Hanna Paavilainen

Hyvällä diilillä Venetsiaan

tisdag 17 december, 2013 @ 09:39
2
Jos joku asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta. Olenkin ollut aika epäileväinen, kun Lehtikuninkaalla on ollut sellaisia "Osta lehti, saat matkan" -tempauksia.

Tällä viikolla Lehtikuninkaalla on Venetsia-kampanja ja olen selvitellyt jutun taustoja, sillä ihan kovasti haluaisin kokea Italian kevään. Seijan ja Einon ja mitä näitä nyt on puhaltaessa jääkylmää viimaa kaulakuoppaani ajatus Venetsian keväästä tuntuu vähintäänkin houkuttelevalta. Jopa viettelevältä.

Homma toimii hyvin yksinkertaisesti: tilaa lehti ja saat hotellilahjakortin. Lahjakortilla saa kolmen yön majoituksen kahdelle Venetsiassa kolmen tähden hotellissa ja aamiaiset. Lennot maksaa erikseen kampanjan kautta tilattuna 243e (sisältäen verot)ja tietty saa varata lennot itse jotain muutakin kautta, jos jostain halvemmalla löytää.

En ole löytänyt mitään jujua tai ikävää koukkua taustalla. Asia on kuin onkin juurikin niin, että osta lehti ja lähde Venetsiaan. No tietty lisäpalvelut (kuten päiväretket) ovat maksullisia samoin kuin esimerkiksi Venetsiassa omavalintainen ravintoloissa rilluminen ja tuliaiset. Opastetuille kierroksille ei kukaan tietty pakota, kuten ei myöskään ostamaan huonosti istuvaa turistipaitaa kotiinviemisiksi.

Jos vain Luoja ja työnantajani Kirkkohallituksella suo, Italian aurinko saa sulattaa kaulakuoppani roudasta. Lähde mukaan - hyvä diili löytyy tästä ja lisäinfoa täältä.

Venetsia
Venetsia
Venetsia

Parhain terkuin,
Hanna
Tykkää ja jaa

Taivaalla tähtivyö...

fredag 13 december, 2013 @ 23:00
2
Olin tänään Bassossa puhumassa Lucianpäivästä Jusan ja Tuken kanssa. Vaikkei Suomessa ole pruukattu juhlia pyhimyksiä, niin Lucia tuntuu olevan poikkeus ja vieläpä median lellikkipyhä. Kauniin Lucian edessä toimittajat pyörähtävät selälleen kuin Lyyli-koira konsanaan ja kerjäävät "rapsuta!".

Vanhan perimätiedon mukaan tänään on vuoden pisin yö. Auringonkiertoon liittyvissä taitehetkissä on biletetty kautta aikojen - jo ennen Luciaa ja ennen Jeesustakin. Monet kristilliset juhlat on sijoitettu näiden vanhojen hyväksi havaittujen juhlapaikkojen päälle.

Lucia-juhlasta on vahva visuaalinen mielikuva: kaunis suomenruotsalainen nuori blondi, jolla on kynttiläkruunu päässään, kynttilä kädessään ja valkoiset vaatteet päällä. Tällä kuvastolla on kuitenkin hyvin hatarat historialliset perusteet.

Pyhä Lucia oli nuori sisilialainen nainen (tuskin siis blondi!), joka kuoli uskonsa tähden kristittyjen vainojen aikana vuoden 300 tienoilla. Muuta ei historiankirjat varmasti kerro, mutta legendat sitäkin enemmän. Lucia omistautui Jumalalle neitsyenä äitinsä parantumisen takia. Erään legendan mukaan Lucian sulhanen kavalsi tämän roomalaisille ja Luciaa yritettiin polttaa roviolla (mietipä uudessa valossa sitä kynttiläkruunua!), mutta uskonsa tähden Lucia säästyi. Toisen legendan mukaan eräs roomalainen rakastui Lucian silmiin. Lucian kyllästyttyä sinnikkäisiin kosioihin hän repäisi ne irti. Ne kasvoivat kuitenkin takaisin. Keskiaikaisessa taiteessa Lucia esitetään tummahiuksisena naisena, jolla on silmät kädessään olevalla tarjottimella - ei suinkaan blondina kynttilä kädessä.


