Hanna Paavilainen

Back in business

söndag 29 mars, 2020 @ 12:05
0
Olisin kuvitellut, että viimeiset viikkoni kotiäitinä menisivät aivan toisella tavalla, mutta elämä harvoin menee niin kuin suunnittelee. Olin elätellyt toivoa, että ensimmäinen työpäiväni takaisin töissä olisi kakkukahvittelua paluustani riemuitsevien työkaverien kanssa, mutta todennäköisesti huomenna menen huhuilemaan yksinäni Kirkkohallituksen ja Ylen tyhjille käytäville. Kaikki ovat saaneet määräyksen etätöihin. Ei mennyt tämäkään, miten suunnittelin.

Töihin paluu jännittää. Entä, jos en osaakaan enää mitään ja kaikki muutkin huomaavat sen?
Töihin paluu innostaa. Uusia mahdollisuuksia, omaa tilaa/rahaa. Työni uskonnollisten radio-ohjelmien parissa on niin itsenäistä, että sehän on vallan omaa aikaa verrattuna nykyisten esimiesteni (pojat 2vuotta ja 5 vuotta) tyranniaan.
Töihin paluu huojentaa. Sentään on vielä töitä, mitä tehdä. Tässä ajassa olen etuoikeutettu.
Töihin paluu kauhistuttaa. Miten se pienempi lapsi pärjää ilman mua? Miten mä pärjään. Koen aivan mustasukkaisuutta, että joku muu saa kuunnella hänen nauruaan päivisin.

Ensi viikolla alkaa uusi arki.
Saa rukoilla puolestani, että kaikki menee hyvin, vaikka menisikin eri tavoin kuin itse suunnittelin. Mä rukoilen sun puolesta ja jatkossa saan tehdä sen vieläpä ihan työajalla.

kirkkohallitus

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Blogi jatkuu normiin tapaan! Koen, että tänä aikana blogillani ja Lehtikuninkaan tarjonnalla on entistäkin tärkeämpi rooli, kun moni joutuu viettämään päivät kotiarestissa. Jos silmät väsyy ruudun tuijottamiseen tai mun blogin juttujen tasoon, voi tilata lempilehtensä kotiin inspiroimaan elämää.
Tykkää ja jaa

Joulua!

söndag 22 december, 2019 @ 12:54
0
Tarina on joka vuosi sama, mutta silti joka vuosi se on kuin uusi.
Lapsi syntyy eläinten talliin, tähti syttyy taivaalle, enkelit laulavat kuorossa.

Pari vuotta sitten jouluna olin viimeisillään raskaana. En voinut olla miettimättä Mariaa, joka 15-vuotiaana koki ensisynnytyksen kaukana kotoa, tukenaan vain vanha Joosef ja yksi toinen aasi. Legendan mukaan myös härkä ja pari lammasta. Molemmat synnytykseni ovat olleet sitä luokkaa, että ilman lääkäreitä ja sairaalan fasiliteetteja olisin kuollut jo kahdesti.

Tänä vuonna ajattelen Jeesus-vauvaa. Ajattelen kantapäitä, joissa ei ole vielä yhtään kovettumaa. Ajattelen vastasyntyneen ruttuista naamaa ja huulia, jotka vaistomaisesti hamuavat rintaa. Ajattelen kaiken lävitse leikkaavaa huutoa, joka osuu äänitaajuudeltaan ärsyttävimpiin ääniin, jonka ihmiskorva voi kuulla. Kaikkea tätä ajattelen haikeudella, koska meidän kodissamme ei enää ikinä ole vauvaa. Ovat menneet kasvamaan jo isoiksi, senkin roistot.

Jumala syntyi ihmiseksi, avuttomaksi vauvaksi, riippuvaiseksi toisten sylistä. Ja kuinka tänäkin jouluna kaikki, jotka ovat väsyneet suorittamiseen, voisivat katsoa Jumalan esimerkkiä ja ottaa kaiken avun vastaan. Voisi heittäytyä syliin.

