkaan niin, että hartiat nousevat. 20 kertaa oikeaan nilkkaan, sitten vasempaan saman verran.
-Jalat yhteen ja nilkat päällekäin. Kädet niskan taakse ja vedä polvia ja kyynärpäitä yhteen. Suorista jalat. Tämä on kaikista vaikein liike minulle! Tavoitteenani on, että saan vielä joskus jalat suoristettua ja takaisin polvet kiinni kyynärpäihin niin, ettei tarvitse tipauttaa välillä jalkoja kiinni lattiaan. Toistaiseksi en tähän pysty (ne, jotka eivät ole synnyttäneet, ihmettelevät varmaan, että mitä vaikeaa tässä nyt oikein on!). Toistaiseksi siis hinkkaan niin, että polvet kyynärpäihin ja suoristan jalat lattiaan kiinni. 20 toistoa.
-Kurottelua oikealla kädellä oikeaan pohkeeseen kylkeä rutistaen. Samoin toiselle puolelle.
-Vastapäinen kyynärpää ja vastapäinen jalka suorana yhteen. Kurkottele sekä käsilläsi että varpaillasi kattoon.
-Lankku. Niin pitkään kuin pystyy.
-Lankku nostaen vuorotellen jalkoja ylös.

Kyllä tämä tästä vielä lähtee!
babygym


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D