Hanna Paavilainen

Matka Peruun

lördag 14 juni, 2014 @ 21:43
0
Makumatka maailman ympäri jatkuu!

Tällä kertaa rytmiryhmämme suuntasi Peruun eli Helsingin Niemenmäkeen (jota tosin Munkkiniemeksi luulin).

La Morena on vähän karun näköinen ravintola, mutta muita perulaisia keittiöitä tuskin tässä maassa on. Musiikki on sitä Kolmen sepän patsaalta tuttua huilua ja seinillä lentelevät valokuvissa kotkat. Ruoka oli erinomaista!

Makumatka alkoi perunakakuista. Ne olivat todella hyviä. Siis TODELLA hyviä. Ottakaa niitä kaksi. Niitä on kolmella eri täytteellä eikä kukaan laske, vaikka ottaisit kolmekin ja siirtyisit suoraan jälkiruokaan.

Nurkassa seisoi pieni lava, joten oletettavasti ravintolassa on joskus live-musiikkiakin, tällä kertaa huilut vihelsivät vain levyltä. Naapuripöytään kannettiin tasaisella tahdilla herkullisen näköisiä mojitoja ja margaritoja, jotka sattuneista syistä jätimme väliin.

Tällaisen lähiöravintolan voisin ottaa meidänkin kortteliin!
Peru
La Morena
Peru
La Morena
La Morena
La Morena


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Matka Etiopiaan

måndag 05 maj, 2014 @ 10:45
4
Eipä ole mahdollisuutta tällä hetkellä lähteä ihan Afrikkaan asti seikkailemaan, mutta onneksi voi makumatkailla!

Suunnittelimme ystävieni kanssa makumatkaa Töölöön, etiopialaiseen ravintolaan Kuningatar Sabaan hartaasti, pieteetillä ja ajan kanssa. Helpommin järjestyi viime kesäinen Barcelonan matka lentoineen! Kiireisten naisten aikataulujen yhteensovittaminen, ikuisesti täpötäysi ravintola sekä hankala pöytävaraussysteemi olivat koitua tämän makumatkan kohtaloksi.

Valehtelematta yli puolen vuoden projekti sai vihdoin täyttymyksensä ja astuimme kuningatar Saban (Queen Sheba) ihmeelliseen maailmaan.

"MITEN TÄTÄ RAVINTOLAA KÄYTETÄÄN?" Oli ehkä ensimmäinen kysymys ruokalistaa selaillessamme. Onneksi juuri Etiopiassa matkaillut ystävämme Kipa oli tulkkaamassa ja palvelu ravintolassa oli epä-suomalaisen-ystävällistä.

Etiopilainen keittiö ei ole itsellenikään aivan outo. Häämatkalla Tansaniassa tutustuimme afrikkalaiseen ruokakulttuuriin, joka oli hyvin laidasta laitaan. Ei oikeastaan voikaan puhua afrikkalaisesta ruoasta, samoin kuin ei voi puhua eurooppalaisesta ruoasta. Tai ainakin mielestäni pohjoisen poronkäristys on hiukka eri asia kuin Ranskan haisevat juustot. (Hyvältä haisevat, lisäisin, mutta se lienee makuasia.) En voi sanoa, että pidin kaikista afrikkalaisista mauista, joita kokeilimme, mutta etiopialaiseen ruokaan jäi nälkä.

Etiopilaisen ruoan pohja on injera -leipä, joka on sellaista happaman makuista lättyä. Mausta tulee mieleen tattari. Tykkäsin siitä niin paljon, että olisin voinut syödä sitä pelkiltään, Kipa taas ei oikein välittänyt koko lätystä. Injeran päälle kiskotaan erilaisia sooseja ja käsin dippaillaan leivänpaloja mössöön.

VINKKI: Tilaa kasvisruokaa. Tämä ei nyt ole mikään pelasta-maailma-kasvissyönnillä-kehoitus, vaan ihan oikeasti etiopialaiset kasvismömmöt ovat paljon maukkaampia ja mielenkiintoisempia kuin liharuoat. Ystäväni Isosisko tilasi lihaa ja oli koko ajan ronkkimassa meidän muiden kasvismössöjä, sillä liharuoat ovat todella yksinkertaisen makuisia. Mieleen tulee tilliliha suolavedessä.
Saba
Saba
Saba
Saba

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Etiopiassa asuva ystäväni pitää blogia, jossa hän kertoo mielenkiintoisia juttuja Etiopian arjesta kehitysyhteistyöhön ja ruokaturvaan.
Tykkää ja jaa

Yllärisalaatti

söndag 06 april, 2014 @ 19:38
0
Olen 100% vakuuttunut siitä, että chilillä ja korianterilla saa minkä tahansa ruoan maistumaan ihanalta. En ole vielä testannut tätä teoriaani kovinkaan laajasti: esim. en mene takuuseen, että pelastaako mikään - edes chili-korianteri - mikropizzoja. Mutta aika monen ruoan kuitenkin.

