Hanna Paavilainen

Jobin postia

keskiviikko 01. marraskuuta, 2017 @ 12.02
0
Split Kroatia

Salainen helmi Splitin kulttuuritarjonnassa tuntui olevan Ivan Mestrovicin galleria. Ehkä siksi, kun se ei ole Vanhassa kaupungissa vaan hurjat puolitoista kilometriä rantaa pohjoisen suuntaan. Matkan varrella ehti tallustella uusittua rantabulevardia pitkin, ostaa annoksen pistaasijäätelöä (yllätys!) ja bongata lähestulkoon autioita hiekkarantoja. Harmi, kun en pakannut bikinejä retkelle mukaan.

Mestrovicin gallerian puutarhasta avautui maisema merelle. Samalla pääsylipulla pääsi myös läheiseen kappeliin, johon samainen taiteilija on suunnitellut puusta veistetyn sisustuksen.

Mieheni kysyi, että kuka tuo kyyristelevä mies on. Suuri veistos ilmeisen kärsivästä miehestä oli kieltämättä vaikuttava näky. Se oli Job, joka Raamatussa joutui itsensä Perkeleen ja Jumalan välisen vedonlyönnin kovaonniseksi kohteeksi. Perkele sanoi, että hyvähän Jobin olla hurskas, kun kerta kaikki on hyvin. Lyödään vaikka vetoa, että hän luopuu uskostaan heti, jos tulisi pienempikin epäonni. Jumala otti vedon vastaan. Job menetti omaisuutensa, perheensä ja terveytensä, mutta ei luopunut uskostaan. Kirja loppuu vähän naiivisti siihen, että Job saa kaksinkertaisesti kaiken takaisin. Ihan niin kuin kaksi uutta lasta korvaisi yhden vanhan.

En usko, että koskaan on elänyt mies nimeltä Job, jonka elämästä oikeasti Jumala ja Perkele pelasivat uhkapeliä. Silti uskon, Jobin kirja on totta. Se ei ole totta siinä merkityksessä kuin puhelinluettelot ovat totta (OT: koska olet viimeksi nähnyt puhelinluettelon? Ovatko nekään enää siis totta?) vaan Jobin kirja on ikuisella tavalla totta, samoin kuin vaikkapa hyvä runo. Jobin kirja on kaunokirjallinen teos, jonka kautta on haluttu käsitellä kysymystä "miksi on kärsimystä". Jobin kolme tomppelia ystävää tarjoavat huonoja selityksiä sille, mistä kärsimys johtuu. Jobin rimpuilu tarjoaa lukijalle - jolle ehkä itselleenkin on joskus kärsimys, menetys ja kipu ollut tuttu - lohtua, vertaistukea ja esimerkin kärsimyksen käsittelystä.

Mua lohduttaa se, millainen valittaja Job on. Hän ei ole sarjakuvien sankari, joka rinta rottingilla ottaa vastaan vaikeudet. Hän ei ole se action-elokuvien päähenkilö, joka stoalaisen tyynesti suhtautuu kipuun. Job on heikko, onneton ja purnaa joka välissä Jumalan puoleen. Siihen rooliin mäkin osaan samaistua.

Ivan
Ivan


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

KRKA

torstai 26. lokakuuta, 2017 @ 08.15
0
Aina pitää vähän suorittaa. Tämän Kroatian retken suoritus-osuus oli retki Krkaan eli paikalliseen kansallispuistoon, joka on tunnettu vesiputouksistaan. Eipä sinne ihan spontaanisti olisi päätynyt, kun matkaa teki Splitistä bussilla hieman yli tunnin. Erilaisia järjestettyjä retkiä niin Krkaan kuin Splitin edustan saaristoon ja muihin nähtävyyksiin myyvät jokainen hotelli sekä vanhankaupungin joka kulmassa päivystävä matkanjärjestäjä.

Kysyin matkanjärjestäjältämme, että olisiko lainata aurinkorasvaa, kun oma pullo unohtui hotellille. Paikallinen kohotti kulmiaan, käänsi päätään ja vastasi: "nythän on lokakuu". Ilmeestä päättelin, että minut oli nyt kategorisoita luokkaan typerä turisti. Olisin siinä vaiheessa voinut valistaa, että tämä lokakuinen päivä Kroatiassa on lämpimämpi kuin yksikään päivä Skandinaaviassa heinäkuussa, mutta siitä olisi ollut hyötyä ehkä saman verran kuin sateenvarjosta ydinsodassa, niin päätin vaieta.

