Hanna Paavilainen

Oikaisijan punajuurikeitto

sunnuntai 18. maaliskuuta, 2018 @ 11.15
0
Kiemurtelen lautaselle kuvioita lusikalla ennen kuin lappaan sen suuhun. Värit näyttävät ihanalta Valencia -lautasellani: viininpunaista, uusien silmujen vihreää, viimeisten keväthankien valkoista. Vielä maistuu punajuurikeitto, ennen kuin juurekset siirtyvät mielen kylmäkellareihin keväisten parsojen ja salaattien tullessa.

Tämä resepti on versiointi Kotilieden punajuurikeitosta. Punajuurien työstäminen on sen verran viheliäistä puuhaa, että olen laiskana kokkina korvannut sen valmiilla soseella, jota löytyy K-ketjun kauppojen vihanneshyllyltä. Punajuurikeitto valmistuu kuin itsestään, kun hieman osaa oikaista oikeassa mutkassa.

Punajuurikeitto vaatii mielestäni vähän päällisiä. Terveyshakuinen laittaa päälle kasan rasvatonta raejuustoa. Itse taiteilin päälle valmista pestoa ja creme fraichen vegaanista, kaurasta tehtyä versiota. Päälle voi myös paistaa vuohenjuustoa, mikäli voi vaimentaa omantunnon äänensä vuohenjuuston eettisyydestä. Paahdetut pinjansiemenetkin toimisivat hyvin päällisinä. Tai mikä jottei vaikka kaikkia edellä mainittuja!

Oikaisijan punajuurikeitto:
- 2 pötköä valmista punajuuriperunasosetta (á 500g, Pirkka)
- 250ml purkki kaurakermaa
- 1dl kuivattuja punaisia linssejä
- 3dl vettä
- 1 kasvisliemikuutio
- 1 iso sipuli
- 3 valkosipulin kynttä
- 2 tl italian yrtit -sekoitusta
- mustapippuria

Päälle:
- Vuohenjuustokiekkoja TAI
- Kaura creme fraiche TAI
- pestokastike TAI
- raejuusto TAI
- pinjansiemeniä


punajuurikeitto


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Tissit

sunnuntai 11. maaliskuuta, 2018 @ 09.08
0
"Sulla on hyvät tissit", sanoi nuori kätilö synnytysosastolla, kun tarkasteli vauvan imuotetta. Repesin nauruun niin, että vauvakin pelästyi. Vauva nikotteli ja itse tyrskin, että tuossapa lause, jota en ole aiemmin kuullutkaan. Miesten katseet eivät elämäni aikana juurikaan ole viivähtäneet kaulani ja napani välissä.

Olen aiemminkin avautunut tisseistä(ni). Ehkä minulla on kompleksinen suhde kyseiseen ruumiinosaan. Nuoruuden traumojen lisäksi pettiväthän ne minut katalasti esikoisen synnyttyä ja lapsi kasvoi vain korvikkeella.

Nyt onkin ihmeellistä, että elämässäni on pieni mies, jonka mielestä tissini ovat parasta maailmassa. Koska samainen pieni mies on päättänyt, että tämä on myös AINOA paikka maailmassa, missä hän on tyytyväinen, olen sitten tisseineni istunut sohvannurkassa jumissa toista kuukautta. Olen liittynyt Facebookissa erilaisiin imetysaiheisiin ryhmiin ja vauva rinnalla luen keskustelua tissiaiheista. Ehkä tämäkin on jonkunlainen rukousvastaus Jumalalta, että johdattaa näinkin kompleksisen naisen tällaisen tissikuplaan korjaavaksi ja jumittavaksi kokemukseksi. Ei voi väittää, etteikö sillä Tyypillä olisi välillä huumorintajua.

Terveiset siis tissikuplasta sulle ja Pyhälle Agathalle, tissien omalle suojeluspyhimykselle.

imetys

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nainen - mikä ihana tekosyy

sunnuntai 04. maaliskuuta, 2018 @ 21.52
0
Ystäväni kätevä emäntä oli tehnyt korvapuusteja. Kuten kätevän emännän tapoihin kuuluu, voita ja sokeria oli kulunut pikemminkin kauhalla kuin lusikalla mitaten. Toisen korvapuustin jälkeen oli jo tukeva sokerihumala, mutta mieli vielä veti kolmatta. Meitä oli paikalla neljä naista, ensimmäinen oli raskaana:

"Koska syön kahden edestä, voin syödä kolmannen korvapuustin", hän järkeili ja tarttui kolmanteen puustiin.

