Hanna Paavilainen

Myyntitykki

söndag 07 januari, 2018 @ 14:24
0
Ostin paketillisen ylihintaisia suklaakeksejä. Eivät ne varsinaisesti ole kovin hyviä eikä mieleni varsinaisesti tehnyt mieli suklaakeksejä, mutta ystäväni pojan luokka keräsi rahaa luokkaretkelleen, joten velvollisuudentunnosta oli ostettava paketillinen kaappiin. Siellä oli kyseistä tuotetta jo ennestään kaksi laatikollista, koska toistenkin ystävien lapset olivat menneet luokkaretkelle ja silloinkin niitä oli pakko ollut ostaa. Eivätkä ne silloinkaan olleet kovin hyviä, joten sinne kaapin perukoille olivat jääneet lojumaan. Niin, vanhemmathan näitä myyvät (puoli)pakolla ystävilleen ja kollegoilleen, itse poika ei osallistunut markkinointiin, myynnintekotilanteeseen tai raportointiin mitenkään.

Ihan poikkeuksellisesti tällä kertaa avasin laatikon. Vauva vatsassa halusi varmaan sokeria. Laatikossa oli 6 keksiä. Pakkauksen ohjeen mukaan pitäisi olla 19.

Oman elämäni Sherlock Holmesina tein listan epäillyistä. Ovatko keksit kadonneet
a) salaa myyntitykin suuhun sillä välin, kun äiti hoitaa bisnekset? Ja jos näin, niin miten vaikuttaa tuomioon se, että epäilty on alaikäinen?
b) myyntitykin äidin suuhun, hän verottanut oman työnsä osuuden kekseissä välistä?
c) mieheni/poikani/koirani suuhun, kun on löytänyt suklaakeksikätköni?
d) omaan suuhuni, kun olen raskauden loppuvaiheessa alkanut unissani kävelemään ja syömään?

Kadonneiden suklaakeksien arvoitus vielä selvityksen alla. Poliisi ei ottanut kantaa tapaukseen. Vahvat epäilyt ovat syyllisen A harteilla, mutta en kommentoi keskeneräistä tutkintaa.

Ymmärrän mokkapalat koulun diskon kanttiinissa. Ymmärrän arpajaiset ja kirpputorin kevätriehassa. Ymmärrän partiokalenterin ja kevätpörriäinen -lehden. Ymmärrän joulupaketointipalvelun kauppakeskuksen aulassa pientä maksua vastaan. Mutta tämä suklaakeksimafia?!? Emmekö me tajua, että meitä kaikkia tässä huijataan?

menaiset


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Uutta kohti

söndag 31 december, 2017 @ 14:04
0
Hei kulta! Ihana kun tulit töistä kotiin, mulla onkin sulle tärkeää asiaa.

Kuule sinä aikana kun sä olit töissä, niin mä toin tänne meille kotiin tällaisen Pablon. Pablo on mun uusi mies ja se muuttaa meille kans. Se nukkuu mun kanssa samassa sängyssä, sä oot jo niin iso mies että pitäisikö sun nukkua tuolla toisessa huoneessa. Tai sitten lattialla patjalla tuossa sängyn vieressä. Pablo on kyl aika äänekäs, saattaa yölläkin alkaa huutaa monta kertaa, että siinä mielessä sun ois hyvä olla tuolla toisessa huoneessa.

Nyt kun tää Pablo on uusi meidän perheessä niin se nyt saa vaan tällä hetkellä vähän enemmän mun huomiota, aikaa ja energiaa, kuin mitä mulla on sulle antaa. Sun täytyy nyt käyttäytyä niin kuin iso mies ja huolehtia vähän enemmän itestäs, mä en ehdi hyysää sua enää samalla tavalla.

Päivisin kun sä lähdet töihin, niin me jäädään tänne Pablon kanssa köllöttelemään. Sun huone on nyt myös Pablon huone, tehdään sinne pikku remonttia tässä ja järjestellään, että molempien tavarat mahtuu. Niin ja kaikki sun tavarat on nyt myös Pablon tavaroita, että älä viitti sitten siitä kiukutella.

Siis kulta eihän tämä Pablo mitenkään sua korvaa. Mä edelleen rakastan sua. Mutta mä rakastan yhtä paljon myös Pabloa. Pablo on tosi ihana tyyppi ja sunkin pitää oppii rakastaa sitä. Tai siis rakastathan sä tietenkin jo, mikset rakastais.

