Hanna Paavilainen

Salapuikot

lördag 02 september, 2017 @ 19:36
0
Keittiötä pukee savuverho. Onneton Paola Suhosen yökön muotoinen palohälytin ei tajua edes äännähtää. Pitää varmaan vaihtaa patterit. Avaan parvekkeen oven. Ja ikkunan. Ja olohuoneen ikkunan. Kiiruhdan takaisin paistinpannulle katsomaan savun syyllistä: salapuikkoja.

Olin rakkaudella marinoinut ja leivittänyt tofun palasia ruotsalaisen ohjeen mukaan. Lopputulokseksi taattiin jokaiselle lapselle maistuvaa kasvisateriaa, joka ulkonäöltään muistuttaa kalapuikkoa. Eipä osattu reseptissä varoitella, kuinka itse tehty leivitys palaa pannulla nopeammin kuin ehtii sanoa "sormiruokailu".

Satsista pari salapuikkoa paloi vähän vähemmän kuin loput. Asetin ne kauniisti lapsen Barbababa-lautaselle perunamuusin viereen. Lapsi ei suostunut maistamaan. Minulle tuli kasvatuskohtaus: kyllä meidän perheessä pitää ruokaa sentään maistaa, prkl! Puolen tunnin kiristys-uhkaus-lahjonta-itku-parku-raivarien jälkeen kyynelehtivä lapsi otti pienen palan salapuikkoa suuhunsa. Lahjontana olin luvannut, että sitten saa katsoa Kaapoa. Kaapon (23min.) jälkeen huomasin, että lapsi pyörittelee edelleen suussaan tofupuikon palasta. Annoin sylkäistä sen pois.

Ensi kerralla ostan sitten ihan vaan niitä kalapuikkoja. Einekset ovat täysin aliarvostettuja.

Sivujuonne: Kuvitelmissani perheen yhteisissä ruokahetkissä syödään yhdessä samaa ruokaa, maistellaan eri maiden makuja, keskustellaan niistä ja tärkeistä asioista arjessa ja maailmalla. Todellisuudessa lapsi kieltäytyy syömästä ja ainoa keskustelu on sitä, että lasta maanitellaan, että pitää maistaa. Eihän sitä voi opettaa, että ruoasta saa kieltäytyä? Eihän sitä voi opettaa, että yhteiset ruokahetket ovat huutoa ja itkua? Miten tässä pitäisi toimia? WHAT WOULD SINKKONEN DO?!?!?!

salapuikot

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Tyttöjen välisestä solidaarisuudesta

måndag 28 augusti, 2017 @ 10:30
0
Flow2017

Onkohan tyttöjen ja naisten välisessä solidaarisuudessa tapahtunut joku muutos aikakaudellisesti vai onkohan se jotain sellaista, joka muuttuu, kun kasvetaan tytöistä naisiksi?

1990-luvulla kun eräs tyttöbändi huusi Girlpoweria, niin todellisuudessa tyttö oli tytölle susi. Oli tietysti "omat tytöt", eli ne ystävät, joiden kanssa oltiin sinne baariin/limudiskoon yhdessä tultukin ja joiden kanssa laitettiin pikkureput keskelle rinkiä lattialle ja sitten niiden ympärillä tanssahdeltiin. Heidän kanssaan oltiin ystäviä ikuisesti ja ikuisesti. Heidän puolia pidettiin. Mutta ne kaikki muut tytöt olivat uhka, joita katseltiin nenänvartta pitkin kulmia kohotellen. Ne olivat kilpailijoita, ei kanssasiskoja.

Muistan vieläkin elävästi, kuinka 9-luokalla eksyin limudiskossa väärään rinkiin, kun siinä oli luokkakavereita ja kun seuraavana maanantaina supisin matematiikan tunnilla, että olipahan hauskat bileet, osui hetken päästä takaraivooni pieni paperitollo. Avasin rypistetyn paperin ja siinä luki "vedä ämmä v***u päähäs". Nostin katseeni paperista kohti heittosuuntaa ja edellä mainitus ringin epävirallinen johtaja - kuvankaunis tyttö, jota kaikki rakastivat - tuijotti murhaavasti vastaan.

Muista tytöistä puhuttiin lähinnä ivallisesti ja omaan tyttöporukkaan ei missään nimessä mahtunut ulkopuolisia. Tanssilattialla kyynärpäätaktiikalla vallattiin omalle ringille tila.

Nykyään naisten välinen käyttäytyminen toisiaan kohtaan baarissa on aivan toisenlaista. Tanssilattialla saattavat ringit sekoittua. Naistenhuoneessa kehutaan toisen asukokonaisuutta, liitytään juoruihin ja lainataan puuteria. Monta kertaa on aivan tuntematon sielunsisko kehaissut, että "tanssitpa hyvin" tai "ihana tyyli" tai "hyvä meininki". Näissä tilanteissa huomaan valitettavan usein hämmentyväni, palaavani henkiseltä kypsyydeltäni 9-luokan limudiskoaikaan ja junttina en osaa sanoa edes kiitos. Pitkä matka on siihen, että luontevasti osaisin sanoa vastakohteliaisuuden, saatikka sitten oma-aloitteisesti kehua tuntematonta siskoa tanssilattialla. Opettelen kaiken aikaa, ei muuta kuin korkkarit kattoon ja supernaisia kannustamaan.

