Hanna Paavilainen

Vaippakakku ja varpajaiset

torsdag 07 augusti, 2014 @ 09:13
0
Tämä möhömaha yllätettiin tällä viikolla täysin, kun temmattiin kesken kanasalaatin hotkimisen Babyshowereihin! Ovelat ystäväni olivat juonitelleet yhteisen illanvieton aivan salaa, enkä ehkä oikein paikan päälläkään vielä ymmärtänyt, että mihin olinkaan päätynyt.

Babyshowerit ovat rantautuneet ilmeisesti Ameriikan ihmemaasta Pohjolaan ja yleistyvät kovaa vauhtia. En muista, että niitä olisi ollut muutama vuosi sitten kenelläkään, nyt se tuntuu olevan standardi. Olen tyytyväinen tästä kehityksestä. Jokainen syy juhlia, jutella upeiden naisten kanssa ja syödä herkkuja on hyvä syy!

Vaikka monesti huomaan henkilökohtaisissa valinnoissani kannattavan melko perinteisiä sukupuolirooleja, joskus minussa pieni feministi nostaa päätään:

Miksi isillä on varpajaiset ja naisilla babyshowerit?!?

Amerikkalaisissa elokuvissa babyshowereissa jaetaan vauva-aiheisia lahjoja odottavalle äidille ja jaetaan hyviä vauvanhoitovinkkejä. Varpajaisissa taasen miehet keskenään polttavat sikaria ja juovat viskiä, taputtelevat tuoretta isää selälle. Ei niin, että haluaisin itse polttaa sikaria tai juoda viskiä, mutta jotenkin tämä vaikuttaa epätasapainoiselta. Tuleville/tuoreille isillekin tekisi aika hyvää babyshowerit, jossa vertaillaan vaunuja ja kerrotaan, onko konttauskypärä tarpeellinen vai turhake. Tuoreille äideille tekisi ihan hyvää hetki hengähtää meijeripuuhista (ei tosin ehkä sikarin kanssa). En halua mitenkään väheksyä pastellinvärisiä vauvajuhlia, joissa harjoitellaan vaipanvaihtoa. Itse asiassa ne olisivat varmaan olleet minullekin ihan hyvä vaihtoehto, sillä en vieläkään ole kertaakaan elämässäni vaihtanut vaippaa ja iso osa hankintoja on vielä tekemättä.

Minun babyshowerit olivat kuitenkin vähän erilaiset verrattuna amerikkalaisiin versioihinsa. Ihania naisia, pöytä notkui herkuista ja ilma täyttyi puheensorinasta. Erityisen mieluinen oli lahja: sain hemmotteluhoidon day spahan, en kasaa vaaleansinistä krääsää. Vauvalle tulee kyllä ostettua tarpeelliset varusteet, mutta itseänsä ei niin helposti passita dayspahan. No tietysti puhuimme synnytyksestä ja vauvan hoidosta (enhän nykyään ehkä muusta mielellään puhuisikaan!!!), mutta myös kaikesta muusta. Olisi siinä muuten aika monen miehenkin kannattanut olla kärpäsenä katossa, kun naiset suu täynnä lakubrownieta puhuvat välilihasta, istukasta, rasvatulpasta ja ihmeellisestä naisen anatomiasta.

Pakollinen vaippakakku oli tehty myös näköisekseni: mustaa ja valkoista, eikä yhtään pastellisinistä härpäkettä. Päällä pienen pienet tennarit. Lasten urheiluvaatteet ovat niin söpöjä, etten ehkä kestä! Olen nyt hypistellyt noita tennareita aivan hurmoksessa juhlista asti... Ai miten niin raskaushormonit hyrräävät?

Babyshower
Babyshower
Babyshower
Babyshower


KIITOS RAKKAAT NAISET. <3

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nojatuolijuhannus

onsdag 18 juni, 2014 @ 10:59
2
Mikäli olet juhannuksena (lauantaina) televisiovastaanottimen äärellä, käännä kanava Yle1:lle. Työhöni kuuluu tehdä radio- ja tv-ohjelmia kirkolle, Nojatuolikirkko on yksi niistä. Siinä katsoja istuu yhdessä nojatuolissa ja ohjelman vieraat kameran toisella puolella. Huikea bändi, artistivieras, vaihtuvat vieraat ja vaihtuva teema.

Nojatuolikirkko nähtävissä myös Yle Areenassa tv-ensi-illan jälkeen ja kuukauden ajan. Kuvista esimakua...

Nojatuolikirkko
Nojatuolikirkko
Nojatuolikirkko
Nojatuolikirkko
NOjatuolikirkko
Nojatuolikirkko

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Bugiksen Buffalot saapuivat postissa, joten nyt uskallan suositella kyseisten menopelien tilaamista Babyhuysista. Toimitus oli nopea (joku pari viikkoa?), asiakaspalvelu toimi ja vaunut tulivat suoraan kotiovelle.