Krkan vesiputouksissa sai mennä uimaankin. Kuvissa olin nähnyt, kuinka vesiputoukset olivat täynnä bikiniasuisia turisteja, mutta ilmeisesti tänä päivänä heitäkin oli valistettu siitä, että nyt on lokakuu. Pari rohkeinta saksalaista siellä pulikoi. Päädyin ostamaan päivän toisen annoksen pistaasijäätelöä ja painoin köllöttelemään vatsani viereen rannalle.
Krka Kroatia
Krka Kroatia
Krka Kroatia
Krka Kroatia


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Split

perjantai 20. lokakuuta, 2017 @ 21.07
0
Käväisimme miehen kanssa Kroatiassa, koska Sinkkonen sanoo, että sopiva määrä olla erossa lapsesta on yö per ikävuosi. Tulkitsen tämän käskyksi, että PITÄÄ olla erossa lapsesta. Mikäs minä THE Sinkkosta vastaan olen väittämään.

Mikäpä muu paikka sopisi parisuhdelomalle paremmin kuin kaupunki nimeltä SPLIT?

Haluan muistaa sen kaiken. Pistaasijäätelön ja tuulenvireen sandaaleihin tottumattomissa varpaissa. Lokakuun lempeän auringon iholla, kapeat kujat, muurit suoraan Game of Thronesista, lämmin käsi alaselällä viilenevässä illassa. Muistan risoton Bokeria kitchenissä and winessa, pastan Makarunissa ja puoli-ilmaisen tuoreen tonnikalan Atlandidassa.

Haluan muistaa vastuuvapauden, kun ei tarvitse huolehtia kenenkään muun syömisistä, päikkäreistä tai viihtymisestä. Sen, kun on aikaa ja energiaa kysyä omalta mieheltään, että mitä kuuluu ja jopa kuunnella vastaus.

Haluan muistaa, kuinka tätä kaikkea arvostaa, kun tietää, että kotona odottaa tiskit ja pyykit ja koira ja rikkinäinen pakastinjääkaappi ja paljon tarvitseva 3-vuotias. Haluan muistaa, kuinka kiire oli hotellilta lentokentälle ja lentokentältä kotiin. Haluan muistaa ripeiden askelien äänen, jotka kuuluivat kun soitimme ovikelloa.

Kel onni on, se onnen kätkeköön, sanoo vanha kansa. Ja on muuten ihan järkyttävän väärässä.

Split
Split
Split
Split

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Ensimmäinen raskaus vs. toinen raskaus

perjantai 13. lokakuuta, 2017 @ 13.22
2
Ei olla esimmäistä kertaa rodeossa. Ja sen kyllä huomaa.

Millä viikolla olet?

I raskaus: RV 25 + 1, eli raskausviikolla 26 ja yksi päivä, vielä 104 päivää jäljellä, prosentuaalisesti 62,9% raskaudesta kulunut, iiik!
II raskaus: Viikko? Öö, tota, no tammikuussa se tulee, eli se tekee varmaan niinku... Montakohan kuukautta ees... Oota, onkohan mulla puhelimessa joku sovellus aiheesta. Hitto, se ois pitänyt päivittää. No ei mitään hajua sitten.


Millaisia valmisteluja olet tehnyt vauvaa varten?

I raskaus: On hankittu jo hoitopöytä, Bugaboot, bodeja, kehto, unipesä, unipussi, vaippoja, nännikumit, rintapumppu, konttauskypärä, bumbo, nenäfriida ja imetysliivit. Kodin jokainen kulma on pyöristetty pehmeällä kumilla ja kaikki irtotavara pois lattiatasolta.

II raskaus: no siivosin noi pienimmät leegot lattialta, mutta ehtihän toi esikoinen ne jo levittää. Niin että antaa olla.

Miten voit?

I raskaus: On tää vaan niin ihmeellistä ja ihanaa ja raskasta. On pahoinvointia, rintoja aristaa, paleltaa, mielihaluja, ällötyksiä, huimausta, ientulehduksia ja selkäkipuja. Ei auta muu kuin möllötellä sähköpeiton alla pitkät illat.

II raskaus: Ai miten mä voin? Mitä sillä on väliä?!? Töissä pitää kuitenkin käydä ja pitää toi ensimmäinen hengissä.

Koska on seuraava neuvola?
I raskaus: Jee, ens viikolla pääsee taas kuuntelemaan sydänääniä! Ihanaa, mies mukaan!

II raskaus: öö, tota... Voi hanuri, oisko se ollu eilen?

Joko vatsa näkyy? Tuntuuko jo potkut?
I raskaus: ei vielä oikein näy. Vähän harmi, odotan sitä ihanaa vauvamahaa.

II raskaus: ehkä 10 minuuttia hedelmöittymisen jälkeen oli siirryttävä kuminauhaisiin raskausvaatteisiin.