Ovatko muut huomanneet tällaista muutosta naisten välisessä solidaarisuudessa?
Flow 2017
Flow 2017

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Persoonallisuustesti

tisdag 22 augusti, 2017 @ 12:08
0
"Laula minulle laulu, niin kerron millainen ihminen olet", kuuluu vanha kiinalainen sananlasku. Vai olisiko se ollut japanilainen? No joku vanha viisaus itämaista kuitenkin.

Tällä hetkellä elämäni soundtrackilla soi jatkuvalla loopilla Maijan karitsa ja Herra Heinämäen lato-orkesterin Mumman kropsu, enkä suostu siihen, että ne määrittelisivät minua ihmisenä. Niin sitä ennen lasta luulin, että saan jalostettua lapselleni hienostuneen musiikkimaun jo vauvasta lähtien. Lapsethan ovat tabula rasa, tai pehmeää muovailuvahaa, jota voi muokata mieleisekseen! Not. Aina kun yritän pianolla pimputtaa Rackmaninoffia, niin pieni kundi huutoäänestää vieressä Tuiki-tuiki-tähtöstä ja hakkaa koskettimia oktaavia korkeammalta. Ankkalaulu, bussilaulu tai valaskala-laulu hiljentävät taaperon tyytyväiseen hyminään.

Painun lenkille, laitan vaihtoehtoisen musiikin soimaan korviin. Purkkapoppia aina juoksua tahdittamaan: Britney ja Katie Perry laulavat vuorotellen korvaani sulosointuja. Enkä suostu, että tämäkään määrittelee persoonaani.

Treeneissä soi aina gangsta-rap. Osaan sanat suurinpiirtein ulkoa jokaisesta kappaleesta. Rakkaat kiinalaiset tietäjät, mitäköhän tämäkin kertoo minusta?

Aamuisin ja autossa soi Yle radio 1, bussissa satunnaiset spotify-listat, illanistujaisissa vaitsen jazzia ja swingiä. Tänä kesänä olin Jamiroquain, Jose Gonzalesin, Kaija Koon ja Kikattavan kakkiaisen keikoilla.

Kertookohan musiikkivalintani, että minulla on monta eri persoonaa, vai että ei persoonaa lainkaan?

geebee

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Kesä opettaa

onsdag 16 augusti, 2017 @ 21:04
0
Tämä kesä on opettanut ainakin:

- Marjatahran saa vaatteesta, kun tahran päälle liruttaa hiljakseen kiehuvan kuumaa vettä. Ei tarvitse tahranpoistomyrkkyjä.

- Maailman parhaat perunat saa tuplakypsennyksellä: ensin keitto kypsäksi, sitten kokonaiset perunat uunipellille, suolaa ja öljyä päälle, pitkä paisto uunissa.

- Jos tapaamisen jälkeen tiedän enemmän siitä ihmisestä kuin mitä hän tietää minusta, se on todennäköisimmin ollut onnistunut kohtaaminen ja olen saanut tilanteesta itselleni paljon enemmän, kuin että jos olisin pälättänyt vain itsestäni.

- Kannattaa aina käyttää aurinkorasvaa.

- Sääennusteisiin ei kannata luottaa. Pakkaa aina kumisaappaat mukaan. Varaa lento hyvissä ajoin paikkaan, jonne ei tarvitse pakata kumisaappaita.

- On ihan ok, ettei pidä kaikista ihmisistä. Onhan olemassa myös niitä hulluja ja ihme tyyppejä, jotka eivät pidä minusta. Kaikille pitää kuitenkin olla kiltti, sillä koskaan ei tiedä, millaisia murheita siellä on taustalla.

- Grillimakkara ja sinappi on ihan kelpo illallinen.

- Loma on ihmisen parasta aikaa.

tampa

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Koko kylä kasvattaa

torsdag 10 augusti, 2017 @ 12:48
0
Kun sitä haluaisi edes joku aamu kesälomastansa nukkua yli seitsemään. Mutta kun klo seitsemän joku tuijottaa minua silmät pyöreiksi laajentuneina odottava vino virne suupielissään ja kiskoo hellästi tukkaa, ei ole oikein vaihtoehtoa jäädä köllimään. Nousen sängystä jo valmiiksi huonolla tuulella ja sitten alkaa toisen ihmisen vaatimukset "jano", "nälkä", "pissahätä", "leikitään", "mennään", "katso äiti katso". Enkä haluaisi katsoa vaan mennä takaisin peiton alle.

Aamun tunnit ovat olleet äitiydessä minulle kaikkein vaikeimpia. Ne ovat yksinäisiä hetkiä, kun kukaan ei ole vielä liikenteessä eikä oikein jaksaisikaan lähteä minnekään. Ne ovat kärsimättömälle pitkiä minuutteja, kun haluaisin antaa miehelle mahdollisuuden nukkua lomallaan, mutta samalla lasken hetkiä siihen, koska kehtaisi toisen herättää ja päivä voisi alkaa.

