Hanna Paavilainen

Yläkerran Ville ja omituiset suomalaiset

måndag 29 januari, 2018 @ 00:54
0
Meidän yläkerrassa asuu Ville. Villellä on työ, joka kuljettaa sitä maailman eksoottisimpiin paikkoihin sekä ympäri Suomea. Aina silloin, kun Ville on kotona, se kertoo meille juttuja ihmeellisestä maailmasta. Siinä ollaan kaikki talon lapset ja aikuiset ringissä hartaana ja korvat höröllä kuin lapsella iltasatuaikaan. Ja Villehän kertoo mielellään, olipa kerran, ette uskoisi vaikka kertoisin, kaukaisessa kaukaisessa maassa.

Viime aikoina Ville on päivitellyt hotellien aamupalabuffeteissa omituisia suomalaisia, jotka laittavat pekonia hedelmäjugurttiinsa ja vadelmahilloa karjalanpiirakoiden päälle. Sitten ne vielä sekoittavat omituiseen laihaan kahviinsa myös puolukkahilloa. Tai siis tällaiseksi aasialaiset ja erityisesti kiinalaiset Suomen matkailijat olettavat suomalaisen aamupalakulttuurin. Heille kun ei ole hotellin toimesta annettu ohjeita, että puolukkahillo kuuluu mustanmakkaran kanssa, ei kahvin kanssa. Pekoni syödään erikseen pikkunakkien ja kananmunien ja paahtoleivän kanssa, jugurtti erikseen pähkinöiden kera. Kiinalaiset yhdistelevät ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä eteen on kannettu ja sitten ihmettelevät Villelle, että omituinen makupaletti teillä suomalaisilla. Syödään nyt kuitenkin, kun kerta tarjotaan, olisihan se nyt epäkohteliasta kieltäytyä.

Maassa maan tavalla ja hedelmäpommi-pekoni-jugu ääntä kohti.
Omituisia ne suomalaiset.

Ville


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Olen monesti ristiäisissä törmännyt erääseen kissaan. Nimittäin todella usein, kun kehun kakkua tai leivonnaista, vastaukseksi tulee "tein sen Kinuskikissan reseptillä, sen takia se on hyvä". Olen sivuuttanut kyseisen kissan kuitenkin muussa elämässäni, koska leipominen ei kuulu armolahjoihini. Paitsi jos armolahjaksi luetaan puoliksi palaneet piparit valmistaikinasta.

Kun lapseni serkku tuli viikonloppukylään ja pyysi, että voitaisiinko leipoa sämpylöitä, niin olin turvautumassa ainoaan sämpyläreseptiin, jonka osaan: https://www.lehtikuningas.fi/blogi/hanna-paavilainen/2014/11/30/tahan-on-tultu. Mutta siemenet olivat loppu. ATK-INTERNET-haku ehdottikin minulle Kinuskikissan sämpylöitä, joten vihdoin pääsin (jouduin) kutsumaan kissan omaan keittiööni.

Aina pitää tietenkin säätää. Muuten en olisi minä. Joten tässä oma versioni, olkaa hyvät:

Porkkanakaurasämpylät:

Taikina:
3 dl porkkanaraastetta (noin 2 isoa porkkanaa)
5 dl maitoa
1,5 pussia kuivahiivaa hiivaa
2 rkl vaahterasiirappia
2 tl suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
3 dl kaurahiutaleita
2 dl kvinoajauhoja
2 dl ruisjauhoja
7 dl vehnäjauhoja (sekä "tavallisia" että täysjyvävehnää, kun oli paketinpohjat jemmassa)

Voiteluun:
1 muna

Pinnalle:
isoja kaurahiutaleita

Tehtiin serkku-ihmisen kanssa taikina valmiiksi kohoamaan, kun taapero-ihminen nukkui päiväunia. Porkkanat raastettiin raasteeksi raastimen pienellä reikäpuolella. Lisättiin hiiva lämpimään maitoon ja sinne sekaan sitten siirappi, suola, öljy, porkkanaraaste ja kaurahiutaleet. Sitten jauhot. Serkku-ihminen sai lopuksi vaivata - ensimmäisen kerran elämässään. Taikina kohosi 30minuuttia, sitten yhdessä lasten kanssa pyöriteltiin palloiksi. Voideltiin munalla ja ripoteltiin kaurahiutaleet. Unohdettiin kohottaa uudelleen, joten tyrkättiin vain suoraan uuniin 225 asteessa 10 minuuttia.