Jumala syntyi vauvaksi, jolla on vielä tarinat kirjoittamatta ja ihmeteot tekemättä. Kuinka tänä jouluna kaikki, jotka kokevat keskeneräisyyttä, joilla on yksikin toteutumaton unelma, voisi saada toivon uudesta alusta.

Jumala syntyi vauvaksi, joka ei välitä kullasta eikä mirhamista, vaikka "viisaat" tietäjät niitä vauvalle toivatkin. Vauvat eivät välitä tämän vuoden hittiresepteistä, Ryhmä Hau vahtitornista tai siitä, onko sauna siivottu lauteiden alta. Tänä vuonna voisi katsoa omaa sekaista, siivotonta ja suloista kotiaan ja miettiä, että eipä siellä tallissakaan tolu tuoksunut.

Vauvan katse ei ole tuomitseva katse. Vaikka piereskelisit tai kaivat nenää sen edessä, vaikka pukin kurkkivien tonttujen lista riidoistasi ja mokistasi olisi sinä vuonna kilometrien pituinen, vaikka olisit Korvatunturin ukon erityisen tuhmat lapset-listalla, vauva ei sinua tuomitse. Vauvalle riittää, jos otat syliin. Siksi Jumala syntyi vauvaksi.

Väsyneille. Keskeneräisille. Siivottomille. Tuhmille.
Meitä - myös kaikkia muita ihmisiä - varten Jumala syntyi vauvaksi.

Aamen ja terkkuja ja hyvää joulua,
Hanna
Tykkää ja jaa

Olet juuri siellä, missä pitääkin

söndag 24 november, 2019 @ 14:19
0
Sinua ei tänäkään vuonna kutsuttu Kirjamessujen päälavalle esiintymään. Vaikka halusit olla Ronjan bestis ja vaikka halusit kirjoittaa oivaltavan romaanin, jota kaikki rakastaisivat ja joka myöhemmin julistettaisiin klassikoksi, et sitä tänäkään vuonna saanut aikaiseksi. Mutta sait tehtyä paljon muuta. Hengitettyä sisään, hengitettyä ulos, halattua lasta ja ystävää ja tanssittua ainakin kerran aamuun asti. OLET SIIS ELÄMÄSSÄSI JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Sinusta ei tullut huippu-urheilijaa eikä rokkitähteä. Et edes oppinut tekemään sitä päälläseisontaa, mitä harjoittelit. Sinulla piti olla ihannevartalo ja matala rasvaprosentti, mutta edelleen reisissäsi tunnet tutut muhkurat. Mutta olet jumpannut omaksi iloksesi, heittänyt ylävitosia treenikaverien kanssa ja hikipisarat ovat pyhittäneet syväkyykkysi. Olet nauttinut kermamunkista, Hesen hampurilaisesta ja Prisman irtokarkkihyllystä. OLET JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Et uskaltanutkaan jättää palkkatyötäsi. Et uskaltanut lähteä jahtamaan unelmiasi ja olet täynnä potentiaalia, joka ei päässytkään toteutukseen asti. Et ollutkaan niin rohkea, kuin halusit olla. Mutta käy läpi valokuva-albumisi eri ikävuosilta. Katso, missä kaikkialla olet ollut ja kuinka monen elämää olet koskettanut. Olet päässyt jo niin pitkälle. OLET JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Elämä menikin näin. Ihan toisella tavalla, kuin kuvittelit ja suunnittelit. Elämä ei ole sinulle mitään velkaa, ei varsinkaan sitä, että käyttäytyy toisella tavalla kuin oletit. Tai kohtelee toisia paremmin tai huonommin kuin sinua. Sinun elämälläsi on merkitys juuri tällaisena, kolhuista ja kiertoreiteistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Elämä on kaunis, koska

OLEN JUURI SIELLÄ, MISSÄ MINUN PITÄÄKIN OLLA.

Hanna Paavilainen talvipuutarha

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kyllä Isä tietää

söndag 10 november, 2019 @ 07:33
0
Isä ei koskaan sano, että rakastaa.
Eikä se työmatkoiltaan koskaan osannut tuoda tuliaiseksi oikean kokoista t-paitaa, saatika sitten sellaista mallia, jota ois kehdannut pitää koulussa.