- - -

Sisarussuhde on ehkä pisin ihmissuhde elämässä. Sisarus on suuri lahja. Ymmärrän hyvin myös sen, jos isoveli ottaisi mieluummin uuden pikkuauton kuin pikkuveljen lahjaksi, kun kerta seuraamukset ovat yllä kuvatun kaltaisia. Hyviä vinkkejä esikoisen sopeuttamiseen vauva-tilanteeseen otetaan vastaan.

pikkuveli

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Joulupöydässä

söndag 24 december, 2017 @ 14:37
0
Olen useampana vuotena vihjaillut vanhemmilleni, että voisin viettää jouluni lämpimämmillä sijainneilla. Äitini vannoutuneena jouluihmisenä on torpannut vihjailuni. No nyt tänä vuonna, kun minulla on vatsani takia matkustuskielto, vanhempani päättivät itse lähteä reissuun.

Päätimme aloittaa uuden jouluperinteen ja hakea Kalliosta rullakebabit joulupöytään. Aikaa ja energiaa riittää myös ylimääräisille vieraille. Täten kutsun avoimesti kanssamme kebabille:

- Kaikki ne, jotka olen kuluneen vuoden aikana piilottanut Facebook-syötteestäni, koska en ole jaksanut lukea heidän päivityksiään. Anteeksi, kyse on ollut omasta umpimielisyydestäni. Joulun kunniaksi yritän olla avarakatseisempi. Jokaisen ärsyttävän Facebook-päivityksen takana on kuitenkin ihminen, jolla on omat taistelunsa omassa elämässään, josta en tiedä mitään.

- Kaikki ne, joita Facebook statukseni ja blogini kirjoitukset ovat ärsyttäneet. Syötäisiin yhdessä kebabia valkosipulikastike suupielistä valuen ja annettaisiin toisillemme anteeksi.

- Lehtikuninkaan väen, koska he edelleen jaksavat antaa mun kirjoittaa tätä hassua blogia.

- Itseni, kun olin nuori. Voisin kertoa hänelle, että älä käytä aikaasi siihen pitkään matikkaan. Et tule tarvitsemaan derivaattaa koko elämäsi aikana. IKINÄ.

- Lena Dunhamin ja toimittaja Jari Hanskan, koska heidän podcastit ovat tehneet syksyn bussimatkoistani töihin huomattavasti onnellisempia.

- Jenni Haukion. Voitaisiin vertailla raskauskokemuksia ja fiilistellä vauva-asioita.

- Sufjan Stevens voisi käydä vetäsemässä pari biisiä.

Voi Hyvä Luoja meillä olis tällä porukalla hauskaa. Onhan sentään joulu ja Jeesuksen syntymäpäivä.

joulu


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Rakkauden kieli

söndag 17 december, 2017 @ 14:40
2
Mies tulee ovelle vastaan paukutellen kuvitteellisia henkseleitään. Mitäköhän tuo tuossa hyörii, päästäisi nyt ihmisen sisään vatsansa kanssa! Siinä se röyhistelee, jotain sillä on selkeesti mielessä.

"Huomaatko mitään?" hän kysyy silmät sydämen muotoisina.
"Ööö, en?"
"KULTA, mä olen IMUROINUT!", hän ilmoittaa ihan kuin se olisi kirkkaammankin mitalin paikka.
"Okei, no oli jo aikakin". Sanon ja kohautan olkiani. Samalla huomaan keskelle olohuonetta jätetyn imurin ja välittömästi alkaa ärsyttää, että miksi on hommat jätetty puolitiehen. Puhahdan paheksuvasti ja alan korjailla mieheni jälkiä silmiäni pyöritellen.
Mies poistuu loukkaantuneena tilanteesta.

On joulukuu, syntymäkuukauteni ja lahjojen aika noin niin kuin muutenkin. Viime kuussa vietin paljon aikaa, jotta löytäisin täydelliset kaksi lahjaa miehelleni isänpäiväksi ja hänen syntymäpäiväksi. Jotain oivaltavaa, merkityksellistä ja arvokasta. Kun minun vuoroni lähestyy, mies kysyy:

"Mitä haluat synttärilahjaksi?"
"En mitään" vastaan kainostellen.
Saankin juuri sen, mitä tilaan. Mies on ihmeissään, kun syntymäpäiväni iltana olen äkäinen.