Parasta kesässä on ollut yhteisöllisyys: olemme olleet paljon yökylässä, missä lapsen serkut tai isovanhemmat tai ystävät ovat olleet aamun viihdytysjoukoissa mukana. Meidän koti on ollut Helsingin ohikulkevien ystävien ja sukulaisten majapaikka. Espanjan seuramatkallamme parasta oli se kun aamuseitsemältä kuuli yläkerrasta jo iloista puheensorinaa, johon leikkiin saattoi lapsen kanssa saman tein liittyä ilman minuuttien laskemisia, yksinäisyyttä ja turhautumista.

Ei tätä hommaa, tätä elämää, ole tarkoitettu yksin pyöritettäväksi. Kiitos kummit, mummit, naapurit, serkut, lapsen serkut, ystävät, rakkaat, tädit ja sedät.

kokokyläkasvattaa
kokoktläkasvattaa

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Pikku-kakkosen keksijälle voisi antaa jonkun Nobel-palkinnon.
Tykkää ja jaa

Piilopaikka

fredag 04 augusti, 2017 @ 15:28
0
Onko sinulla koskaan ollut sellaista viikkoa, että haluaisi laittaa vain pää puskaan piiloon ja sanoa, että nyt riitti, en leiki enää? Haluaisi vain karata Välimerelle merimieheksi karkuun Murphyn lakia?

Sellaista viikkoa, jolloin mieheltä laitetaan käsi kipsiin ja kaikki suunnitelmat menevät uusiksi ja parisuhteen molemmat osapuolet kiukuttelevat rakentavasti tapahtuneesta? Kun koira karkaa rakkauden retkilleen juoksuistaan kiimaisena ja jännitetään tiineyden astetta koiralle, jonka sukulinjaa tämän emäntä ei millään olisi valmis jatkamaan? Kun huomaa työpaikan ovissa olevan näppärä suunnitteluvirhe: niissä on lukitsemisen mahdollisuus, mutta ei sisä- eikä ulkopuolelta mahdollisuutta avata sitä? Ja huomaa tämän viehättävän ominaisuuden ovessa virka-ajan ulkopuolella yhdeksännen kerroksen neuvotteluhuoneessa? Eikä saa palvelua huoltopäivystäjältä, joten joutuu kiipeämään ikkunan kautta ulos?

Niin siis ihan hypoteettisesti jos olisi tuollainen viikko, niin ihan olisi kiva matkustaa jonnekin lämpimään paikkaan piiloon, potkaista släbärit jalasta ja pulahtaa suolaiseen veden tasaiseen huminaan.

Eikä viikko ole edes vielä loppu.

tossa de mar
Tossa de Mar

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Häät rannalla

lördag 29 juli, 2017 @ 16:26
0
Oletko joskus haaveillut häistä rannalla? Tässä muutama käytännön vinkki, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos haaveilu projisoituu konkretiaksi.

Olin ensimmäistä kertaa tänä kesällä vihkimässä ulkomailla. Tai en edes virallisesti vihkimässä, sillä suomalaisilla papeilla ei ole oikeutta vihkiä muuta kuin Suomessa, kyseessä oli teknisesti ottaen avioliiton siunaamisen seremonia, jos oikein haluaa pilkkua viilata.

Ensinnäkin sitä saa melko hyvin huomiota mustassa paidassa ja pitkässä hameessa, kun muut ovat pikkubikineissään. Hääseurue ylipäätään saa aika paljon huomiota. Eli vaihtoehdot ovat, että kannattaa olla niin rikas, että voi ostaa itselleen oman yksityisen rannan tai sitten pitää olla sen verran itsetuntoa, että kestää myös ulkopuolisten katseen alla.

Jos päädyt ratkaisuun, että rannalla voi olla muitakin, varaudu aplodeihin ja suosionosoituksiin. Kannattaa olla myös ylimäääräinen skumppapullo mukana, jonka avulla voit lahjoa täysin mitään yleismaailmallista kieltä osaamattomat ranskalaiset turistit siirtymään pois siltä kohdalta rantaa, jossa on täydellinen varjon ja auringon suhde sekä kuvauksellisin piste. Lahjonnasta huolimatta varaudu siihen, että hääkuvien taustalla näkyy "kynäteline" eli "työmiehen hymy" eli paikallisen auringonpalvojan persvako.

Naiset rantamekoissaan, miehet ilman krakaa ja pikkutakkia, paljaat jalat kuumalla hiekalla, suolainen tuuli lempeästi heiluttaa hiusten latvoja. Ei hassumpi paikka saada Suuremman siunaus parisuhteelleen. Upeaa on tietty myös tuomiokirkon juhlavuus tai oman kodin intiimiys. Suurin on kuitenkin rakkaus, lokaatiosta huolimatta.

pappi
pappi


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D