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Hulluja kaikki tyynni

lauantai 07. lokakuuta, 2017 @ 10.31
0
Tapasin ruotsalaisen lentäjän. Hän oli hyvännäköinen ja kaunispuheinen, niin kuin ruotsalaiset ja lentäjät nyt yleensä tapaavat olla. Hänen suomalaiset ystävät kertoivat, että olivat vieneet hänet viime talvena hiihtämään. Se oli ruotsalaiselle ensimmäinen kerta ladulla. Suomalaiset odottivat, että ruotsalaisen meno olisi näyttänyt siltä, kuin olisi laudanpätkät teipattu liian isoihin kumisaappaisiin, mutta e-hei, ruotsalainen lykki sulavasti kaikkien ohi ja edelle. Illan aikana aloin ihmetellä ääneen, että ovatko kaikki ruotsalaiset ja kaikki lentäjät täydellisiä, eikö hänestä löytyisi yhtään säröä.

Lentäjä sanoi ruotsiksi: kaikki me olemme hulluja, kysymys on vain siitä, koska sen päästää esille. Me ruotsalaiset lentäjät töissä tai juhlissa käyttäydymme viimeisen päälle, mutta olemme mekin hulluja.

Minä: Hulluja? Määrittele hullu? Onko se niin kuin että tapamme-vapaa-ajallamme-koiranpentuja -tyyppistä hulluutta vai sellaista ostin-iltapalaksi-50g-karkkipussin-hulluutta? Onko jotain esimerkkiä?

Lentäjä: en voi kertoa, et ehkä kestäisi kuulla.

Minä: Olen pappi. Tiedän luultavasti enemmän synnistä kuin sinä.

Lentäjä: Okei, kun kerran pyysit. Kerron muutaman lievimmän hulluuden esiintymän. Otetaan tällainen ihan hypoteettinen tilanne, että ruotsalainen lentoporukka on keskenään lomalla Bulgariassa.

Minä: Tämä on siis täysin kuvitteellinen tilanne, tarinassa mukana ei ole ihmisiä, joita olen tavannut? Että tämä on vain esimerkki siitä, minkä tason hulluudesta on kyse.

Lentäjä: Niin. Eli kuvitellaan, että Bulgariassa on ruotsalainen kaveriporukka lomailemassa ja päästää hulluutensa irti. He saattaisivat esimerkiksi lyödä vetoa kaikesta.

Minä: Vetoa? Casinolla?

Lentäjä: Ei, vaan he esimerkiksi yön pikkutunneilla lahjovat paikallisen nakkikioskin pitäjän antamaan hikisen paidan päältänsä ja lyövät arpaa siitä, että kuka joutuu pitämään loppuloman päällänsä hikistä ja rasvankäryistä paitaa, jossa on kebabin kuva. Erään vedon häviäjä joutui hiekkarannalla asettamaan pyyhkeensä kiinni tuntemattomien ihmisten pyyhkeiden viereen ja jäädä siihen loppupäiväksi ottamaan aurinkoa.

- Ihmettelyä, naureskelua -


Lentäjä jatkaa: Niin, ja sitten oli se koko loman kestävä yleisleikki, että aina jos joku näki anusaukkosi, niin siitä sai pisteen.

Minä: Siis että mitä?

Lentäjä: Niin, siis että joka kerta kun yksi ihminen näki paljaan takalistosi, sait pisteen. Esimerkiksi jos muut katsoivat telkkaria, saattoi hypätä siihen eteen pyllistelemään. Yllätyselementti oli tärkeä, ettei muut ehtineet kääntää katsettaan. Hetken päästä alkoi vaatia aika paljon kekseliäisyyttä, että sai pisteitä. Kerran menin hotellihuoneen kaapin päälle roikkumaan, niin että kun muut tulivat huoneeseen, he eivät voineet olla törmäämättä peppuuni, joka paljaana retkotti heidän silmiensä korkeudella. Siitä sai 5 pistettä.

Minä: kuulostaa melko hullulta.

Lentäjä: Niin, kaikki me olemme hulluja, vaikkei sitä aina päälle päin uskoisi.

- - - -


Nyt jos luet tuon dialogin uudestaan, niin miten vaikuttaisi mielikuviisi, jos kertoisin uuden lentäjäystäväni nimeksi Leena?