Gary Chapman on kirjoittanut rakkauden viidestä eri kielestä. Ihmiset eivät siis ilmaise eikä vastaanota rakkautta samalla tavoin, vaan jokaisella on ne omat jutut, jotka saavat tunneaallot läiskymään. Mieheni rakkauden kieli on selvästi TEOT. Hänelle on tunnetasolla ihan sama, kuinka hauskan lahjan olen keksinyt tai kuinka hokisin rakastan-rakastan-rakastan. Hänen tapansa osoittaa rakkautta on tampata matot tai korjata jääkaappi.

Sitten taas omalla kohdallani Imurointi tai mikään muukaan kotityö ei aiheuta MINKÄÄNLAISIA romanttista värähtelyä. Ne ovat vain pakollisia arjen askareita, jotka pitää vain hoitaa alta pois. Sen sijaan rakkauden kieli minulle on LAHJAT. Olkoonkin kaupallista tai pinnallista, niin olen mielinkielin ja onnensykkyröillä heti, jos saan käteeni jotain silkkipaperiin ja satiininauhaan käärittyä.

Chapmanin mukaan muut kolme rakkauden kieltä ovat SANAT (tämän kielen natiivipuhuja kuulee mielellään kehuja), AJANKÄYTTÖ (tämän lingvistisen alueen asukas haluaa jakamatonta huomiota ilman älypuhelimen vilkkua välissä) ja KOSKETUS (tarve hellyyteen). Tietenkin moni osaa useammasta kielestä alkeet.

Kesti aika monta vuotta ja vielä enemmän riitoja, että oivallettiin miehen kanssa näinkin yksinkertainen asia. Ensi jouluaattona nielen jo paremmin sen, ettei nimelläni ole kuusen alla yhtään lahjaa. Mieheni ei vain osaa puhua sitä kieltä. Mieheni taas yrittää olla loukkaantumatta, jos en heittäydy kahareisin hänen syliinsä joka kerta, kun hän on imuroinut.

Krka Kroatia

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Pieniä tarinoita pikkujouluista

söndag 10 december, 2017 @ 13:24
0
Toimistolla kaikki ovat katselleet toisiaan ympäri vuoden ja käyttäytyneet ammattimaisesti. Ollaan palaveerattu ja juotu litroittain kahvia, puhuttu viisaita ja leikitty tärkeitä. Nyt on se hetki, kun heitetään kraka otsalle, glitteröidytään koroista luomiin ja heittäydytään viihteelle. Pikkujoulut. Mikä ihana tekosyy päästää irti korrektiuden vaateista.

- - -

Reilu kerho

Tarina kertoo eräästä pikkujoulujuhlijasta, joka käveli käsikynkässä kollegan kanssa siksakkia kohti Helsingin rautatieasemaa ja kohti viimeistä yöjunaa.
Työntekijä A oli jäämässä pois Tikkurilassa.
Työntekijä B:llä jatkui matka pidemmälle Korsoon.
Glögi oli maistunut ja ilta oli ollut pitkä. Junan lämmin sisätila ja raiteiden tasainen keinutus tekivät tehtävänsä ja tuuditti kollega A:n suloiseen unoseen. Reilun kerhon kunniajäsen kollega B tyytyväisenä katsoi, kun juna hidasti Tikkurilan kohdalla, pysähtyi ja jatkoi matkaansa - aivan kuten kollega A jatkoi uniaan kuola valuen kohti lähijunan ikkunanpieltä. Kollega B jäi tyytyväisenä Korsossa pois.
Reilun tunnin päästä takaisin Helsingin rautatieasemalla vartija sitten herätteli lempeästi Herra B:n ja saatteli tämän ulos. Herra B jäi odottamaan ensimmäisiä aamujunia.

- - -

Kuntosalin pikkujoulut


Aivan erityinen sähköisyys on ilmassa kuntosalin pikkujouluissa. Kuntosalilla vuoden aikana ei olla puhuttu mitään kanssakuntoilijoille, kunnes pikkujouluissa viinin rohkaisemana tullaan kehumaan habaa tai pakaran kaarta. Kuntosalin työntekijöillä on jo etukäteen pitkäveto käynnissä, että ketkä salin asiakkaat löytävät toisensa pikkujouluillan aikana.

Tarina kertoo eräistä kuntoilijoiden pikkujouluista, joissa oli valokuvauspiste varattu näiden habojen ja erinäisten kaarien ikuistamiseen. Alkuillan kuvissa pullisteltiin lihaksia ja hymyiltiin kuin missit konsanaan. Niin myös loppuillan kuvissa, mutta jos oikein tarkkaan katsoo, kuviin oli ilmestynyt taustalle outo rekvisiitta. Jokaisen kuvan oikeassa alakulmassa näkyi punaiset glitterkorkokengät.

