Hanna Paavilainen

Kesälle jatkoaika

torsdag 15 augusti, 2013 @ 11:20
0
Vielä olisi fiilisteltävää Barcelonasta, mutta hetkeksi hyppään Suomeen, sillä olen jo kotiutunut kesän reissuilta. Vaikka täällä vettä sataa vaakatasossa ja Helsingin kadut tulvivat, en kuitenkaan halua ihan vielä päästää irti kesästä. Haluan vielä valvoa myöhään, olla ulkona kavereiden kanssa, käyttää sandaaleita ja hymyillä ventovieraille kuin niin myisin hammastahnaa ovelta ovelle. Vakuuttelen itselleni, että vielä on kesä, vaikka joutuisikin laittaa pipon päähän grillatessa tai villapaidan päälle terassilla. Syksyllä ehtii sitten käpertyä kotisohvan lämpöön teekupin kanssa ihan tarpeeksi. Päätän jatkaa siis kesää kukkasilla, kakulla ja kavereilla. Hurraa!

Yksi Helsingin hurmaavimmista brunsseista on kukkakaupassa Uudenmaankadulla. Fleuristessa on pöytiintarjoilu (fancy!) ja teetarjonta, joka aiheuttaa valinnanvaikeuksia. Täällä kesä jatkuu ympäri vuoden kukkien avulla. Brunssi on ihan ok:n kokoinen sievästi syövälle neiti-ihmiselle, mutta rekkamiestä en veisi tänne treffeille. Kakut ovat paikan juttu.

Kukkarikasta miljöötä ympäri vuoden tarjoaa myös Tamminiementien kahvila Seurasaaren edustalla. Tämän kahvilan kakut ovat rekkamiehen kokoisia. Tai siis rekkamiehen annoksen kokoisia.

Kukat ovat kuin visaalisia rukouksia. Ne nousevat valoa kohti ja muistuttavat meitä tekemään samoin. Ne kertovat myös siitä, että maailmassa on niin paljon kauneutta ympärillä.
kukkia

kukat

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Raamatussa luvataan, että taivaassa on ikuinen kesä. Ihan mukavalta tuntuu sellainen ajatus.

PPS. Lintu kuvassa on ihan oikea lintu, ei mikään täytetty koriste. Eikö tämä paikka olekin kuin suoraan Tuhkimosta tai Lumikista?

Tapas vs. pintxos

tisdag 13 augusti, 2013 @ 11:05
4

Espanjahan on kuuluista tapaksistaan. Ne ovat hurjan hyviä - TÄÄLLÄ SUOMESSA. Suomalaisten versiossa tapaksissa on jotain tolkkua: kun vaikka pyytää ravintolassa manchegoa, sitä tulee kohtuullinen pieni lautanen ja sen lisäksi jotain ihanaa hilloketta, ehkä vähän kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitäkin. Kun Espanjassa pyytää manchegoa, sitä tulee tarjotillinen. Jep. Saavillinen pelkkää juustoa. En näe mitenkään viisaana enkä makunystyröitä stimuloivana syödä vatsan täyteen pelkkää makkaraa ja juustoa.

Ehkä en vain osaa tilata oikein? Jos joku tietää tähän viisauden, niin neuvokaa!

Barcelonan PITÄISI olla kuuluisa pintxoksistaan. En tiedä, mikä niiden suomennos on. Itse suomentaisin "hurmaavia herkkuja tikuissa". Tikkuihin oli tökätty mitä ihmeellisempiä makuja ja yhdistelmiä. Baaritiskiltä sai hakea tikkuja sitä mukaan kuin napa veti ja lopussa tikut laskettiin ja niiden lukumäärän mukaan maksettiin. Yksi tikku maksoi yleensä jotain 1,70e, riippuen tietysti paikasta. Olisin voinut elää näillä tikuilla vaikka koko loman!

Ja melkein elinkin. Kunnes ystäväni kainosti pyysi eräänä iltana "voitaisiinko tänään mennä syömään sellaiseen paikkaan, jossa syödään haarukalla ja veitsellä?". Menimmekin sinä iltana sellaiseen paikkaan, mutta matkan varrella kävin nappasemassa yhden tikun ihan vain hiukopalaksi.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Euskal Etxea (lähellä Jaume 1 -metroasemaa ja Meren katedraalia) on hyvä pintxos-paikka. Kannattaa muuten lukea Falconesin "Meren katedraali" - se on niin upea kirja, että sen puolessa välissä jo suree sitä, että joskus se loppuu. Barcelonan Santa Maria del Mar-kirkko avautuu aivan uusin silmin, kun sitä peilaa kirjan traagisiin ihmiskohtaloihin.

Kummipoika kylässä

tisdag 23 juli, 2013 @ 22:15
2
Koska välillämme on Pohjanlahti, näen kummipoikaani valitettavan harvoin. Lisäksi: en ole oikein luonteva lapsien kanssa. Pelkään koko ajan tekeväni jotain väärää ja traumatisoivan kullannupun loppuiäksi.

Pyysin kummipoikaani kylään, jotta voisimme viettää laatuaikaa ja kesäpäivää Helsingissä. En tiedä, kumpaa jännitti enemmän: 5-vuotiasta poikaa, joka tulee Suomeen harvoin nähdyn kummitädin luo vai kummitätiä, jolla ei ole juurikaan kokemusta lastenhoidosta.

Otin järeät aseet käyttöön kummipoikani viihdyttämiseksi: Lyyli-koiran (joka kiltisti temppuilee nakkipalkalla), mieheni (Olenko jo kertonut, että mieheni on kuin Disney-hahmo), Linnanmäen ja jäätelön.

Päivä oli mukava sekä kummille että pojalle, vaikka molempia alkuun vähän ujostutti. En onnistunut rikkomaan enkä traumatisoimaan poikaa.

Kummius on elinikäinen kunniatehtävä, luottamuslause ja ihana asia. Kysyn usein kasteperheiltä, mitä he toivovat kummeilta. Vastasyntyneen vanhemmat yleensä vastaavat, että he haluavat kummin viettävän mukavaa aikaa lapsensa kanssa. Jatkossa haluan kummina kehittyä tässä suhteessa.

Kirkon näkökulmasta kummin tehtävä on kristillinen kasvatus. En puhunut pojalle Jumalasta (vielä), mutta olen kyllä Jumalalle puhunut pojasta. Riittäisiköhän se toistaiseksi?



Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Linnanmäelle ei kannata ottaa omia eväitä! Ravintola Funky kitchenin burgerit tehdään tuoreista raaka-aineista paikan päällä, nugetit olivat oikeasta kanafileestä (!), salaatti raikasta ja palvelu oli todella joustavaa.
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D