Taapero ahmi 2 sämpylää putkeen ja pakkasesta näitä syötiin monena päivänä. Samalla huomasin ihan vahingossa olevani kasvatusnero: kun tovi sitten vielä valitin perheemme ruokahetkistä, niin ainakin nyt yhden päivän ruokahetkistä olin pelastanut tällä leipomissessiolla. Sämpylät menevät kiukuttomasti alas, kun muistuttaa, että "hei, muistatko kuinka kivaa oli, kun serkun kanssa näitä ihan itse leivottiin". Päivän ruokahetkien kokonaissaldo on siis Taapero 4 - Äiti 1. Edelleen vinkkejä edes tasapelin tai selätysvoiton saavuttamiseksi otetaan vastaan.

parhaat sämpylät
parhaat sämpylät


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Salapuikot

lördag 02 september, 2017 @ 19:36
0
Keittiötä pukee savuverho. Onneton Paola Suhosen yökön muotoinen palohälytin ei tajua edes äännähtää. Pitää varmaan vaihtaa patterit. Avaan parvekkeen oven. Ja ikkunan. Ja olohuoneen ikkunan. Kiiruhdan takaisin paistinpannulle katsomaan savun syyllistä: salapuikkoja.

Olin rakkaudella marinoinut ja leivittänyt tofun palasia ruotsalaisen ohjeen mukaan. Lopputulokseksi taattiin jokaiselle lapselle maistuvaa kasvisateriaa, joka ulkonäöltään muistuttaa kalapuikkoa. Eipä osattu reseptissä varoitella, kuinka itse tehty leivitys palaa pannulla nopeammin kuin ehtii sanoa "sormiruokailu".

Satsista pari salapuikkoa paloi vähän vähemmän kuin loput. Asetin ne kauniisti lapsen Barbababa-lautaselle perunamuusin viereen. Lapsi ei suostunut maistamaan. Minulle tuli kasvatuskohtaus: kyllä meidän perheessä pitää ruokaa sentään maistaa, prkl! Puolen tunnin kiristys-uhkaus-lahjonta-itku-parku-raivarien jälkeen kyynelehtivä lapsi otti pienen palan salapuikkoa suuhunsa. Lahjontana olin luvannut, että sitten saa katsoa Kaapoa. Kaapon (23min.) jälkeen huomasin, että lapsi pyörittelee edelleen suussaan tofupuikon palasta. Annoin sylkäistä sen pois.

Ensi kerralla ostan sitten ihan vaan niitä kalapuikkoja. Einekset ovat täysin aliarvostettuja.

Sivujuonne: Kuvitelmissani perheen yhteisissä ruokahetkissä syödään yhdessä samaa ruokaa, maistellaan eri maiden makuja, keskustellaan niistä ja tärkeistä asioista arjessa ja maailmalla. Todellisuudessa lapsi kieltäytyy syömästä ja ainoa keskustelu on sitä, että lasta maanitellaan, että pitää maistaa. Eihän sitä voi opettaa, että ruoasta saa kieltäytyä? Eihän sitä voi opettaa, että yhteiset ruokahetket ovat huutoa ja itkua? Miten tässä pitäisi toimia? WHAT WOULD SINKKONEN DO?!?!?!

salapuikot

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nyhtökauraa indonesialaisittain

måndag 03 april, 2017 @ 21:53
0
Enpä ole bloggaillut reseptejä kuukausiin. Meidän sirkus on pyörinyt porkkanapinaattiletuilla ja raejuustolla, makaroonilaatikolla (itse tehdyllä, sentään) ja maksalaatikolla (Saarioisten äitien tekemää). Olemme myös tukeneet ihan kiitettävällä summalla asuinalueemme nepalilaista ravintolaakin.

Vihdosta viimein löysin nyhtökauraa lähimarketista. Hamstrasin sitä jääkaappiin ihan vain siitä ilosta, että sitä oli kerrankin saatavilla, vaikka se ei ollut kauppalistalla eikä ollut käryä, että mitä siitä sitten valmistaisi. Meinasi ihan jääkaapin perukoille homehtua, kun en osannut käyttää. Nyhtiksen viimeisenä voimassaolopäivänä ja Maku-lehden reseptien inspiroimana kehittelin tällaisen kasvismössön, jossa on kaikkia lempiaineksiani. Aijai ku olis ollut vielä tuoretta korianteria päälle niin oispa ollut täydellistä. Aika hyvää oli ilmankin. Resepti siis jakoon, niinkun vain kunnon kristitty haluaa hyvän laittaa kiertoon. Maku-lehden resepti oli indonesialaiseksi merkattu, mutta en tiedä, mihin kohtaan maailmankarttaa tämän kyseisen mössön makumaailma sijoittuu. Ainakin perusmarketista sai kaikki ainekset.