Jostain syystä maha-asukki ei vihersalaatista välitä, mutta tämä lämmin thai-salaatti läpäisi seulan. Ehkä muutenkin kesä on enemmän raikkaiden vihersalaattien aikaa ja nyt voi keskittyä toisenlaisiin kasviksiin.

Kirpeä, tulinen ja herkullinen thai-salaatti, olkaa hyvä. Ystäväni Kätevän emännän reseptillä, luonnollisesti. Tästä setistä syö kolme henkeä tai kaksi oikein nälkäistä.

Valkokaalia (siis sitä tavallista, n. 1/4 kerästä)
2 isoa porkkanaa
2 kiekkoa täysjyvänuudelia
250g broilerin jauhelihaa (tai fileesuikaleita)
1dl suolapähkinöitä
1 punainen chili
valkosipulia
thaicurrya
puntti korianteria

Kastike:
1 punainen chili
4rkl kalakastiketta
1rkl soijaa
5rkl riisiviinietikkaa
2rkl omenaviinietikkaa
3rkl paahdettuja sesaminsiemeniä (tai sesamöljyä)
4rkl fariinisokeria
1 limen mehu
Thaisalaatti
Thaisalaatti


Raasta porkkana (raastimen isolla puolella) ja vuole kaalista saman verran ohuita siivuja. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää raasteen joukkoon, anna tekeytyä puolisen tuntia tai pidempään. Voit säädellä tulisuutta sillä, kuinka paljon chilin siemeniä otat mukaan kastikkeeseen. Itse otin kaikki siemenet pois, sillä ei ole kiva, jos ei maista muita makuja.

Paista kanat, valkosipulit, toinen chili ja pähkinät. Lisää ihan lopuksi kypsät nuudelit joukkoon sekä porkkana-kaaliseos. Paista sen verran, että kaalit ja porkkanat lämpenevät. Ei kannata liioitella, etteivät lässähdä.

Tarkoile reilun korianterin kanssa.
Kirpsakkaa, tulista, lämmintä ja herkullista!
Thaisalaatti

Kuvan pajurisu ei liity ruokaan mitenkään. Paitsi että palmusunnuntai lähestyy ja lenkkipolkuni ovat täynnä noita pajunoksia, niin täytyi pari tuoda kotiin maljakkoon.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Halleluja hummus

torsdag 06 mars, 2014 @ 21:41
6
Rukouksiini on vastattu! Olen vihdoin löytänyt kaupasta syömäkelpoista valmista hummusta.

Rehellisyyden nimissä niin en oikeastaan ole rukoillut valmiin hummuksen perään. Ei niin, että rukoukseni nyt olisivat yleensä sen syvällisempiä. Mutta niin se vaan on, että Jumala kuulee nekin rukoukset, joita ei itse osaa edes sanottaa. Jos olisin muistanut rukoilla valmista hummusta, niin olisin rukoillut sitäkin. En usko, että Jumalalle mikään asia on liian pieni tai pinnallinen.

Kauppojen hyllyillä olevat valmiit hummukset usein muistuttavat enemmän remponttilaastia kuin kikhernetahnaa. Tuunaamalla niistäkin on saanut ihan syötäviä: lisää tuoreen sitruunan mehua, valkosipulia ja hyvää oliiviöljyä. Ei ne silti ole ihan itse tehdyn veroisia ollut.

Ystäväni aloitti vähän aika sitten Stockalla ja on koukuttanut minut monen Herkun erikoistuotteeseen. Hänen pitäisi saada jonkunlaista provisiota, sillä ei ole enää takaisinpaluuta entiseen ruokaostosteni kanssa.

