Hanna Paavilainen

1. vauva vs. 2. vauva

söndag 27 maj, 2018 @ 11:50
0
Jo raskauden aikana huomasin, että ei tässä olla ensimmäistä kertaa rodeossa.

Yhden vauvan kanssa vuoronvaihto:
"Mää voin ottaa hetkeksi vauvan, mene sää vain lepäämään/treenaamaan"
Kahden lapsen kanssa:
"Saisinko mennä hetkeksi lepäilemään?" "Joo, kumman lapsen otat mukaasi?"

Hankinnat esikoisen kanssa:
"Uv-vaatteet, syöttötuolit, sitterit, aivoja kehittävät lelut, alan kirjallisuutta, satukirjoja, kehto, pinnasänky, vauvamusiikkilevyjä, bodyja, potkareita..."
Hankinnat kuopuksen kanssa:
"Mitä sieltä varastosta löytyykään esikoisen jäljiltä?"

Identiteettikriisi ensimmäisen vauvan kanssa:
Raskas pudotus minä-minä-maasta vauvakuplaan: Joudunko jäämään töistä pois? Muistaako minua kukaan? Enkö saakaan enää rauhassa syödä ruokaani lämpimänä? Enkö saakaan enää mennä ja tulla miten lystään? Miten voin olla vastuussa koko ajan toisen ihmisen hyvinvoinnista ja viihtymisestä?
Identiteettikriisi toisen lapsen kanssa:
Ei tässä mitään omaa tilaa ja aikaa ole ollut vuosiin, ei niitä osaa enää kaivata. Voi keskittyä rauhassa olemaan onnellinen ihanassa vauvantuoksuisessa kuplassa.

Työ ja ensimmäinen vauva:
Aion palata äkkiä töihin. Äitiysvapaalla aion opiskella ja tehdä freelance-juttuja. Soitanpa tässä työkavereille, että mitenkäs toimistossa menee.
Työ ja toinen vauva:
Mikä työ? Ei jaksa kiinnostaa, kun tää vauva on niin söpö!

Päivien pituus ensimmäisen vauvan kanssa:
Koska mies tulee kotiin? 20minuutin "myöhästyminen" on katastrofi! Tarvitsen apujoukkoja, seuraa, extrakädet!
Päivien pituus toisen vauvan kanssa:
Hupsansaa, joko se mies tuli kotiin? Vastahan me tässä heräiltiin päiväunilta!

Heila helluntaina

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Minä olen kaunis?

söndag 20 maj, 2018 @ 08:22
0
Minulla on vinot hampaat. Silmieni alla roikkuu usein silmäpussit. Olen vähän yli puolitoista metriä pitkä. Selluliitti on salakavalasti päässyt hiipimään takareisiini.

80-luvulla samassa koulussa, kun oli viisi muutakin Hannaa, pojat olivat kehittäneet minulle lempinimen: rumilus-Hanna. En siitä niin välittänyt, mutta se sattui, kun poikaystäväni sanoi, ettei pidä minua kauniina, mutta SILTI on kanssani, koska olen niin hyvä tyyppi. Silloinen paras ystäväni lohdutti minua, että minun pitäisi olla onnellinen, että minulla sentään on poikaystävä, VAIKKA olen tämän näköinen.

Millään mittarilla minua ei hyväksyttäisi missimittelöihin. Mutta omasta mielestäni olen silti aika sievä. On joku muukin ehkä joskus niin sanonut teinivuosien jälkeen. Onkohan se niin, että aikuisena kauneuden näkee hammasrautojen ja finnien takaa? Vai onkohan kauneuskäsitys laajentunut sitten 80-luvun? Nykyään muotilehtien sivuilla näkee kaikenpituista, -mallista ja -näköistä ihmistä.

Kävin yhden kauniin miehen, Esko Eerikäisen, kanssa puhumassa ulkonäköpaineista, podcast löytyy täältä:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pelipoytapuhetta-podcast-miten-selviytya-ulkonakokeskeisessa-maailmassa-
Taisimme Eskon kanssa päätyä siihen, että ulkonäöllä on väliä. Siinä ei ole mitään uutta auringon alla, sillä ihmiset ovat aina toljottaneet pintaa. Jo Vanhassa testamentissa kuvaillaan ihmisten ulkonäköä monin tavoin. Sen sijaan Vanhassa testamentissa ei löydy sanaa "ruma". Jokainen on Jumalan luotuna omalla tavallaan kaunis.

Esko Eerikäinen Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Äitienpäivälahjoja

söndag 13 maj, 2018 @ 14:05
0
Viime vuonna äitienpäivänä pissasin tikkuun. Parin minuutin kuluttua tikku näytti kahta viivaa. Olin jo etukäteen kiukutellut miehelle sitä, että hän oli äitienpäivänä poissa ja surrut sitä, etten kuitenkaan taaskaan saa mitään lahjaa. Mutta sainkin parhaan äitienpäivälahjan ikinä.

