Hanna Paavilainen

Arkijumi

söndag 08 juli, 2018 @ 14:07
0
Rutiinit ovat tärkeä osa arkea. Kun aina ostaa samaa merkkiä juustoa, kulkee aina samaa reittiä päiväkodille tai tekee aina pinaattiletut samalla reseptillä, säästyy aivojen kapasiteettia muuhun toimintaan. Kun kerta kapa on rajallinen, niin on valittava taistelunsa. Joka kerta ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Sitten on sellaisia arkijumeja, joita toistaa vailla mitään järkeä. Niinkuin vaikkapa päiväkotihaku on ollut mielessäni toiminta, joka tapahtuu viivyttelemättä akselilla päiväkoti ---> koti. Ei meillä yleensä ole kotiin kiire eikä mitään odottamassa kotona, mutta kunhan olen vain ajatellut, että tämän askareen pitää tapahtua sutjakasti. Että ei tässä nyt olla mitään haahuilemaan ja lähipellolla kirmailemaan, nyt ollaan matkalla kotiin!

Eräänä päivänä päätin muuttaa tätä arkijumia, joka siis on täysin ja ainoastaan omassa päässäni. Mitä, jos kerrankin vain kaikessa rauhassa hengaisin päiväkodin pihalla ja kotiin mennään lapsen tahdin mukaisesti? Lopputulos:

1. Kuulin päiväkodin poikien hienon yhteiskonsertin äidin-kasvimaalla ja hämä-hämä-häkki.
2. Poimittiin villikukkia maljakkoon. Pihlajanlehdet, päivänkakkarat ja lupiinit näyttävät kauniilta keittiön pöydällä.
3. Lapseni ehti kysyä minulta, miten päiväni on mennyt. Yleensä se on toisinpäin, että minä tenttaan lapselta vastauksia päivän kulusta.
4. 100metrin matka kotiin kesti tunnin verran.
5. 100 metrin matkan aikana ei kertaakaan kitisty.

Mikä on sinun arkijumisi?

Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Ukulele

söndag 01 juli, 2018 @ 14:44
0
Koska raskaana ollessa ja nyt vauva-aikana en ole uskaltanut nyrkkeillä, yht äkkiä elämääni jäi tyhjä aikaikkuna. (Eihän sitä kahden alle 4-vuotiaan lapsen ja yhden koiran kanssa vielä ole tarpeeksi tekemistä, aina pitää joku oma projekti olla!) Olenkin nyt Youtubesta omatoimisesti opetellut ukulelen soittoa. Muutamalla soinnulla ja ala-asteen kantelekokeiluista tutulla kompilla pystyn jo rokkaamaan aika monta lastenlaulua sekä J. Karjalaisen tuotannon läpi. Ei minusta vielä kirjoitella Soundissa otsikoita, mutta keikoilla yleisöni on aina harvinaisen fiiliksissä. Vauva hymyilee ja tempoo jalkojaan sitterissä antaen itselleen vauhtia samalla kun laulan Kolmea cowboyta.

Ukulele on kärsimättömän soitin. Kun viulussa ja puhaltimissa kestää monta oppituntia, ennen kuin osaa edes muodostaa yhden puhtaan äänen, ukulella voi samassa ajassa jo osata Jaakko Kullan ulkoa. Sopii siis minulle hyvin! Jumala antaa minulle tarpeeksi kärsivällisyysharjoitteita päivittäin kahden lapsen muodossa, en tarvitse lisäharjoitteita sillä saralla.

Kuukauden päästä uskaltaudun taas kehään. Naapurit huokannevat helpotuksesta, loppuu tämäkin eiku-eiku-eiku-rämpytys.

ukulele


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Hyvää juhannusta!

söndag 24 juni, 2018 @ 12:09
0
On taas se aika vuodesta, kun vedetään pipo päähän, villakalsarit jalkaan ja sisulla luonnonvoimia uhmaten vetäydytään mökille ja grillataan, vaikka räntää sataisi vaakatasossa. Koska juhannus.

Tänä vuonna ulkoistan ulkoilut muulle perheelle ja vetäydyn takan viereen lukemaan sisustuslehtiä. Ihmettelen, kuinka jälleen kerran samat kuosit on muodissa kuin viime vuonna, ja miten tuoreelta se silti taas näyttää. Rukoilen kylmiä säitä ympäri Suomen, sillä tilastollisesti lämmin juhannus näkyy aina hukkumistilastoissa.