Taivaallinen nyhtökauramössö

2 pientä sipulia
3valkosipulin kynttä
tuoretta inkivääriä n. 4cm
Purkki tomaattimurskaa
2-3 tl sitruunaruohotahnaa
2-3tl vihreää thai currya
n. 2 rkl maapähkinävoita
öljyä
vajaa purkki kookosmaitoa
2 tl jauhettua kurkumaa
suolaa
1 rkl soijaa
250g nyhtökauraa
4 kaffirlimetinlehteä
2 rkl fariinisokeria
jasmiiniriisiä

Silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri pienen pieniksi paloiksi. Paista tilkassa öljyä ja lisää mausteet ja möhnät (siis maapähkinävoi ja tahnat). Lisää tomaattimurska pannulle, paistele rauhassa. Lisää tomaattimurska ja hauduttele rauhassa. Keitä riisit pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää nyhtökaura ja kookosmaito ja ne mausteet, mitä ekalla kierroksella unohtui. Lisää maun mukaan mausteita. Kappas, riisit ovatkin jo kypsiä. Ja niin on mössökin. Sekoita keskenään, siunaa ja syö.

rendang
nyhtökaura

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Vaahtokarkkia ja keksiä

söndag 14 augusti, 2016 @ 20:33
0
Paahdetut vaahtokarkit ovat vähän sellainen köyhän naisen creme brulee. Opiskeluaikoina paahdoimme vaahtokarkkeja kynttilän liekin päällä pyöritellen ja päädyimme tähän tulokseen - molemmissa maistuu lähinnä paahdettu sokeri ja koostumus on sellaista mössöä. Kotivinkissä vinkattiin, että paahdetut vaahtokarkit kannattaa puristaa kahden keksin väliin. Tämähän on briljanttia, sillä ainoa huono puoli noiden ihanuuksien syömisessä onkin ollut se, että ne tarttuvat aivan mahdottomasti sormiin. Ystäväni kätevä emäntä pyöräytti itse kaurasuklaakeksejä ja grillasimme väliin vaahtokarkit. Kalorimäärä hipoi sellaisia lukemia, että nollat eivät taida riittää laskimessa. Lopputulos oli luonnollisestikin sokeriöverit ja pahoinvointi, mutta tekisin saman uudestaan. Olivat ne superkeksit vaan sen arvoisia.

vaahtokarkkikeksit
vaahtokarkkikeksit
vaahtokarkkikeksit


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Jaksakaa uskoa!

söndag 31 juli, 2016 @ 21:09
0
Meinasi usko loppua kesken. Monet kertoivat, että olivat nähneet Sen, mutta itse olin kuullut vain juttuja. Monet kerskailivat, että olivat kokeneet Sen, mutta en usko ellen näe.

Vihdoin. Kohtasin sen. Helsinkiläisessä Omnam-ravintolassa. Nyhtökaura.

Kyllä, se ei olekaan vain urbaani legenda. Se ihan oikeasti on olemassa. Upotettuna bbq-kastikkeeseen se on vielä ihan törkeän hyvää.

Siskot, veljet, jaksakaa uskoa! Tekin vielä joskus ehkä löydätte sen lautaselta, jos vain vielä hetken jaksatte vain uskoa siihen.

Nyhtökaura
Nyhtökaura
Nyhtökaura

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nyyttärisalaatti

måndag 20 juni, 2016 @ 21:24
0
Olen aika sitkeä kvinoan kuluttaja, vaikka joka ikinen kerta ne pikkuruiset ryynit pyörivät ympäri keittiötäni enemmän imurini kuin itseni ruoaksi. Miten se voikin olla niin hankalaa. Aina muutaman saan kuitenkin eksytettyä myös kattilaan asti.

Tämä vanhan Kotivinkin salaatti ei ehkä ole kesäisin vaihtoehto, mutta niin vain näppärä, sillä sitä voi syödä sekä lämpimänä että kylmänä ja se säilyy hyvin. Voi tehdä isomman mätön kerralla ja syödä useampana päivänä. Tämä kvinoasalaatti on simppeli setti viedä nyyttärinä juhannuksen viettoon - ei vety niin kuin perusvihersalaatit saattaisivat tehdä. Salaatti on myös täynnä kasvisproteiineja, joten nälkä taittuu varmasti pidemmäksikin aikaa.

Kvinoasalaatti uunikasviksilla

- 1,5dl kvinoaa
-purkki kirsikkatomaatteja
-purkki kikherneitä
-purkki halloumia
-puolikas kesäkurpitsa
-kukkakaali
-6 porkkanaa
-1 paprika
-1 lime
-aurinkokuivattua tomaattia
-jeeraa, suolaa, pippuria, rosmariinia, öljyä

Valmista uunikasvikset: pilko porkkana, paprika, kukkakaali ja kesäkurpitsa suupalan kokoisiksi. Pyörittele öljyssä ja mausta suolalla, pippurilla, rosmariinilla ja jeeralla. Paahda uunissa 225 asteessa n. 15minuuttia tai sen verran, että saavat hieman väriä ja pehmenevät. Anna jäähtyä.

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan ja anna jäähtyä.

Pilko halloumi kuutioiksi, paista pannulla ja anna jäähtyä.

Kokoa kaikki hieman jäähtyneet ainesosat ja nakkaa päälle aurinkokuivattua tomaattiam purkki kikherneitä ja puolitetut kirsikkatomaatit. Mausta suolalla, pippurilla ja jeeralla sekä purista päälle limeä. Myös korianteri sopii joka paikkaan tai tuore basilika tai vaikkapa ruohosipuli.

Siunaa ja syö.

Kvinoasalaatti
kvinoasalaatti


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D