Vaikkakin se pissatikku oli ihan kiva lahja, niin tänä vuonna mielelläni ottaisin vastaan jotain muuta. Jos jollakulla on päässyt unohtumaan tämä arjen sankareiden merkkipyhäpäivä, niin vielä ehtii äidille lahjaksi tilaamaan lempilehden.
äitienpäivälahja

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Koirakuiskaaja ja pieni ihme

söndag 06 maj, 2018 @ 10:04
0
Viisi minuuttia siitä, kun olimme tulleet kylään, koira karkasi. Ei siis meidän koira vaan se kyläpaikan koira. Koira otti yhden suunnan, eikä kääntynyt enää takaisin. Viiden tunnin jälkeen se löydettiin jostain pellolta kymmenen kilometrin päästä edelleen juoksemassa poispäin kodistaan.

Luulimme, että koira pelästyi innokasta Lyyli-koiraamme, mutta vierailuviikonlopun aikana kävi ilmi, että pieni räksyttäjä hyväksyi reviirilleen ison hömelön sekarotuisen. Sen sijaan joka kerta, kun karvakasa näki mieheni, se alkoi räksyttää ja ulista. Jos mieheni meni liian lähelle, koira heitti kaarella paniikkipissat seinille/lattialle/ihmisten vaatteille. Kerran tai pari taisi tulla mielenosoituskakatkin mieheni lähelle.

Miesparka, joka on koiraihminen, yritti maanitella kyseistä hurttaa nakeilla. Mies heittäytyi selälleen lattialle antautumisen merkiksi. Hän yritti puhua lempeällä äänellä, haukkua, suhista ja matkia kaikkien koirien murteita. Ei kelvannut. Hau-hau-hau ja uli-uli-uli ja pissat päälle.

Yhdessä tuvassa pyöri siis ruiskiva räksyttäjä, maailman innokkain Lyyli-koira, vauva, uhmaikäinen, 5 koululaista ja 4 aikuista. Mitä silloin kannattaa tehdä? No tietenkin spontaanisti aloittaa keittiöremontti! Joo! Ei muuta kuin pakkasta sulattamaan, jääkaappia siirtelemään ja keittiön lattiaa laatoittamaan.

Viikonlopun päätteeksi keittiössä oli uusi lattia ja kaikki koirat ja lapset tallessa. Tämä on minun kirjoissani pieni ihme.
Lyyli-koira

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Tarjoilut ristiäisiin

söndag 29 april, 2018 @ 13:26
0
Minulla on vuosien varrella kehittynyt melko hyvä kermakakkukestävyys. Sinnikkäällä harjoittelulla ja säännöllisellä treenauksella voin syödä kolmekin isoa palaa vailla vatsanpuruja. Sen sijaan voileipäkakkujen makuun en ole koskaan päässyt. Minimiehen ristiäisiin olikin pähkäily, että mitä suolaista tarjottavaa keksitään. Anoppi toi karjalanpiirakoita, mummu toi lohipiirakkaa ja itse leipasin fetapinaattipiirakan. Lisäksi tarjosimme falafeleja, tzatzikia ja salaatteja. Olin ajatellut, että salaatit ovat se pakollinen paha lautasella, eivätkä ne juurikaan tee kauppaansa. Yllättäen salaatit keräsivätkin kehuja ja molemmat salaatit loppuivat melkein kesken.

Tarjoilut ristiäisiin mitoitettiin 35 hengelle. Toinen salaatti oli jo aiemminkin blogissani kehumani mättösalaatti.
Tein salaatin reilusti kaksinkertaisena. Toinen salaatti olikin uusi kokeilu. Mustat belugalinssit, kirkas porkkana ja granaattiomenan siemenet värittivät salaatin juhlavaksi.

Belugalinssisalaatti
(iso setti juhliin)

Belugalinssi (1 pussi)
5-6 porkkanaa
2 pussia granaattiomenan siemeniä (pakaste)
Babypinaattia (1-2 lootaa)
Jäävuorisalaatti (1-2 pussia)
2-3 purkkia kirsikkatomaatteja
Sesamöljy
Suola
Pippuri
Sitruuna

Tärkeäähän salaatissa on se, ettei se ole vetistä. Kannattaa siis valutella ja kuivatella hyvissä ajoin kaikki ylimääräiset nesteet kaikista mahdollisista ainesosista. Sulata granaattiomenan siemenet hyvissä ajoin siivilässä (ehkä jo edellisenä iltana), valuta hyvin. Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta hyvin ja jäähdytä. Revi babypinaatit ja jäävuorisalaatit linssien joukkoon ja sekoita mukaan myös granaattiomenat. Jätä muutama siemen koristeluun. Kuori porkkanat. Leikkaa juustohöylällä pitkiä suikeroita joukkoon. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä sekaan. Mausta sesamöljyllä, suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoita. Koristele heittämällä päälle hieman granaattiomenan siemeniä.

