Hanna Paavilainen

Haahuilua

söndag 05 september, 2021 @ 10:10
0
Olenko ainoa, jolla on tänä syksynä käynnistymisvaikeuksia? Kertokaa joku pliis äkkiä, etten ole?

Mulle syksy on uuden alun aikaa. Syksyyn on kuulunut koulun aloitus, opiskelun aloitus, kisakauden alku, esikoisen syntymä. Kuplivan kutitteleva tunne sisällä, kun uusi alkaa ja kaikki on mahdollista.

Mutta tämä syksy. On paljon uutta, mutta oma koneisto ei meinaa lämmetä. Aloitin vanhassa työpaikassa uusissa työtehtävissä ja vaikka kaikkeni yritän, tunnen olevani koko ajan yhden askeleen jäljessä. Otteleminen ei kiinnosta ja olen haahuillut eri saleilla ja tunneilla etsimässä uutta harrastusta, mikään ei ole kolahtanut, vaikkei missään ole ollut varsinaisesti vikaa. Aloitan tv-sarjan tai elokuvan tai kirjan, mutten pääse loppuun asti. Tunnen olevani jotenkin hukassa.

Mikä ihme haahuilun syksy tämä on ja miten tästä itsensä saisi kammettua ylös? Alan myös epäillä itseäni, että olenko oikeasti yhtenäkään aiempana syksynä ollut kuitenkaan enemmän löytynyt kuin hukassa. Ehkä tämä elämä on aina yhtä haahuilua, eksymistä, keskeneräisyyttä, haparoivia askelia, keskeyttämisiä ja ohi meneviä vaiheita. Nyt vaan tänä syksynä sen tajuan. Ehkä tämä on ylhäältä lähetetty myötätuntoharjoitus.

Kenellä muulla on nyt jo ikävä kesää?

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Syksy

Tanssi kertoo, kuka olet

söndag 29 augusti, 2021 @ 08:42
0
En ole kummoinen ihmistuntija. En ole herkkä näkemään mikroilmeitä, epäröintejä tai muutoksia käytöamalleissa. En myöskään osaa aistia toisen tunteita tai ryhmän ilmapiiriä. Taidan olla jossain määrin tunnevammainen tältä osin. Sen sijaan, että herkin tuntoaistein yrittäisin arvailla toisen sielunmaisemaa, niin keskityn kuuntelemaan sitä, mitä toinen sanoo (ja huom, en sitä, mitä toinen jättää sanomatta!). Jos toinen valehtelee ja jättää kertomatta jotain, se todennäköisesti ei sitten ole minun asiani tietää tai arvailla.

Viime aikoina olen opetellut tanssi. Lajissa on yllättänyt se, miten nopeasti siinä näkee toisen ihmisen, siis oikeasti näkee. Ehkä tällaisesta tunnetampiosta voikin kouliutua suuri ihmistuntija. Yhden biisin aikana näkee jo tanssijasta, kuinka heittäytyvä hän on, ajatteleeko hän itseään vai musiikkia vai tanssipariaan vai kauppalistaa, miten hän osaa pitää ohjat käsissään, miten hän osaa suhtautua muutoksiin, miten hän suhtautuu omiin epäonnistumisiin tai toisen mokailuihin. Yhden biisin aikana tutustuu jo melko syvällisesti toiseen.

Ennen kaikkea tanssissa tutustuu itseensä. Kuinka itse osaan heittäytyä? Kuinka luotan toiseen vai lähinnä vain itseeni? Miten suhtaudun omiin mokiini tai mitä tunteita minussa herää, kun toinen mokaa? Olenko rento vai jännitänkö? Olenko kiinnostunut omista jaloistani enemmän kuin toisen silmistä?
Bachata

Kohteliaisuuksien väistely

söndag 22 augusti, 2021 @ 20:25
0
Pitkästä aikaa vilahdin tänään telkkarissa, kun Yle TV1:ssä näytettiin uusintana pari vuotta sitten toimittamani Apostolien päivän Reissukirkko.

Olen aiemmin kirjoittanut blogissa saamastani kritiikistä. Tällä kertaa sain kehuja. Huomasin, että nekin on vaikea ottaa vastaan. Aloin väistellä niitä kuin kovakätisen vastustajan takakoukkua. Näin sinäkin voit tehdä saman!