Erityisesti olen addiktoitunut tähän valmiiseen hummukseen, joka on uskomattoman samettista ja kuohkeaa ollakseen valmistuote. Käytän sitä salaateissa ja lihan kanssa ja erilaisten dippivihannesten kanssa ja hätätapauksessa dippaan vaikka ihan vain sormeni mömmöön.

Hummusta saa vielä eri makuina. Mun lemppari on paahdettu pinjansiemen -hummus.
Hummus
Hummus


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Parempi myöhään kuin...

onsdag 26 februari, 2014 @ 08:38
0
Ystäväni hipsteri Kipa tarjosi minulle kerran Vain elämää -kotikisakatsomossa lehtikaalisipsejä. Eli siitä on jo kauan. Olen aivan so-last-season näissä ruokavinkeissäni, mutta se ei ole oma vikani! Olen siitä Vain elämää -illasta lähtien etsinyt Helsingin kaupoista lehtikaalisipsejä - - - tuloksetta. Tiedän, ettei nyt ole sen sesonki, mutta saahan täällä tuoreita mansikoita ja mandariinia ja qvinoaa ja vaikka mitä ihmeellistä hedelmää ja mönjää vuoden ympäri. Miksei siis myös lehtikaalia?

Koluttuani prismat ja cittarit ja annettuani luovutusvoiton K- ja S-kirjaimisille ketjukaupoillemme, menin työpaikan kahvitauolla käymään saman korttelin pikkuruisessa K-kaupassa. Mikäs se siellä nökötti neliömetrin kokoisen vihannestiskin kulmassa? Yksi ainokainen pussi lehtikaalia! Jihuu! Tein noloja tuuletuksia ja meinasin hypätä kauppiaan kaulaan, mutta sain koottua itseni juuri ennen sitä. Kävelin ihan tyynen rauhallisesti kassalle ja yritin olla virnuilematta kassalla. Moinen käytös varmaankin tulkittaisiin vähintäänkin epäilyttäväksi.

Vihdoin siis sain tehtyä ITSE omituisen koukuttavia lehtikaalisipsejä, joita voisin vetää pellillisen yksin yhdeltä istumalta. Ja vedinkin. No, mies vähän yritti siinä välissä pihistää maistiaisia, mutta torppasin nämä yritykset kuin Tuukka Rask konsanaan.

Eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan:

Lehtikaalisipsit


Revi lehdet suupalan kokoisiksi pellille, heitä lehtiruodot biojätteeseen. Hyväile öljyllä ja suolalla ja tyrkkää 150 -asteiseen uuniin 20-30 minuutiksi, kunnes ovat rapeita. Kääntele lehtiä paistamisen aikana. Älä pelästy erikoista kaalin ominaishajua. Lopputulos on todella hyvä.

Ota uunista. Anna jäähtyä. Mässytä menemään.

Lehtikaali
Lehtikaali

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Aurinko lautasella

fredag 07 februari, 2014 @ 08:41
0
Porkkana

Olen viime aikoina vähän sairastellut, joten en ole päässyt sporttailemaan. Ei ole siis valitettavasti reippaita sporttikuvia ja -juttuja täällä jaettavana, mutta toivottavasti pian. Urheiluun tottuneena tämä liikkumattomuus pistää masentamaan kokonaisvaltaisesti. Kaipaan niitä endorfiineja, joita ei saa mistään muusta kuin ruumiin ripakasta revittelystä.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Olen yrittänyt apeata mieltäni piristää lämpimillä lohturuoilla. Tässä yksi suosikeistani, jota tuunaan aina vähän sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Perusraaka-aineet pysyvät aina samana: porkkana ja kookosmaito. Kaikkea muuta varioin tilanteen mukaan tai vaikkapa jätän kokonaan pois. Nyt kaapistani sattui löytymään puolikas kukkakaali ja laatikon jämät punaisia linssejä, joten upotin nekin keittoon mukaan.

Porkkanakookoskeitto

1kg porkkanoita
2 sipulia
1/2 kukkakaali
4 valkosipulin kynttä
2 kasvisliemikuutiota
1l vettä
1dl punaisia linssejä
400ml kookosmaitoa
1tl inkivääriä
1tl currya
1/2tl chiliä (tai tuoretta)
2-3rkl sitruunamehua
öljyä

Tarjoiluun:
Pinjansiemeniä, raejuustoa, chilijauhetta, kookoslastuja.