Vaikka koira-ystävämme Lyyli on hyvin rämäpäinen otus, joka tilanteeseen kuin tilanteeseen heittäytyy pentumaisella innolla, niin pari asiaa saa senkin hännän laskemaan koipien väliin. Korkeimmat pelkokerroin-pisteet Lyylin listalla saa imuri. Sen nähdessään koira luikkii seiniä pitkin luimistellen. Joskus saattaa päästä jopa hätäpissa. Olen miettinyt, että voisin itsekin joskus käyttää samaa taktiikkaa - imurin nähdessäni pissaisin olohuoneen matolle. Ehkä sen jälkeen mies hoitaisi imuroinnin yksinoikeudella? Nimittäin INHOAN imurointia!

Heti imurin jälkeen Lyylin pelkolistalla ovat lusikat (todella outoa) ja sitten näköjään Bugaboon Buffalot. Koira luikki vaunuja pakoon häntä koipien välissä ja nurkan takaa kurkki uutta kapistusta korvat luimussa. Nyt vaunut seisovat olohuoneen nurkassa, jos vaikka koira oppisi tykkäämään niistä. Edessä on kuitenkin montamonta lenkkiä niiden kanssa.

Buffalot


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

On the air

tisdag 03 juni, 2014 @ 10:17
0
Ikään kuin täällä forumilla ei olisi tarpeeksi jorinoitani, niin sekoitan vellejä ja puuroja myös muualla ja pakkosyötän niitä viattomille kuuntelijoille/katsojille.

Tällä viikolla olen taas Bassoradiossa hikisen iltapäivän miesten kanssa. Kuuntele to 5.6. klo 16 aikaan "Pyhät Bassoksi":
http://www.basso.fi/site/radio/hikineniltapaiva/

Horisontti on makasiiniohjelma, joka käsittelee elämänkatsomuksia ja ajankohtaisia aiheita siitä näkökulmasta. Olen sinne tehnyt haastatteluita ja juttuja, kesän Horisonteissa olen enemmänkin äänessä:
http://areena.yle.fi/radio/1877444

Koska en enää ole seurakunnassa töissä ja pappina elämäntehtäväni on siunata, toimii radio saarnatuolinani. Kuuntele radiohartauksia:
areena.yle.fi/radio/2016102
(Esim. 4.6. ja 28.5. iltahartaudet ovat mun)

Kuukausittainen kolumni Vantaan Laurissa:
www.vantaanlauri.fi/arkisto/2014-05-13/baabelin-rippeet

Lisää TV:n puolelta. Linkkivinkkejä siitä piakkoin!

Teurastamo
Teurastamo
Teurastamo
Teurastamo


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

JOKU, osa II

tisdag 11 mars, 2014 @ 09:48
4
Blogini urheilupäivitykset ovat olleet viime aikoina vähällä ja syy siihen on terveyteen liittyvä. Minulla ei ole ylikuntoa eikä selkävammaa eikä edes afrikkalaista nukkumatautia vaan kasvavan vatsan syndrooma. Syksyllä meidän perheeseen liittyy pieni ihminen!

Ottaen huomioon edellinen raskauteni ja sen surullisen lopun, en usko tätä todeksi. En usko, vaikka ultrassa näkyi pieni kaveri, joka joraili hurjaa tahtia kädet ja jalat vimmatusti heiluen.

Epäilen myös vahvasti, että onkohan tämä vauva minun. Pitää ehkä tehdä joku dna-testi. Nimittäin vauva tuntuu vihaavan urheilua ja maitorahkaa sekä terveellistä ruokaa. Annan ylen jo kuntosalin rappusia noustessa ja yhden viikon elin nakeilla, suolapähkinöillä ja Hesburgerilla. En edes lapsena syönyt sokerimuroja, mutta nyt himoitsen niitä. Niiden ravintosisältö on varmaan jotain teollisuusjätteen ja diapetesriskin puolessa välissä, joten huijaan itseäni olemalla lukematta paketin kyljestä tietoja.

Lähde siis mukaan matkalle, jonka aikana minusta tulee äiti. Kaikenlainen vertaistuki sekä kokeneempien viisaudet ovat nyt tarpeen, sillä en tiedä vauvoista mitään. En ole koskaan vaihtanut yksiäkään vaippoja!

Ihan fiksusti JOKU on tämän ihmisen biologian suunnitellut, ettei vauva tule yhdessä päivässä, vaan on aikaa opetella ja sopeutua. JOKU on suunnitellut homman myös niin viisaasti, ettei niitä vauvoja saada yksin, vaan tarvitaan toinenkin siihen hommaan. Näin (ainakin teoriassa) ei tarvitse selvitä kaikesta yksin eikä kaikkea tarvitse osata itse.