"Minä imetän, silloin tarvitsee paljon energiaa!", sanoi toinen nainen ja tarttui hänkin tyytyväisenä kolmanteen herkkukierteeseen.

"Minulla on kuukautiset, olen ansainnut tämän", tokaisi kolmas ja näin hävisi kohti ääntä jälleen yksi kanelikierre.

"Minulla on ehkä tulossa ovulaatio" sanoi neljäs ja haukkasi kolmatta korvapuustia. Kukaan, edes hän itse, ei ihan tarkalleen ottaen ymmärtänyt ovulaation ja korvapuustin korrelaatiota, mutta hei, tekosyy se on huonokin tekosyy. Muut naiset nyökkäsivät hyväksyvästi ja asiaa ei tarvinnut sen enempää keskustella.

Nainen. Mikä ihana tekosyy.
Milläköhän miehet perustelevat (itselleen) korvapuustien ylensyönnin?

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Pappi kiroilee

sunnuntai 25. helmikuuta, 2018 @ 17.53
0
**VAROITUS**
**Teksti sisältää kirosanoja, jotka saattavat järkyttää herkkämielisempää lukijaa**



Voi jumankekka. En ole ikinä kuullut isäni kiroilevan. Ihan himpurahuitin hieno piirre ihmisessä.

Kun olin pieni, isä hakkasi himskatin paljon halkoja mökillä. Kerran hän löi sellaiseen kehvelin pieneen oksankohtaan, josta kirves ponnahti kauniissa kaaressa vasemman käden etusormelle. "Ai pahus, pitikin sattua!", isäni tokaisi ja se on lähimpänä kirosanaa, jota olen kuullut hänen koskaan sanovan.

Toinen samanmoinen peijooni on anoppini. Himputin hieno ihminen hänkin. Kun hän tulistuu, ei helskutarallat tai jumprahuitit soi, vaan hän sanoo oikein painokkaasti "Voi Perrrhonen".

Silloin, kun itsellä menee hermo, ei siinä riitä taivahan talikynttilät tai hitsipillit. Varsinkin ratin takana kiroilen kuin merimies lomilla. Heristän nyrkkiä ja huudan jummijammia ja jukopliutaa, ehkä vähän terästettynä versioina tosin. En sentään käytä herramajeeraa, sielunvihollisen nimiä tai synnytyselinten nimiä pilkun tavoin lauseessa. Sellainen on jo verbaalisen mielikuvituksen puutetta.

Voi änkeröinen. Voi pahnahinen pahkeinen. Ai hyvät hyssykät ja turkanen sentään. Kökönkökönkökkö ja kilin pieksut.

No niin. Ehkä olen saanut nyt nämä sadattelut ulos systeemistäni, että voin taas alkaa sanailla siivommin.

Mikä on sinun lempikirosanasi?

Tuomiokirkko


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Saara ja hyvät teot

sunnuntai 18. helmikuuta, 2018 @ 01.15
0
Laajennetussa suvussani (ei valitettavasti verisiteissäni) on sellainen Saara, johon kaikki aina hullaantuvat. Saara on juuri sellainen, josta hyväntahtoisuus vain haisee kauas, vaikkei hän juuri sillä hetkellä tekisikään mitään.

Saara asuu Lapissa ja taiteilee poroja. Saaran porotkin ovat hyväntahtoisia. Niihinkin on helppo hullaantua, vaikka tällaisella etelän kasvatilla ole juurikaan kosketuspintaa noihin Lapin elukoihin, paitsi ehkä kerran vuodessa lautasella käristyksenä. Eräillä taidemarkkinoilla Saaran poroihin rakastui pieni poika, tarinan mukaan ehkä 4-vuotias. Hän ei päässyt Saaran myyntipöydän ohi, vaikka vanhemmat kuinka vetivät kädestä. Aina, kun silmä vältti, tämä pieni poika karkasi takaisin Saaran töiden luo. Saara - hyväntahtoinen kun on - sanoi pojalle, että jos tuon ikäinen noin kovasti haluaa porotaulun seinälleen, niin ota tästä mukaasi, ei maksa mitään.

Pari viikkoa tästä Saaran ovelle oltiin jätetty paketti. Se oli pojan vanhemmilta kiitoslahja hyväntahtoiselle taiteilijalle, joka oli tehnyt heidän poikansa ikionnelliseksi.