Hyvää juhannusta!

juhannus
puhkea kukkaan

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Täydelliset trikoot

söndag 17 juni, 2018 @ 12:02
0
Minulla on projekti: etsi täydelliset (jumppa)trikoot. Tämä projekti ei pelasta maailmaa eikä ratkaise suuria maailmanpolitiikan konflikteja, mutta olen silti tähän projektiin tuhlannut tunteja ja satoja euroja. Nyt kun sanon tämän ääneen, tunnen itseni todella typeräksi. Todellako olen tällaiseen käyttänyt aikaani ja rahaani? Mutta olen saanut pakkomielteen, että on löydyttävä tältä pallolta trikoot, joiden kanssa saan kokonaisen treenin tehtyä ilman nykimistä niitä erinäisistä vaoista tai nilkoista ja joissa ei liha tytise.

Fit-lehden mukaan kompressiotrikoot ovat nyt se juttu. Ne auttavat palautumisessa, vauhdittavat verenkiertoa ja suurinpiirtein tekevät treenin puolestasi.

Ensin tilasin trikoot netistä länsinaapurista, Ruåtsin demokraattisesta maasta, Gymsharkilta. Nettisivu mainostaa ilmaista toimitusta, mutta unohtaa mainita palautuksen maksavan hunajata. No eivät ne trikoot olleet sopivat ja matsku oli sellainen, että veti puoleensa jokaisen pölyhiutaleen ja karvan puolen kilometrin matkalta. Maksoin kitissen palautuksen ja käännyin jälleen länsinaapurimme puoleen, tällä kertaa Gavelon trikoisiin. Ensimmäisellä kerralla ne sopivat ok, mutta jo parin treenin jälkeen huomasin juoksulenkillä pysähtyväni sadan metrin välein nostamaan valuvia trikoita. Ei voinut enää palauttaa. Tällä välin Gymsharkilta oli tullut viesti, etteivät hyväksy palautustani, koska trikoissa oli hiuksia. Sitten tilasin Yveteltä trikoot. Liian pitkät. Tilasin kokoa pienemmät. Liian pitkät. Lopputuloksena on mennyt aika paljon rahaa ja aikaa, kaapissani on parit turhat trikoot, eikä minulla vieläkään ole sopivia trikoita.

Eipä tässä ole muuta opetusta, kuin että älä tilaa trikoita verkkokaupasta. Toivottavasti nyt sinun, rakas lukijani, aika vapautuu nyt olennaisempien asioiden kuin trikoovertailujen ajatteluun. Tai ehkäpä olit jo valmiiksi niin viisas, ettet moista ole tullut ajatelleeksikaan ennen tätä.

boxjump
boxjump


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Joillekin aina sattuu

söndag 10 juni, 2018 @ 13:16
0
Olimme sopineet ystäväni kanssa tärskyt klo 17 läheiselle ostarille. Yritin soittaa hänelle matkalta, kun olin vähän myöhässä. En ollut pitänyt kiirettä, kun tiesin ystävänikin kuitenkin olevan myöhässä. Puhelu ei yhdistynyt. Arvasin, että ystäväni on varmaankin hävittänyt puhelimensa tai vähitäänkin laturinsa.

Menin kohtaamispaikalle odottelemaan. Vähän ajan päässä sieltä hän hiki päässä tulee. "Anteeksi, olen myöhässä, puhelimesta loppui akku ja matkan varrella pyörä hajosi" ystäväni läähätti. Arvatenkin.

Heti perään tarina toisesta ystävästäni, jonka taapero oli viime viikolla kakannut upouuden kalliin sohvatyynyn päälle. Samainen taapero on kerran aloittanut ripulin lentokoneessa sotkien kaikki omat ja äitinsä vaatteet. Siitä viisastuneena äiti pitää aina vaihtovaatteita mukanaan sekä äidille että taaperolle. Paitsi sen kerran, kun ei pitänyt ja taapero toisti shown laivalla. Kun samainen taapero oli vauva, ystäväni antoi hänelle uuden huivin näpellettäväkseen samalla, kun vaihdettiin vaippaa. Arvaattekin, mitä huiville tapahtui.