KUUSI TAPAA TAPPAA KOHTELIAISUUS:

1. Oman panoksensa vähättely (No eipä se nyt paljoa multa vaatinut, muut teki oikeat työt).
2. Koko asian vähättely (Se nyt oli vaan semmonen pieni juttu.)
3. Puheenaiheen vaihto (Joo, mutta oletteko jo kuulleet uudesta TKK -tuotantokaudesta?!?)
4. Itsensä kritisointi (En ollut tyytyväinen siihen loppuun, mokasin sen kohdan)
5. Toisen kehuminen (No enhän minä nyt mitään, sinähän tässä se osaaja olet)
6. (Lempparini:) Itsensä vertailu (Joo, mutta olisi Mikko Leppilampi juontanut sun paljon paremmin.

Ehkä kaikken paras tapa ottaa vastaan mikä tahansa palaute, oli se sitten kiittävä tai korjaava, on vain sanoa ”Kiitos palautteesta”. Sitten olla aivan hiljaa. Hiljaa oleminen on supervoima.

Reissukirkko


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Keskeneräiset ajatukset

söndag 15 augusti, 2021 @ 10:50
0
Hanna paavilainen
Keskeneräistä työtä ei saa arvostella.

Tämä on kaikille itsestäänselvyys työmaalla tai rakennuspuuhissa ylipäätään. Turha on motkottaa, että tuo kulma repsottaa tai seinässä on reikä, kun projekti on vielä kesken. Uutta laitetta pitää testata ja korjata ja testata uusiksi, ennen kuin se on valmis. Insinööriystäväni sanoi tätä kalibrointi-säätö-vaiheeksi.

Miksei samaa periaatetta voisi soveltaa myös muualla?
Keskeneräistä työtä ei arvostella.

Ainakin omat ajatukset ovat usein keskeneräisiä (myös keskinkertaisia, mutta ei mennä nyt siihen). Eikö niitä saisi testata sanomalla ne ääneen, muuttaa sitten tarvittaessa mielipidettä?

Jotenkin tämä vallitseva keskustelukulttuuri pönkittää omaa oikeassaoloa. Jos erehtyy somessa sanomaan jotain väärää, niin helposti lynkataan, arvostellaan ja etsitään ristiriitaisuudet. Ei anneta tilaa sille, että tämäkin ajatusprosessi saattoi olla vielä keskeneräinen. Eikä oikeastaan anneta tilaa myöskään muuttaa mielipidettä, vaan arvostellaan ihminen tämän yhden keskeneräisen ajatuksen takia.

Jos on lupa sanoa vain ehdottoman varmoja totuuksia, mistä tietää varmasti, ettei muuta mieltään eikä koskaan ole muuttanut mieltään, niin aika vähiin käy sanat. Demokratia ei toteudu, jos ihmiset eivät uskalla puhua.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Töihin tömps

söndag 08 augusti, 2021 @ 10:26
0
Kaikki loppuu aikanaan, myös kesäloma.
Kenellä muulla on jo ikävä helteitä ja lomaa?

Koska siirtymävaiheet ovat vaikeita, olen kehitellyt muutamia selviytymiskeinoja ensimmäisten työpäivien varalle.

1 - Miten selvitä pitkästä palaverista?

Hanki ennen palaveria syliisi sakset ja värillisiä papereita. Leikkaa pieniä ympyröitä paperista ja asettele ne keoksi pöydälle. Palaverin päätyttyä kerää pienet pallurat kämmeneesi. Heitä ilmaan ja huuda ”Wohoo! Palaveri ohi!” Kaunis konfettisade ympäröi sinut.
(Huom! Etätöissä joudut itse imuroimaan.)

2 - Miten selvitä hankalasta pomosta/kollegasta/alaisesta?

Ole rauhallinen. Älä provosoidu mukaan jäkättämiseen, vaan anna toisen tunteille tilaa.
Ymmärrä, että jokaisella on omat taistelunsa, mistä et tiedä mitään. Yritä nähdä asia hänen näkökulmasta.
Ole hiljaa. (Huutamalla takaisin et voita mitään.)