Mutta isä tiesi, että olin huono liikassa ja tuli koulun juoksukilpailussa viimeiselle suoralle kirittämään viereen. Maaliviivalla se antoi sinisen käärön suklaanappeja. Laitoin napin kielelle ja annoin sulaa hitaasti.

Kun ostin ensimmäisen asunnon, isä – Karjalan pula-ajan lapsi, joka välttelee velkaa kuin tartuntatautiosaston odotushuonetta – takasi lainan ilman, että tarvi edes pyytää.

Kyllä isä tietää, mitä rakkaus on.

pappa


Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS: Jos on vielä isänpäivälahja ostamati, saanen suositella isän lempilehden tilaamista. Tieteen kuvalehti ja Aku Ankka ovat joka vuosi yhtä kova hitti.
Tykkää ja jaa

Täti AK ja hyvät sanat

söndag 02 december, 2018 @ 15:14
0
On mulla hauska täti. Kutsuttakoon häntä vaikka täti AK:ksi.

Täti huutaa takapenkkiläisille (joita on hänellä monta), että taas ollaan myöhässä, ei ole aikaa pysähtyä vaihtamaan vaatteita. Vaihtakaa juhlavaatteet takapenkillä! Täti-AK painaa moottoritietä niin lujaa, että siinä vauhdissa gepardikin näyttäisi vanhainkodin vuodepaikkaa jonottovalta vanhukselta ja lapset taivuttelevat juhlamekot päällensä sirkustaiteilijan notkeudella.

Täti-AK pysähtyy paria korttelia ennen kirkkoa, ampaisee ulos autosta ja supermiestä nopeammin vaihtaa juhlakoltun päälleen tienvieressä. Ja näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin. Matka jatkuu nappulat vinkuen kohti kirkon parkkipaikkaa ja sieltä kipinkapin-hopihop-juosten kirkkoon, jossa kellot ovat jo soineet niin, ettei kuminaa enää kuulu.

Ihmiset istuvat paikoillaan. Sali on täynnä. Rippilapset valkoisissaan alttarilla edessä. Siellä on täti-AK:n kummilapsikin, jota hänen pitäisi olla nyt siunaamassa, kuten 15 vuotta sittenkin tuo tyttö oli valkoisissan ja täti-AK siunaamassa. Täti-AK joukkoineen ryskää saliin ja on näky komea. He joutuvat nostattamaan monta peppua, että pääsevät tyhjään kohtaan penkkirivien keskelle. Mikäköhän siinäkin on, että ihmiset aina istuvat penkkirivin päätyyn? Niin että joka kerta pitää nousta ylös antamaan tilaa ja tuoksuttelemaan ohiyrittävän kanssakristityn parfyymeita? Onko siinä joku juttu, että ihmiset pelkäävät jonkunlaista yllätyshyökkäystä, ufojen invaasiota tai erityisen ärsyttävää saarnaa, että on helpompi sitten paeta ja evakuoitua penkin päädystä?

Täti-AK löytää istumapaikan. Pulssi tuntuu vielä korvissa ja hiuksenhieno hikipuro on tiheentymässä ohimolle. Täti-AK näkee tutut kasvot pari penkkiriviä taaempana. "Hei! Ihanat hiukset sulla! Ja voi miten kaunis huivi!" täti-AK huikkaa iloisesti.

****

On mulla hauska täti, tuo täti-AK. Hän on sellainen, että siinä tilanteessa, missä muut kiroilisivat kuin merimies ja käpertyisivät omaan myöhästymiseensä/epäonnistumiseensa, täti-AK huomaa puolitutun kauniin huivin.
ristiäiset
ristiäiset

Aamen ja terkkuja,
Hanna.
Tykkää ja jaa

Hyvin pieni elämä

söndag 16 september, 2018 @ 11:05
0
Tämän kuun alussa piti laittaa pitkästä aikaa virkapaita päälle, kun Helsingin piispa kutsui kaikki alueensa papit koolle. 500 pantapaitaa valloitti Senaatintorin hetkeksi.