Miten sitä onkin niin, että toisille aina sattuu ja tapahtuu? Sitten toisille ei satu ja tapahdu koskaan mitään? Kumpaan kategoriaan olisi parempi kuulua?

puhkea kukkaan

kuva @Hanne Kiiveri

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Mitä sanoisit nuorelle itsellesi?

söndag 03 juni, 2018 @ 10:00
0
Nyrkkeilijäystäväni, joka on myös äidinkielen opettaja, kysyi FB-seinällään, että mitä neuvoja antaisit nuorelle itselleni. Sittemmin saman kysymyksen kysyi tunnettu psykologi Hesarissa, toimittaja Me naisissa ja siitä se uusi someilmiö #olisinpatiennyt sitten taas lähti.

Kun olen lukenut vastauksia, ne voisivat olla ihan yhtä hyvin aikuiselle itselle sanottuja kuin itselle nuorena/lapsena. Esimerkiksi "en neuvoisi mitään, halaisin vain". Tai "tunnista unelmasi, mene rohkeasti niitä kohti". Niin sitä vaan aikuisetkin tarvitsevat lempeitä neuvoja, rohkaisun sanoja ja lohdutusta.

Mitä neuvoja antaisit nuorelle itsellesi?

Hanna-rakas,

Älä häpeile. Uskalla heittäytyä musiikkiin ja teatteriin, ei kukaan pidä sinua nolona. Mene koekuvauksiin, tuppaudu mukaan bändeihin, uskalla yrittää! Älä lopeta pianonsoittoa, olet siinä ihan hyvä. Älä hukkaa aikaasi matematiikan kanssa, et tule elämässäsi kertaakaan tarvitsemaan derivaattaa. Et ole ufon näköinen vaan hyvin kaunis. Finnisi tulevat pienentymään iän myötä. Ole rohkea. Lähde ulkomaille aina, kun tarjoaa mahdollisuus, äläkä jää jumittamaan poikaystävän takia kotiin. Äläkä muutenkaan tee niin paljon päätöksiä perustuen poikaystäviin. Ole ystävällisempi äidillesi.
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

1. vauva vs. 2. vauva

söndag 27 maj, 2018 @ 11:50
0
Jo raskauden aikana huomasin, että ei tässä olla ensimmäistä kertaa rodeossa.

Yhden vauvan kanssa vuoronvaihto:
"Mää voin ottaa hetkeksi vauvan, mene sää vain lepäämään/treenaamaan"
Kahden lapsen kanssa:
"Saisinko mennä hetkeksi lepäilemään?" "Joo, kumman lapsen otat mukaasi?"

Hankinnat esikoisen kanssa:
"Uv-vaatteet, syöttötuolit, sitterit, aivoja kehittävät lelut, alan kirjallisuutta, satukirjoja, kehto, pinnasänky, vauvamusiikkilevyjä, bodyja, potkareita..."
Hankinnat kuopuksen kanssa:
"Mitä sieltä varastosta löytyykään esikoisen jäljiltä?"

Identiteettikriisi ensimmäisen vauvan kanssa:
Raskas pudotus minä-minä-maasta vauvakuplaan: Joudunko jäämään töistä pois? Muistaako minua kukaan? Enkö saakaan enää rauhassa syödä ruokaani lämpimänä? Enkö saakaan enää mennä ja tulla miten lystään? Miten voin olla vastuussa koko ajan toisen ihmisen hyvinvoinnista ja viihtymisestä?
Identiteettikriisi toisen lapsen kanssa:
Ei tässä mitään omaa tilaa ja aikaa ole ollut vuosiin, ei niitä osaa enää kaivata. Voi keskittyä rauhassa olemaan onnellinen ihanassa vauvantuoksuisessa kuplassa.

Työ ja ensimmäinen vauva:
Aion palata äkkiä töihin. Äitiysvapaalla aion opiskella ja tehdä freelance-juttuja. Soitanpa tässä työkavereille, että mitenkäs toimistossa menee.
Työ ja toinen vauva:
Mikä työ? Ei jaksa kiinnostaa, kun tää vauva on niin söpö!

Päivien pituus ensimmäisen vauvan kanssa:
Koska mies tulee kotiin? 20minuutin "myöhästyminen" on katastrofi! Tarvitsen apujoukkoja, seuraa, extrakädet!
Päivien pituus toisen vauvan kanssa:
Hupsansaa, joko se mies tuli kotiin? Vastahan me tässä heräiltiin päiväunilta!

Heila helluntaina

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D