Kertaus:
Rauhoitu
Empatia
Hiljaa

3 - Miten selvitä Teams-ähkystä?

Valehtele, että tietokoneesi kamera ei ole toiminnassa. Opettele kävelemään käsillä samalla, kun kuuntelet johtoryhmän jorinoita kaiuttimesta.

(Kaverin puolesta kyselen ja ihan kaverilta kuullut nämä vinkit myös.)

Töihin tömps


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Miespolvet vaipuvat sammaleeseen

söndag 01 augusti, 2021 @ 12:27
0
Suomi on täynnä pieniä museoita, kirpputoreja aarteineen ja keräilijöiden kokoelmanäyttelyitä. Suomi on täynnä hiljaisia järvenrantoja lumpeenlehtineen, söpöjä tiekirkkoja ja terassilavoja, joissa soittaa paikallinen duo.

Yllättäjä karavaanimatkallamme oli Parikkalan patsaspuisto. Se osui oikeastaan vahingossa matkan varrelle, kun reittisuunnitelma muuttui. Odotin, että puisto olisi jotain naivistista taidetta, samoin kun usein kesinä Hämeenlinnan likellä Iittalassa on naivistinäyttely tehtaanmyymälän kylkiäisenä. Mutta tulimmekin Todellisen Taiteilijan reviirille. Täällä tämä jamppa on päivittäin uinut 6km, joogaillut ja taiteillut. Piha oli täynnä pysähtyneitä joogailijoita, niin pysähtyneet asanat, että sammaleet olivat alkaneet jo kasvaa päälle.

Parikkalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuisto


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kaikkien kaveri edelleen

söndag 25 juli, 2021 @ 10:59
0
Aavistus vapaudesta. Tietä pitkin pääsee minne vaan, asuntoautossa mukana kaikki se, millä on oikeasti mitään väliä. Pysähtyä voi mihin vain ja pystyttää siihen hetkeksi aikaa kodin.

Pikkukalat puikkelehtivat rantavedessä auringon välkkyessä. Pullasorsa lipuu lähemmäs koettelemaan onneaan, silkkiuikku pysyttelee lumpeiden takana. Hiekkaa varpaiden välissä. Kielen ja kitalaen välissä vesimeloni murskautuu pieniksi rakeiksi, sen mehua valuu suupielistä.

Suomi on tuhansien järvien maa. Suomi on tuhansien rantojen maa.
Pienempi lapsi käy vuorotellen kastamassa varpaan, vuorotellen poimimassa mustikan metsästä, pyydystää sen sinisin sormin suuhun.

Aloitteleva karavaanari kaipailisi täällä vinkkejä, että mihinkäs sitä kannattaisi leirinsä tehdä. Viralliset camping-paikat on tietysti merkitty karttoihin, mutta jos haluaisi etukäteen suunnitella niitä epävirallisia rantapaikkoja, niin miten sellaisen löytää? Tietenkin tuurilla ja sattumanvaraisesti järviä pitkin ajelemalla löytää, mutta jos ei haluaisi jättää sattuman varaan yöpaikkaa, niin mistä löytäisi parhaat vinkit hiljaisista rannoista, jonne pystyttää hetkeksi kodin? Pienten lasten kanssa kun ei haluaisi aivan loputtomasti ajella, vaikka Netflixin, Pikkukakkosen mobiilipelin ja puuhakirjojen voimin he melko hyvin matkantekoa kestivätkin.

Jos on muuten tulossa lasten kanssa reissuja syksyllä (tai vaikkei olisikaan!) niin Lehtikuninkaan kautta voi tilata lapsille naurettavan halvalla (yhdellä eurolla!) puuhalehden näytenumeron. Onni Pupusen puuhalehti ja Napero jaksavat viihdyttää pientä tyyppiä, ettei takaata kuulu hetkeen "koska me ollaan perillä".

Se on tietenkin oma opettelunsa se, ettei kaikkea voi suunnitella. Ehkä kokeneemmat reissaajat ovat sen jo oppineet ja hyväksyneet.

Karavaanari
Karavaanari
Karavaanari
Karavaanari
Taavetinranta
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D