Kuori ja pilko porkkanat, kukkakaali, sipulit ja valkosipulit. Kuullota kattilassa öljytilkan ja mausteiden kanssa. Lisää litra vettä, kasvisliemikuutiot ja linssit. Keitä n. 25min, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Vedä sauvasekoittimella tasaiseksi. Tällaisen keiton tulee olla samettisen tasaista, joten surruttele rauhassa vain kaikki sattumat pois! Laita vielä hellalle ja lisää kookosmaito ja sitruunamehu. Anna lämmetä ja tarjoile. Varo "laavakuplaa" eli sitä, kun sosekeittoa lämmittää uudestaan ja unohtaa sen levylle liian pitkäksi aikaa, se ei ala kiehumaan pienesti nätisti vaan muodostaa megalomaanisen ison laavakuplan, joka poksahtaa tulikuumana pitkin keittiötä ja pahaa-arvaamattoman keittäjän vaatteille. Älä siis ala keittämään keittoa uudestaan, lämmitys riittää.

Tarjoile raejuuston ja paahdettujen pinjansiementen kanssa, koristele pienellä määrällä chilijauhetta ja vaikka kookoslastuilla.
Porkkana

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Punastunut keittiö

onsdag 29 januari, 2014 @ 09:57
0
Lihapullien reseptissä on mukana aina ripaus rakkautta. Paitsi jos ne tulevat pussista - ihan sama vaikka kuinka mainos väittää niiden olevan oikeiden äitien tekemää, niin MINUN äitini lihapullat ovat ainakin satamegaziljoonaa kertaa parempia. Lihapullavastuu on siirtynyt sukumme matriarkoilta miehelleni ja itse olen aina lisukevastaava. Yritämme pitää rakkauden määrän vakiona joka tapauksessa, vaikkei ehkä äidin rakkautta kannata edes yrittää ylittää.

Lihapullien lisukkeeksi tein tällä kertaa ihan perus vihreän salaatin lisäksi punajuurisalaatin, joka onnistui yllättävän hyvin. Tosin olen nyt pari päivää kuurannut punaisia jälkiä keittiömme kulmista. Miten se väri on ehtinytkin levitä joka kolkkaan?!? Kahdella tasolla, seinissä, nurkissa ja leikkulaudastakaan ei lähde varmaan kuin hiomalla. Seuraavan kerran valmistan punajuuren leikkaussalimaisesti muovilla vuoratussa ympäristössä. Ottakaa vaari myös tästä vinkistä: Ei kannata syödä punajuurisalaattia valkoisella sohvalla.

Punajuuri-feta-salaatti

n. 500 g punajuuria
1 punasipuli
200g fetaa
rucolaa

Kastike:
3 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl sinappia
1 tl sitruunapippuria
1 dl öljyä

Keitä punajuuret kuorineen n. 50-60min, kunnes kypsiä. Et kuitenkaan jaksa koko tuntia seistä kattilan äärellä, joten tässä vaiheessa keitinvesi todennäköisesti kiehahtaa välillä yli ja koko lietesi on punainen. Niele kiukku ja siivoa sotku. Käytä kertakäyttöliinaa, koska rätti jää kuitenkin punaiseksi.

Jäähdytä punajuuret kylmässä vedessä. Sanotaan, että näin väri säilyy myös paremmin. En tosin koskaan ole nähnyt muun värisiä punajuuria kuin punaisia.

Kuori punajuuret ja leikkaa paloiksi. Tässä vaiheessa huomaat, että nenääsi kutittaa, farkut ovat huonosti, hiussuortuva tipahtelee itsepintaisesti naamalle ja puhelin soi. Joka paikka on siis punaisena. Niele kiukku, laita vaatteet pesuun, käy välisuihkussa ja luuttua punaiselle värille altistuneet esineet.

Lisää fetat sopivan kokoisina kuutioina, ohuiksi puolikkaiksi renkaiksi leikattu punasipuli ja maun mukaan rucolaa.

Sekoita kastikeaineet (kannellinen tupperware-rasia on muuten hirveän näppärä sheikkaamiseen!). Kaada kastike salaatin päälle ja anna maustua hetki viileässä.

Laita ennen tarkoilua vielä muutama vihreä rucola päälle koristeeksi. (Ne aiemmin lisätyt rucolat ovatkin jo ehtineet muuttua punaisiksi).

Punajuuret ovat kuitenkin niin hyviä, että ovat vaivan arvoisia!
punajuuri
punajuuri
punajuuri


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D