Eräs kuntoilija oli ilmeisesti tottunut juomaan proteiinipirtelöitä enemmän kuin terästettyä glögiä. Glögi oli maistunut ja ilta oli ollut pitkä. Kuvausrekvisiitan takaa oli löytynyt rauhallinen kulma, jonne tip-tap-huudot eivät olleet liikaa kaikuneet ja pyörivä humina päässä tuuditti kuntoilijan suloiseen unoseen. Kuntoilija ei huomannut, että hänen säärensä sojottivat studioalueelle ja tallentuivat jokaiseen pikkujoulukuvaan kävijöille muistoksi.

- - -

Sitten oli se äiti-ihminen, joka pikkujouluaikaan oli kahdeksannella kuulla raskaana. Hän veti överit piparitaikinasta, joulutortuista ja mehuglögistä. Viimeistään suklaakonvehdit tekivät tehtävänsä ja äiti-ihminen vaipui suloisen sokerikooman vauhdittamana unosille sohvalle klo 21:20. Ensi vuonna sitten vähän reippaampaa yritystä peliin.

pikkujoulut
pikkujoulut


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Mitä sanon vs. mitä ajattelen

lördag 02 december, 2017 @ 16:24
2
Lapsena se näyttäis olevan ihan normaalia, että voi huutaa päin naamaa, että "en halua leikkiä sun kanssa" tai "tämä ruoka on pahaa" tai "tämä paita on tyhmä-kakka-pissa". Aikuisetkin toki sanovat näitä asioita, mutta ovat oppineet ilmaisemaan ne toisin. Muutama havainto edeltävältä viikolta:

Sanottu: "Ota vain tuo viimeinen pala suklaakakkua, en millään jaksa itse"
Oikeasti: "Tottakai haluan sen itse, en vain kehtaa ottaa kolmatta santsikierrosta. Pliis, tarjoa vielä kerran!"

Sanottu: "Nyt on vähän rauhaton hetki, soittaisitko myöhemmin uudelleen"
Oikeasti: "En pidä sinusta puhelinmyyjä, enkä ole kiinnostunut tuotteestasi. Ikinä."

Sanottu: "Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä"
Oikeasti: "...mutta tässä tapauksessa mielipiteesi on väärä ja olen siitä täysin eri mieltä."

Sanottu: "Ei, kyllä mä pärjään"
Oikeasti: "Kyllä, todellakin tarvitsen apua. Voisiko nyt joku auttaa?!?"

Sanottu: "Näytänkö lihavalta tässä mekossa?"
Oikeasti: "Voisiko joku nyt sanoa, että näytän upealta tässä mekossa? Ja antaa samalla hyvän tekosyyn ostaa uusi mekko?"

Sanottu: "Olen hämmentynyt"
Oikeasti: "Mua v***ttaa"

Sanottu: "Mielenkiintoista, miten paljon jotkut ovat äänessä."
Oikeasti: "Voisitko välillä olla hiljaa, en jaksa enää yhtään kuunnella"

Sanottu: "Olet käynyt kampaajalla"
Oikeasti: "Entinen tukka oli parempi"

Sanottu: - - - (hiljaisuus)
Oikeasti: "Anteeksi, käyttäydyin typerästi, sanoin vääriä asioita ja nyt nolottaa"

Sanottu: "Oho, haiseeko täällä koira vai lapsi?"
Oikeasti: "Joo, minä se olin. Multa pääsi paukku. Sori."

Olisipa mielenkiintoista,

Hanna Paavilainen Tallinna

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Lapsen saikku

söndag 26 november, 2017 @ 08:53
0
Terveiset sairastuvalta, tämä syksy on kaatanut perheemme jäseniä vuorotellen sängynpohjalle erinäisiksi pituuksiksi.

Omaakin flunssaa pahempi on aina lapsen flunssa. Tai siis se, miten ITSE kestää sitä lasta, joka huonon voinnin takia on lähtökohtaisesti äkäinen ja huono tuuli vielä kumuloituu, kun on useamman päivän neljän seinän sisällä tylsässä (minun) seurassa.

Kyselin kaikkitietävältä sosiaaliselta medialta, että miten saada aika kulumaan lapsen saikkupäivinä. Ajattelin, että oma taktiikkani (laita lapsi katsomaan koko päivä sohvalle piirrettyjä ja someta itse rauhassa) ei ole ehkä kaikkein paras lähestymistapa tähän yllättävään laatuaikamahdollisuuteen.