Pian lisää päivityksiä ja päivittelyjä tästä pienestä isosta ihmeestä, sillä tällä hetkellä maailmani pyörii napani ympärillä. Tai, no, oikeastaan olen aina halunnut ajatella, että maailma pyörii auringon ympärillä, mutta universumi kiertää MINUN napaani. Nyt se on kuitenkin omassa pienessä todellisuudessani erityisen totta.

RV15

Kuvassa vatsa raskausviikolla 15+0.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Käsi ylös virhemerkistä

lördag 22 februari, 2014 @ 09:26
0
Tärkeintä ongelmatilanteessa on löytää aina syyllinen. Kun työpaikalla JOKU on unohtanut tärkeän toiminnon, jonka seurauksena talo palaa joko kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti, on tärkeintä pysäyttää kaikki toiminta ja etsiä syyllinen. KUKA se JOKU oikein oli? Kenen vastuulla tämä on? Luoja paratkoon, ei etsitä vesiletkua tai muuta ratkaisua, vaan se syyllinen.

Tämä pätee myös kotona. Paljon nopeampaa, kehittävämpää ja viisaampaa on riidellä, että KUKA viimeksi vei roskat ja KUKA on roskannut eniten, kuin että tarttuisi roskapussiin ja veisi sen 5 metrin päässä sijaitsevaan astiaan.

Kun kaatuu kadulla pyörällä, niin tärkeintä on ensimmäisenä katsoa, että näkikö kukaan. Toiseksi tärkeintä on tarkistaa, mitä kävi pyörälle ja mahdollisesti esineille, jota kantoi mukanaan. Seuraavaksi tarkistetaan vaatteet. Menikö rikki? Tuliko likaa? Viimeiseksi tarkistetaan oma kunto. Jos joku näkee, niin oli oma kunto mikä tahansa, noustaan mahdollisimman tyynesti ylös ja jatketaan matkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Äärimmäistä epäkohteliaisuutta tuossa tilanteessa katsojan roolissa olisi kysyä, tarvitseeko kaatunut apua. Siinähän vallan kaatunut menettää kasvonsa ja illuusion siitä, ettei kukaan nähnyt hänen niin sulokasta pyllähdystään.

Eikä missään nimessä puututa toisten asioihin puolustamalla naista, jota ratikassa spurgu ahdistelee. Eikä auton ratissa pysähdytä antamaan tietä vanhukselle, joka hitaasti yrittää ylittää tietä. Moista nenän tunkemista toisten ihmisten asioihin ei arvosteta.

Miten tämä kirjoitettuna tuntuu jotenkin vinksahtaneelta? Juuri näinhän me toimimme!

Parhain terkuin,
Hanna
Tykkää ja jaa

Iphone pois?

onsdag 19 februari, 2014 @ 07:49
2
Eräässä kahvilassa Suomenlinnassa (se, mikä on siinä pinkissä talossa kirkon vieressä - mikä sen nimi nyt olikaan?!? Tosi hurmaava paikka, vaikken nimeä muistakaan) lukee seinällä jotenkin näin: "Meillä ei ole wifiä, jutelkaa keskenänne".

Olemme kiistelleet keskustelleet iphonen käytöstä mieheni kanssa monesti. Hän pitää erityisen töykeänä sitä, jos katson puhelinta samaan aikaan, kun olemme vaikkapa syömässä. Omasta mielestäni pystyn keskittymään kahteen asiaan yhtäaikaa, tässä tapauksessa vaikkapa tsekkaamaan uutisotsikot ja kuuntelemaan miestäni. Mieheni on sellainen ihminen, joka kohtaa toiset aina 100% läsnäololla. Osaan arvostaa tätä ja jopa kadehtiakin, mutta oma sosiaalinen lahjakkuuteni yltää vain paikoittain 100% läsnäoloon, sitten väsyn ja tarvitsen jonkinlaisen sometustauon. Toisin kuin Disney-hahmoa muistuttava aviomieheni, en TODELLAKAAN kahvilassa juttele vieruspöydän vieraiden kanssa, vaan nökötän omassa parhaassa rauhassa uppoutuneena atk-internetin ihmeelliseen maailmaan.

Ja edelleen väitän, että pystyn tekemään tarvittaessa monia asioita yhtäaikaa. Ei ole minun vikani, jos joku muu ei siihen pysty.

Tämän takia perheessämme on eri säännöt eri ihmisille. Minä pystyn tekemään asioita yhtäaikaa, joten minulla on lupa räplätä puhelinta pöydässä. Mieheni taas ei saa käyttää puhelinta samaan aikaan kanssani keskustellessa. Se on merkki siitä, ettei hän ole läsnä.

Reilua? Loogista?

(Olen itse laatinut nämä säännöt. Mieheni ei allekirjoita näitä)

Huoh. Kuka tekisi appsin nimeltä "kuuntele ja kunnioita"? Lataisin sen älypuhelimeeni heti.

iphone

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D