Tavallaan on vähän pelottavaa, kuinka helposti toisen osoite voidaan saada selville, mutta pointti tässä kai on se, että hyvät teot synnyttävät hyviä tekoja. Maailman pahuutta vastaan ei voi taistella muulla tavoin kuin uskomalla hyvään ja toimimalla sen mukaisesti. Ehkä naiivia ajatella, mutta jos lähettää maailmalle koko ajan hyvää, niin pakko sen on jossain vaiheessa palautua myös itselle. Ainakin Saaralle kävi niin.

Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta
Saara Sarparanta

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Saaran poro-esineitä nähtävillä ja shoppailtavissa mm. täällä: http://arcticdesignshop.com
Tykkää ja jaa

Uusia ääniä

sunnuntai 11. helmikuuta, 2018 @ 09.31
0
Se ääni saa hulluuden partaalle ja rakastumaan silmittömästi. Se ääni saa hätääntymään ja kokemaan äärimmäistä empatiaa. Se on eloonjäämisen ääni, huomiohakuinen ja vaativa.

Vauvan itku.

Esikoisen ensimmäinen parkaisu vavahdutti niin, että se määritteli elämäni ennen ja jälkeen. Sittemmin samaisesta huutajasta on kehittynyt supertaitava laulaja, jonka ääni edelleen vavahduttaa jossain sielun ja sydämen syvimmissä sopukoissa.

Odotinkin malttamattomana, että kuulen tämän uuden perheenjäsenemme äänen. Odotin sitä samaa liikutuksen ja välittömän rakkauden tunneaaltoa. Äänimaailma oli kuitenkin aivan toinen. Pikkuveli tuli maailmaan äkäisesti kiljuen. Ääni muistuttaa sitä, että suurikokoinen naakka ja palohälytin ovat saaneet lehtolapsen. Repesimme miehen kanssa nauruun.

Sitten sain vauvan syliini. Se ryömi itse rinnalle ja mokomakin älämölö loppui. Se tirritti minua terävällä katseella ja imi niin, että kainalossa asti tuntui. Oli se vaan aika söpö. Sieltä se tunneaaltokin sitten tuli.

Newborn

Terveiset vauvakuplasta, täällä voidaan hyvin!

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kuva @Karoliina Paavilainen
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Nerokas bataattikeitto

sunnuntai 04. helmikuuta, 2018 @ 13.39
0
Tässä alunperin Kotivinkistä pöllimästäni bataattikeiton reseptistä olen tehnyt montaa eri versiota ja vaikka alkuperäisessäkin muodossaan siinä oltiin nerokkuuden äärellä, niin vähitellen olen saanut makuvivahteet juuri omalle kielelle sopivaksi. Salaisuus on - kuten useimmissa kokkikokeiluissani - maapähkinävoissa.

Tämä bataattikeitto on täyteläinen, vegaaninen ja helppo tehdä. Kas näin:

- 2 bataattia
- 1 kukkakaali
- 2 sipulia
- 4 valkosipulin kynttä (tai enemmänkin, jos kehtaa)
- n. 2dl punaisia linssejä (niitä kuivia)
- 2 kasvisliemikuutiota
- 1 rkl rypsiöljyä
- n. 100g maapähkinävoita
- purkki kaurakermaa (n. 2dl)
- vettä
- suolaa
- pippuria
- ripaus chiliä
- korianteria tai persiljaa (joko jauheena tai tuoreena)

Kuori ja paloittele bataatit, sipulit ja valkosipulit. Pilko kukkakaali paloiksi. Kaada kattilan pohjalle vähän rypsiöljyä, paloittele sipulit ja valkosipulit ja kuullottele siellä hetken aikaa. Lisää bataatit ja kukkakaali ja paistele taas hetki. Lisää päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät ja nakkaa päälle pari kasvisliemikuutiota. Keittele hetki. Lisää punaiset linssit ja anna kiehua 15-20min. Kun kasvikset ovat pehmeitä ja linssit kypsiä, ota pois hellalta ja lisää pari isoa ruokalusikallista maapähkinävoita sekä mausteita oman maun mukaan. Kaada päälle vielä purkillinen kaurakermaa. Soseuta sauvasekoittimella samettiseksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Jos keitto on liian paksua, lisää vettä.

Syö sellaisenaan tai esim. paahdettujen siemenien kanssa. Itsehän upotan päälle vielä tuhdin kasan raejuustoa, että se siitä vegaanisuudesta sitten. Mut hei, kukaan ei ole täydellinen. Vähän jotain kilvoittelun varaa on aina jätettävä.

Bataattikeitto

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D