Somesta tuli niin hyviä vinkkejä, että laitan jakoon myös tänne blogiin! Alla minulle annetut vinkit ja suluissa on kommenttini toimivuudesta.

- Lue satuja (Osaan nyt ulkoa puolet Mauri Kunnaksen tuotannosta.)
- Sadutusta (Mikä tämä on? Joku kasvatustrendi, josta taas olen jäänyt paitsi? Jäi tekemättä.)
- Piirtämistä (Pieni mies jaksoi tehdä kaksi pääjalkaista. Tainnut periä taiteelliset lahjansa äidiltään.)
- Palapelejä (Klassikko!)
- Muovailuvaha (Toimii, varsinkin purkkien availu)
- vessapaperirullien leikkely (Tätä en alkuun ymmärtänyt ollenkaan. Siis jonkunlaista askartelua? Vai ihan vain sattumanvaraisesti leikellään vessapaperirullaa sikin sakin? Rullasin yhden rullan tyhjäksi annoin hylsyn ja sakset lapselle. Jäin odottamaan, että mitä tapahtuu. Kyllä se siinä ehkä vartin verran tuhersi näiden välineiden kanssa, että ihan käypä vinkki!)
- pitkät villalangan pätkät (En ymmärtänyt, mitä niillä olisi pitänyt tehdä, joten tämä vinkki jäi toteuttamatta)
- lainatkaa naapurista kasa "outoja" leluja. (Ihan briljantti vinkki, mutta eikö ne bakteerit sitten siirry lelujen mukana sinne naapuriin? Tämä vinkki ehdottomasti kokeiluun sitten, kun ollaan kaikki terveitä.)
- Eka maalaa rullan. Sit leikkaa kiekoiksi ja niittaa nitojalla kiekot yhteen. Ne voi ripustaa ikkunaan tai liimaa tauluksi isommalle paperille. (Liian edistyksellistä askartelua äidille, jolla on peukalo keskellä kämmentä. Jäi kokeilematta.)
- Korkaamattomat maalarinteippirulla ja vessapaperirulla ja vapaat kädet. (Tää oli hauska.)
- Legot ja lautapelit. (Tajusin, että hei 3-vuotias osaa jo lautapelejä. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan)
- Lukekaa Sotaa ja rauhaa tai KIrkolliskokouksen pöytäkirjoja? (Itkuhan siinä tuli. Myös lapsella)
- Pikkukakkosen nettisivujen lastenpelit.
- Pitkä höyryinen suihku/kylpyhetki, kaikki mahdolliset vettäkestävät ämpärit, lapiot, autot, kulhot ja mittalusikat mukaan. Lopuksi lämpimiin pyyhkeisiin peiton alle.
- rakentakaa maja (jälleen klassikko)
- leipominen (Leivottiin sämpylöitä ja avoimesti kutsuin ystäviä kylään. Rehellisenä ihmisenä mainitsin kutsussa, että sämpylät saattavat sisältää pieniä määriä räkää. Kukaan ei tullut. Pitäisiköhän kehittää myyntipuhetta?)
- leikkikää piilosta (toimii terveenä paremmin kuin känkkäränkkä-nuhanenän kanssa)
- avaimenpiilotusleikki (kuumenee - kylmenee) (Lapsi ei hokannut tätä)
- vesivärileikkejä lämpimässä kylppärissä ja suihkua päälle (eloin pelätä, että vesivärit kuitenkin sotkevat kaakelien ne välit. Jäi tekemättä.)
- kaakeleiden ja lasioven maalailu ohennetuilla sormiväreille käsin tai maalipensselillä. Myös partavaahdon/sheivausvaahdon levittäminen lasioveen ja siihen piirtely on sitonut lapsen huomion pitkäksi aikaa. Kohtuu helpot suihkutella pois.
- Tehkää limaa! 2osaa perunajauhoa ja 1 osa vettä. Voi olla, että lapsi jaksaa läträtä ja tutkia vaan hetken, voi olla, että jaksaa pitkälle toista tuntia! (Ei päästy tähän vinkkiin asti)
- "Kauheasti tohinaa ja touhua teille siellä ehdotellaan. Vanaha mummeli täältä antaisi vinkiksi rauhoittua ja levätä ja antaa lapselle mahdollisuus parantua" (Touche. Tähän taisi se vinkkikeskustelua sitten loppuakin.)

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D