Hanna Paavilainen

Kummipoika kylässä

tisdag 23 juli, 2013 @ 22:15
2
Koska välillämme on Pohjanlahti, näen kummipoikaani valitettavan harvoin. Lisäksi: en ole oikein luonteva lapsien kanssa. Pelkään koko ajan tekeväni jotain väärää ja traumatisoivan kullannupun loppuiäksi.

Pyysin kummipoikaani kylään, jotta voisimme viettää laatuaikaa ja kesäpäivää Helsingissä. En tiedä, kumpaa jännitti enemmän: 5-vuotiasta poikaa, joka tulee Suomeen harvoin nähdyn kummitädin luo vai kummitätiä, jolla ei ole juurikaan kokemusta lastenhoidosta.

Otin järeät aseet käyttöön kummipoikani viihdyttämiseksi: Lyyli-koiran (joka kiltisti temppuilee nakkipalkalla), mieheni (Olenko jo kertonut, että mieheni on kuin Disney-hahmo), Linnanmäen ja jäätelön.

Päivä oli mukava sekä kummille että pojalle, vaikka molempia alkuun vähän ujostutti. En onnistunut rikkomaan enkä traumatisoimaan poikaa.

Kummius on elinikäinen kunniatehtävä, luottamuslause ja ihana asia. Kysyn usein kasteperheiltä, mitä he toivovat kummeilta. Vastasyntyneen vanhemmat yleensä vastaavat, että he haluavat kummin viettävän mukavaa aikaa lapsensa kanssa. Jatkossa haluan kummina kehittyä tässä suhteessa.

Kirkon näkökulmasta kummin tehtävä on kristillinen kasvatus. En puhunut pojalle Jumalasta (vielä), mutta olen kyllä Jumalalle puhunut pojasta. Riittäisiköhän se toistaiseksi?
lintsi

lintsi

lintsi

lintsi

lintsi

lintsi

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Linnanmäelle ei kannata ottaa omia eväitä! Ravintola Funky kitchenin burgerit tehdään tuoreista raaka-aineista paikan päällä, nugetit olivat oikeasta kanafileestä (!), salaatti raikasta ja palvelu oli todella joustavaa. http://www.funkykitchen.fi/
Tykkää ja jaa

Äijäsalilla

söndag 02 juni, 2013 @ 11:00
0
rusansali
kiekko
Kunsaliohjelmani voi melkolailla tehdä vapailla painoilla, tangolla ja levyillä, joten suosin sellaisia voimailusaleja, joissa näitä on runsaasti tarjolla monimutkaisten härveleiden sijaan. Käytännössä nämä salit ovat "äijäsaleja", joissa on rehellisen hien katku ja pehmusteet pystypunnerruspenkistä kulutettu puhki.

"Äijäsalilla" viittaan siihen, että nämä salit ovat yleensä vallanneet voimailevat äijät ja läsnä olevien naisten lukumäärästä olen päätellyt, että siihen tilaan mahtuu estrogeeniä vain pienissä erissä. MUTTA tämä on täysin naisten kainostelua, sillä äijäsaleilla törmää jatkuvasti sellaiseen lähimmäisenrakkauteen, mitä sietäisi muuallakin nähdä!

Leukoja vetäessä äijä saattaa tsemppaa "yksi vielä, älä edes ajattele luovuttavas!". Tai "sähän vedit 7 leukaa, respect!". Äijä saattaa tulla omatoimisesti varmistamaan pystypunnerruksessa "jotta voit vetää sarjan ihan loppuun asti". Äijä saattaa vierestä huomauttaa "katse ylöspäin, niin toi sun selkäskin suoristuu". Äijä saattaa myös ottaa pari treenikuvaa blogia varten pyydettäessä ja vastata kiitokseen "ilo oli täysin puolellani".

Olishan se vaan hienoa, jos lähimmäinen kaupassa tsemppaisi: "vielä ei ole karkkipäivä! Älä edes kuvittele ostavas tota lakupussia!". Kaupan kassa voisi kannustaa: "hienosti oot hei löytänyt tosi terveellisiä raaka-aineita! Respect". Lähimmäinen voisi omatoimisesti tulla auttamaan auton taskuparkkeerauksessa "saat sen auton kyllä ihan rotvalliin asti" tai vaatekaupassa lähimmäinen neuvoisi "hei toi toppi ei kaunista sua, osta toi toinen niin selkäs näyttää paremmalta". Kunpa kiitokseen aina osaisi vastata äijän lailla "ilo on täysin puolellani".

Aamen ja terkkuja,
Hanna
salilla

Tykkää ja jaa

Nauru tekee hyvää

tisdag 07 maj, 2013 @ 18:16
4
uit2
Olin 80-luvun lapsi ja umpirakastunut Matti Nykäseen. Hyppelin sohvalta alas mäkihyppyasennossa ja kutsuin itseäni ”Hanna Nykäseksi”. Olin aivan rikki, kun Matti meni ensimmäisen kerran naimisiin sen Tainansa kanssa. Jostain kumman syystä aviolitto Mervin kanssa ei enää niin paljoa vihlonut sydäntäni...

kapellimestarin
Vitsit Matti Nykäsestä osuvat siis nauruhermooni erityisesti. Sitten kun lavalle astuu lisäksi sketsihahmoina mm. Danny ja Frederik, musiikissa virtuoi Jean S. ja koreografian oivaltavissa kikkailuissa näkyy koreografi Reija Wäreen kädenjälki, on oltava kyseessä musiikkirevyy UIT eli UUSI ILOINEN TEATTERI.

UIT on kuulunut kevääseeni jo pienestä pitäen. Lapsena tehtiin äidin kanssa retki Helsinkiin ja ensin mentiin Linnanmäelle riehumaan ja retken päätti aina Uusi iloinen teatteri. Edelleen käyn siellä vuosittain, tosin nykyään mieheni ja ystävien kanssa. Joka vuosi on uudet sketsit, hauskat lyriikat ja vauhdikkaat tanssinumerot. Esiintyjäkaartikin vaihtuu osittain vuosittain. Tänä vuonna eniten kosketti Vicky Rostin mieletön karisma ja syvällinen ääni. Vicky kun astuu lavalle niin huomaa, ettei ole ensi kertaa pappia kyydissä! ("IIIK! Siis mun koko elämä räjähtää! Bloggaajan huomio")

Suosittelen syvästi nauruterapiaa arkeen! Nauru on onnellisen elämän yksi tärkeimmistä ainesosista. Nauraminen torjuu negatiivisia ajatuksia ja vähentää stressiä, sillä se lisää endorfiineja elimistössä. Tutkimusten mukaan nauravat ihmiset ovat myös terveempiä. Ja se parhaiten nauraa, joka itselleen nauraa... kuten vanhoille noloille ihastuksilleen.

Jos vielä kaipaa muutakin syytä lähteä teatteriin kuin nauru ja oma hyvinvointi, niin bonuksena: UIT on yhteistyössä lempihyväntekeväisyysorganisaationi kanssa. Jokaisesta UIT:n lipusta menee osa Naisten pankille. Naistenpankki perustuu ihan rauhan nobelin palkinnon voittaneeseen konseptiin (Grameen bank), mutta on silti edelleen melko huonosti tunnettu. Sen tavoitteena on tukea kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja näin katkaista köyhyyden kierrettä. Joko sinä olet bisnesenekeli? www.naistenpankki.fi

Naura ja tee hyvää! Se tekee hyvää!

Aamen ja terkkuja,
Hanna

UIT
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D