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Bloggauksen ykistyiskohdat ja nimet on muutettu anonymiteetin vuoksi. Tai siis itse asiassa tämä dialogihan oli täysin kuvitteellinen tilanne. Eihän me kukaan oikeasti nyt mitään hulluja olla.
Tykkää ja jaa

Kaura - porkkana - kvinoa - sämpylät ja kissa keittiössä

maanantai 02. lokakuuta, 2017 @ 09.13
0
Olen monesti ristiäisissä törmännyt erääseen kissaan. Nimittäin todella usein, kun kehun kakkua tai leivonnaista, vastaukseksi tulee "tein sen Kinuskikissan reseptillä, sen takia se on hyvä". Olen sivuuttanut kyseisen kissan kuitenkin muussa elämässäni, koska leipominen ei kuulu armolahjoihini. Paitsi jos armolahjaksi luetaan puoliksi palaneet piparit valmistaikinasta.

Kun lapseni serkku tuli viikonloppukylään ja pyysi, että voitaisiinko leipoa sämpylöitä, niin olin turvautumassa ainoaan sämpyläreseptiin, jonka osaan: https://www.lehtikuningas.fi/blogi/hanna-paavilainen/2014/11/30/tahan-on-tultu. Mutta siemenet olivat loppu. ATK-INTERNET-haku ehdottikin minulle Kinuskikissan sämpylöitä, joten vihdoin pääsin (jouduin) kutsumaan kissan omaan keittiööni.

Aina pitää tietenkin säätää. Muuten en olisi minä. Joten tässä oma versioni, olkaa hyvät:

Porkkanakaurasämpylät:

Taikina:
3 dl porkkanaraastetta (noin 2 isoa porkkanaa)
5 dl maitoa
1,5 pussia kuivahiivaa hiivaa
2 rkl vaahterasiirappia
2 tl suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
3 dl kaurahiutaleita
2 dl kvinoajauhoja
2 dl ruisjauhoja
7 dl vehnäjauhoja (sekä "tavallisia" että täysjyvävehnää, kun oli paketinpohjat jemmassa)

Voiteluun:
1 muna

Pinnalle:
isoja kaurahiutaleita

Tehtiin serkku-ihmisen kanssa taikina valmiiksi kohoamaan, kun taapero-ihminen nukkui päiväunia. Porkkanat raastettiin raasteeksi raastimen pienellä reikäpuolella. Lisättiin hiiva lämpimään maitoon ja sinne sekaan sitten siirappi, suola, öljy, porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Sitten jauhot. Serkku-ihminen sai lopuksi vaivata - ensimmäisen kerran elämässään. Taikina kohosi 30minuuttia, sitten yhdessä lasten kanssa pyöriteltiin palloiksi. Voideltiin munalla ja ripoteltiin kaurahiutaleet. Unohdettiin kohottaa uudelleen, joten tyrkättiin vain suoraan uuniin 225 asteessa 10 minuuttia.

Taapero ahmi 2 sämpylää putkeen ja pakkasesta näitä syötiin monena päivänä. Samalla huomasin ihan vahingossa olevani kasvatusnero: kun tovi sitten vielä valitin perheemme ruokahetkistä, niin ainakin nyt yhden päivän ruokahetkistä olin pelastanut tällä leipomissessiolla. Sämpylät menevät kiukuttomasti alas, kun muistuttaa, että "hei, muistatko kuinka kivaa oli, kun serkun kanssa näitä ihan itse leivottiin". Päivän ruokahetkien kokonaissaldo on siis Taapero 4 - Äiti 1. Edelleen vinkkejä edes tasapelin tai selätysvoiton saavuttamiseksi otetaan vastaan.

parhaat sämpylät
parhaat sämpylät


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Pallomeri

tiistai 26. syyskuuta, 2017 @ 19.54
0
On ilmiömäistä, miten laajalla ikäskaalalla pallomeri jaksaa ihastuttaa. Mieheni ehdotti, että kolmevuotissynttäreitä varten rakennetaan kotiin pallomeri, jota lähtökohtaisesti olin tietenkin vastaan. Ajatus nyrkin kokoisten pallojen invaasiosta kodissani ei ihan ensimmäiseksi aiheuttanut jippii -huutoa sisälläni. Kukakohan nekin pallot siivoaa?

Jälleen kerran olin väärässä, sillä juhlissa pallomereen heittäytyivät niin taaperot, leikki-ikäiset, lapset, varhaisnuoret, teinit ja aikuiset. No, siinä olin oikeassa, että olen ehkä tuhat kertaa kyykännyt palloja noukkiessani.

Vielä kun joku kävisi siivoamassa mokoman meren pois. Juhlista on jo reilu pari viikkoa ja edelleen on pallot levällään ja juhlakoristeet seinillä. Jos jouluvalotkin ovat edelleen parvekkeella, niin ei kai pari viikkoa vielä niin justiinsa ole?

pallomeri
pallomeri


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D