Musta ja valkoinen ovat hirveän huonot värit uskonnossa. Pitää nähdä harmaan sävyjä.


Vaikka historiallisesti Lucian tarina on vähintäänkin epäilyttävä ja vaikka tähän vuodenajan kohtaan on ollut pakanallista juhlintaa ennen Luciaa, niin se ei vähennä Lucianpäivän merkitystä tässä hetkessä.

Lucia on totta heille, jotka häntä juhlivat tänään. Lucian tarinasta kumpuaa hyvää meille ja tänään, se tekee siitä totta. Kysymys on uskon vakaumuksesta, moraalista, hyväntekeväisyydestä ja valon voitosta. Valo voidaan tulkita Jumalalliseksi valoksi, Kristuksen valoksi, joulutähden valoksi (joka johdattaa seimen lapsen luo kohti joulun ihmettä) tai vaikkapa ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi. Arvoina kauneus ja hyvyys ja suomenruotsalaisuus ansaitsevat juhlansa.


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Olkoon onnekseni

onsdag 04 december, 2013 @ 08:11
2
Vaikka laitoin aamulla aivan liian korkeat korot ottaen huomioon Helsinkiin viivytellen tulleen roudan ja vaikka kuulen korkojeni kopinan pakkasen liukastamalla asfaltilla, voisin vannoa leijuvani 20 senttiä maan yläpuolella!

Nimittäin niin hauskaa oli viikonloppuna syntymäpäivilläni ja oon aivan tohkeissani vieläkin niistä! Täytin viikonloppuna 30 vuotta - päivä jota pelkäsin enemmän kuin muutossa vintiltä löytynyttä mehiläispesää. Olin jo etukäteen stressannut sitä päivää, kunnes ystäväni ehdotti, että sulkeudutaan kaikki paattiin ja juhlitaan päivää yhdessä Tallinnassa. Ei muuta kuin neuvosta vaari taskuun yhdessä vaihtokenkien kanssa ja Viikkarilla lahden yli etelään!

Jotenkin elämä on täyttä, niin kuin olen tässä kirjoitellutkin. Nerokasta laivasyntymäpäivissä on, että ystävät lukitaan kohtalaisen pitkäksi ajaksi suljettuun tilaan itämerelle ja kerrankin on aikaa nauraa ja olla yhdessä. Kikatimme kuin pahaisetkin teinit ja kompensoimme vanhenemisen päivää.

Maissa aviomies piti meille kaupunkikierrosta itse kehitetyllä ja virolla ja keksi Tallinnan kaupungin historiaa lennosta. Kävimme joulutorilla glögillä ja herkuttelimme Chedissä. Chedi oli muuten hienoinen pettymys seurueemme kasvissyöjille, mutta näin barbaariruokavalioiselle oikein maittava.


Tallinna
Tallinna
Tallinna
Tallinna
Tallinna
Tallinna

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Syntymäpäivälahjat olivat kiellettyjä, mutta kieltoja uhmaten ystäväni olivat tuoneet aivan parhaan syntymäpäivälahjan IKINÄ: Lahjakortti Hanna-päivään. Hanna-päivä toimitetaan pakettina, eikä ole lunastettavissa erissä. Hanna-päivään kuuluu kaikkia tärkeitä asioita: ruokaa, urheilua, kulttuuria ja ruokaa ja juhlimista. Loistava joululahjavinkki niille, joilla on vielä paketit käärimättä.
Tykkää ja jaa

Idoleita ja pastoreita

söndag 10 november, 2013 @ 07:40
6
Terveisiä remonttipölyn keskeltä! Viime viikko oli hipparallia ja tähtihumua, tällä viikolla lapioin laastia. Viime viikolta riittää vielä siis otollisempaa bloggailtavaa, mutta haistelen maalihuurujen lisäksi tulevaisuudessa avautumisia pintaremontin autuudesta.