Tapasin paljon vanhoja tuttuja. Minua vähän hävettää, kun joku kysyy "Mitä kuuluu?". "Hyvää kiitos" on kai käypä vastaus, mutta jos kysyjä onkin kuka tahansa lähikaupan kassaa läheisempi tuttava, niin mieli tekisi vastat hieman laajemmin.

MUTTA minkäs teet, kun ei kuulu MITÄÄN?


Kun katsoi sitä 500 henkeä, ei voi olla oikein muuta kuin alkaa uskoa johdatukseen. Niin monta oikeeta tyyppiä oikeella paikalla. Tekevät tärkeitä asioita, taistelevat oikeudenmukaisuuden puolesta, yrittävät saada vähän enemmän taivasta tähän välillä niin armottoman maan pinnalle.

On joskus vaikea nähdä omaa johdatustaan arjessa. Elämäni on tällä hetkellä hyvin pientä. Keitän aamupuurot ja jos sitä jää tähteeksi, pyöräytän siitä rieskat uunissa. (Jos puuroa tai mitä tahansa sosetta jää koskaan tähteeksi, siitä saa makoisat rieskat lisäämällä siihen kananmunaa sekä jauhoja, sitten viskaa uuniin.) Nostan pudonneen sukan lattialta tusinan kertaa päivässä. Rapsutan pöydän pinnasta epämääräistä kuivunutta töhkää. Tähänkö Jumala on mut kutsunut?

Ja samalla - olen ehkä onnellisempi kuin koskaan. Ei elämän tämän suurempaa juuri nyt tarvitse ollakaan. Pieni elämä ei tarkoita merkityksetöntä elämää.

Kun mietin näitä johdatusasioita (tai elämää ylipäätään), toivon rukoilen vain, että silmäni aukenisivat näkemään sen - JA VAIN SEN, ei mitään muuta - kun mikä oikeasti on tarpeellista.
Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Joulupöydässä

söndag 24 december, 2017 @ 14:37
0
Olen useampana vuotena vihjaillut vanhemmilleni, että voisin viettää jouluni lämpimämmillä sijainneilla. Äitini vannoutuneena jouluihmisenä on torpannut vihjailuni. No nyt tänä vuonna, kun minulla on vatsani takia matkustuskielto, vanhempani päättivät itse lähteä reissuun.

Päätimme aloittaa uuden jouluperinteen ja hakea Kalliosta rullakebabit joulupöytään. Aikaa ja energiaa riittää myös ylimääräisille vieraille. Täten kutsun avoimesti kanssamme kebabille:

- Kaikki ne, jotka olen kuluneen vuoden aikana piilottanut Facebook-syötteestäni, koska en ole jaksanut lukea heidän päivityksiään. Anteeksi, kyse on ollut omasta umpimielisyydestäni. Joulun kunniaksi yritän olla avarakatseisempi. Jokaisen ärsyttävän Facebook-päivityksen takana on kuitenkin ihminen, jolla on omat taistelunsa omassa elämässään, josta en tiedä mitään.

- Kaikki ne, joita Facebook statukseni ja blogini kirjoitukset ovat ärsyttäneet. Syötäisiin yhdessä kebabia valkosipulikastike suupielistä valuen ja annettaisiin toisillemme anteeksi.

- Lehtikuninkaan väen, koska he edelleen jaksavat antaa mun kirjoittaa tätä hassua blogia.

- Itseni, kun olin nuori. Voisin kertoa hänelle, että älä käytä aikaasi siihen pitkään matikkaan. Et tule tarvitsemaan derivaattaa koko elämäsi aikana. IKINÄ.

- Lena Dunhamin ja toimittaja Jari Hanskan, koska heidän podcastit ovat tehneet syksyn bussimatkoistani töihin huomattavasti onnellisempia.

- Jenni Haukion. Voitaisiin vertailla raskauskokemuksia ja fiilistellä vauva-asioita.

- Sufjan Stevens voisi käydä vetäsemässä pari biisiä.

Voi Hyvä Luoja meillä olis tällä porukalla hauskaa. Onhan sentään joulu ja Jeesuksen syntymäpäivä.

joulu


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D