3-vuotias oli hienosti ymmärtänyt ristiäisten pointin äitinsä ja isänsä ja vaarinsa puheista. "Pestään pikkuveli valtakuntaan. Sitten syödään kakkua."
Ristiäiset

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nykyajan nuoret

söndag 22 april, 2018 @ 14:01
2
Voi näitä nykyajan nuoria!

Silloin ennen, kun minä olin nuori, kun oli kunnollista, haettiin Nokialla kesätöihin kolmeen eri paikkaan: seurakuntaan, Nokian renkaille ja paikalliseen K-kauppaan. Nokian renkaille pääsi ne, joiden isät ja äidit oli jo siellä töissä. Seurakuntaan pääsi ne, jotka oli ollut isosina. K-kauppaan pääsi ehkä joku, joka uskalsi mennä suoraan kauppiaalle lihatiskin taakse juttelemaan, eli ei kovin moni. Loput sitten kaivoivat kesän nenää vanhempien nurkissa. Nukuttiin puoleenpäivään asti, lojuttiin Vihnusjärven rannalla lukemassa Sinäminää ja Reginaa (sen ajan Demi-lehtiä).

Toisin se on nykyään. Kun nuori ei löydä sopivaa kesäduunia, hän perustaa oman yrityksen. Pahimmassa tapauksessa yritys ottaa niin paljon tuulta alleen, että nuori joutuu palkkaamaan kavereitaan ja vanhempiaan töihin. Jo on kumman yritteliästä sakkia. Eipä olisi itsellä 15-kesäisenä tullut mieleen, että voisi perustaa oman firman, jos ei mieluisaa kesätyötä tipahtanut vanhempien järkkäämänä nenän eteen.

Viime viikonlopun ristiäisissä käytinkin aika paljon lapsityövoimaa. Eräs nuori on innostunut laittamaan hiuksia, joten hänen yrityskonseptinsa on se, että hän tulee ihmisten kotiin lakkapullon kanssa tekemään kampauksia. Tykkäsin lettikampauksestani enemmän, kuin mitä pidin hääkampauksestani! Toisen nuoren yritys "Saulin pihaduunit" on erikoistunut puutarhahommiin, mutta firman toimitusjohtaja teki poikkeuksen ja tuli samalla tuntipalkalla tarjoilemaan ja tiskaamaan ristiäisiin. Yritys nimeltä "Sennin apu" oli nimensä veroinen. Suitsait hoitui keittiöhommat ja vähän siinä samalla myös vauvankanto ja 3-vuotiaan huvitus.

Voi näitä nykyajan nuoria! Mihinköhän tämä maailma meneekään näiden huligaaninuorten myötä?
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Ne nykyajan nuoret...

söndag 22 april, 2018 @ 08:50
1
Voi näitä nykyajan nuoria!

Silloin ennen, kun minä olin nuori, kun oli kunnollista, haettiin Nokialla kesätöihin kolmeen eri paikkaan: seurakuntaan, Nokian renkaille ja paikalliseen K-kauppaan. Nokian renkaille pääsi ne, joiden isät ja äidit oli jo siellä töissä. Seurakuntaan pääsi ne, jotka oli ollut isosina. K-kauppaan pääsi ehkä joku, joka uskalsi mennä suoraan kauppiaalle lihatiskin taakse juttelemaan, eli ei kovin moni. Loput sitten kaivoivat kesän nenää vanhempien nurkissa. Nukuttiin puoleenpäivään asti, lojuttiin Vihnusjärven rannalla lukemassa Sinäminää ja Reginaa (sen ajan Demi-lehtiä).

Toisin se on nykyään. Kun nuori ei löydä sopivaa kesäduunia, hän perustaa oman yrityksen. Pahimmassa tapauksessa yritys ottaa niin paljon tuulta alleen, että nuori joutuu palkkaamaan kavereitaan ja vanhempiaan töihin. Jo on kumman yritteliästä sakkia. Eipä olisi itsellä 15-kesäisenä tullut mieleen, että voisi perustaa oman firman, jos ei mieluisaa kesätyötä tipahtanut vanhempien järkkäämänä nenän eteen.

Viime viikonlopun ristiäisissä käytinkin aika paljon lapsityövoimaa. Eräs nuori on innostunut laittamaan hiuksia, joten hänen yrityskonseptinsa on se, että hän tulee ihmisten kotiin lakkapullon kanssa tekemään kampauksia. Tykkäsin lettikampauksestani enemmän, kuin mitä pidin hääkampauksestani! Toisen nuoren yritys "Saulin pihaduunit" on erikoistunut puutarhahommiin, mutta firman toimitusjohtaja teki poikkeuksen ja tuli samalla tuntipalkalla tarjoilemaan ja tiskaamaan ristiäisiin. Yritys nimeltä "Sennin apu" oli nimensä veroinen. Suitsait hoitui keittiöhommat ja vähän siinä samalla myös vauvankanto ja 3-vuotiaan huvitus.

Voi näitä nykyajan nuoria! Mihinköhän tämä maailma meneekään näiden huligaaninuorten myötä?
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D