Kaunis ja lahjakas rippilapseni Nomi Enckell on edennyt Idolsissa pitkälle ja viime viikolla lähdimme ystäväni kanssa kannustamaan häntä live-esiintymisiin. On ihanaa nähdä, kuinka nuoret toteuttavat rohkeasti unelmiaan!

Aika usein pidän papin paitaa vaan firman tilaisuuksissa, mutta tällä kertaa päätimme ystäväni kanssa tunnustaa väriä ja pitää pantapaidat päällä. Kauhean vaikeaa, kun silloin pitää muistaa aktiivisesti olla näyttämättä nyrpeältä, olla näyttämättä tissejä tai olla huutelematta rivouksia.Muutenhan meille tällainen käyttäytyminen on varsin normaalia Idolssin live-laulut muodostuivat varsin hengelliseksi konsertiksi, kun me kaksi pappia istuimme yleisön eturivissä kovat kaulassa ja yksi idoleista, Alma, hoki lavalla kerta toisensa jälkeen "Herra, Jumala!".

idols
idols
idols
idols
idols
idols
idols
idols
idols


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Monsterinenä

torsdag 07 november, 2013 @ 08:18
2
Nenäpäivä. Siitä vouhkataan koko syksyn ajan niin, että epäselväksi jää, milloin itse päivä on. Tunnustan, että kirjoitan kyseisestä päivästä vain sillä kivitalon kokoisella itsevarmuudella, joka vain täysin asiaan perehtymättömällä voi olla. Joku hyväntekeväisyysjuttuhan se on. Olen jotenkin niin rajoittunut ja juuttunut niihin omiin lempihyväntekeväisyyskohteisiini (kuten naistenpankki, jeejee!), että välillä nämä muut hyvät kohteet jäävät tutkan alapuolelle. Niin paljon hyväntekemisen mahdollisuuksia on tässä ihmeellisessä maailmassa. Hyvä niin. Koskaan ei ole tarpeeksi hyvää!

Tänä vuonna bongasin niin paljon punaisia neniä sosiaalisessa mediassa, että ne kirvoittivat osallistumaan päivään. Nenäpäivähän kerää varoja kehitysmaiden lasten auttamiseen - erittäin hyvää toimintaa. Rehellisesti sanoen... nenäpäivä oli hyvä tekosyy nähdä vanhoja työkavereita ja hyviä ystäviä ja käydä tarkastamassa designilla vuorattu Villa Kataya.

Vietimme nenäpäivää Villa Katayaan perustetussa pop-up-ravintolassa "Ristorante Naso Rossossa". Punaisen nenän ravintolassa oli tarjolla vain pastaa, joka ei ole kuulunut ruokaympyrääni yli kolmeen vuoteen, mutta näin hyvän tarkoituksen takia olin valmis tekemään poikkeuksen. Maistoin trendikästä avocadopastaa ja nautin Tapaus OY:n väen luomasta välittömän ystävällisestä tunnelmasta. Nenäpäivästä jäi hyvä mieli.

Hyvähyvähyvä. Näköjään sanavarastoni on tänään hyvin rajallinen. Aina ei näköjään verbaalinen ilotulite syty!

nanorosso
nanorosso
nanorosso
nanorosso
nanorosso
nanorosso
nanorosso

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Katse tähtiin

torsdag 31 oktober, 2013 @ 08:12
0
Yleensä elämäni pyörii koti-työ(=kirkko)-sali pyhässä kolmiyhteydessä, mutta tällä viikolla olen yllättänyt itseni juoksemassa tukka putkella luonnonvoimia uhmaten ympäri pääkaupunkiseutua. On ollut Kiasmaa Anopin kanssa, treffiä miehen kanssa ja Idolsin konserttia. Ehkä yritän ottaa ilon irti viimeisestä viikosta - ensi viikolla alkaa remontti uudessa kodissa ja Katajanokalla uusi työ, joten vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan loppuvuoden aikana.

Tiistaina mieheni yllätti minut lipuilla Jarkko Tammisen Stars show -ennakkonäytökseen. Olin tässä jo pitkin syksyä hienovaraisesti vihjaillutkin, että kovasti kovasti paljon haluaisin nähdä tuon esityksen.
stars


Kaatosateessa ja aivan liian korkeissa koroissa kipusin Linnanmäen huipulle. Treeni kannatti, sillä huipulla odotti tähtikaarti tanssijoineen ja bändeineen. Show täytyy oikeasti nähdä itse, ette kuitenkaan usko, jos vain kerron, kuinka lahjakas se herra Tamminen oikein onkaan! Entisen tapahtumatuottajan sydäntä lämmitti showsssa käytetty esitystekniikka, joka oli niin tyylikäs, että harvoin Suomessa näkee.

Showssa on niin paljon hahmoja, että sieltä löytyy varmasti jokaiselle suosikki. En halua paljastaa liikaa, mutta muutamaa juttua kannattaa odottaa: ensimmäisen puoliskon aikana tulee huilusoolo, joka jaksaa naurattaa vedet silmiin asti. Vielä illalla nukkumaan mennessäkin. Ja seuraavana päivänä. Toisen väliajan alkuesitys on huikea ja loppupuoliskolla tulee lavalle myös kaikkien aikojen suosikkini ja idolini: Matti Nykänen. Parasta oli ehkä kuitenkin kuulla oman miehen nauru viereisestä penkistä - yksi maailman kauneimmista äänistä.

stars
stars

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Ennen oli kunnollista

onsdag 02 oktober, 2013 @ 08:54
0
Ihmiset tuntuvat etsivän asiassa kuin asiassa jotain kulta-aikaa, jolloin oli kunnollista ja asiat hyvin. Vaikka kuinka tutkimukseet sanoisivat, että esimerkiksi kouluviihtyvyys on lisääntynyt ja oppimistulokset parantuneet, on aina niitä, jotka toitottavat "Ennen oli kunnollista - silloin kun opettajiakin kunnioitettiin".

Jepjep. Ennen oli kunnollista. Ennen oli mummomarkat ja kaikki oli halvempaa. Ennen osattiin rakentaa kunnollisia taloja ja tehdä hyvää musiikkia. Ennen oli talvella kunnolla lunta ja lapset hiihtivät 20km lähikouluun lautasuksilla valittamatta vaikka ryssien ristitulessa. Ennen tehtiin parempia elokuvia. Ennen oli Neuvostoliitto ja ennen oli kunnollista kahvia.

Päätän olla toista mieltä. Paras aika on nyt. Nyt on kunnollista, jos haluamme sen olevan kunnollista. Ihminen on vuosien saatossa onnistunut laskeutumaan puusta, käynyt kuussa ja oppinut virheistään. Hups - nyt ehkä liioittelin. Joistakin virheistä on kuitenkin opittu. Mutta hei ajatelkaahan: jos ihminen on käynyt kuussa (60-luvulla!!!), niin mikä olisi meille mahdotonta nyt? ME voimme tehdä tästä ajasta kulta-ajan ja poimia rusinat pullasta.

30 vuotta sitten oli sellainen kulta-aika, jolloin Jorvin sairaalan äänimaailmaa sulostuttivat kahden ystäväni ponnekkaat ensirääkäisyt. Nyt 30 vuoden rallin jälkeen he päättivät poimia rusinat kultaisesta 50-luvusta: pallokuosit, saumasukat, rusetit, henkselit, kellohelmat ja sifonkihuivit. Fiftarihengessä juhlistimme kulunutta 30 kultavuotta ja etenkin kultaista tulevaisuutta.

annika
juhlat
Hanna
pyörä
Noora
cupcake
auto
auto
penkki
flipper
naamio
korkokengät
kirsi


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D