Hanna Paavilainen

Täti AK ja hyvät sanat

söndag 02 december, 2018 @ 15:14
0
On mulla hauska täti. Kutsuttakoon häntä vaikka täti AK:ksi.

Täti huutaa takapenkkiläisille (joita on hänellä monta), että taas ollaan myöhässä, ei ole aikaa pysähtyä vaihtamaan vaatteita. Vaihtakaa juhlavaatteet takapenkillä! Täti-AK painaa moottoritietä niin lujaa, että siinä vauhdissa gepardikin näyttäisi vanhainkodin vuodepaikkaa jonottovalta vanhukselta ja lapset taivuttelevat juhlamekot päällensä sirkustaiteilijan notkeudella.

Täti-AK pysähtyy paria korttelia ennen kirkkoa, ampaisee ulos autosta ja supermiestä nopeammin vaihtaa juhlakoltun päälleen tienvieressä. Ja näin heiluu kassi ja kassi heiluu näin. Matka jatkuu nappulat vinkuen kohti kirkon parkkipaikkaa ja sieltä kipinkapin-hopihop-juosten kirkkoon, jossa kellot ovat jo soineet niin, ettei kuminaa enää kuulu.

Ihmiset istuvat paikoillaan. Sali on täynnä. Rippilapset valkoisissaan alttarilla edessä. Siellä on täti-AK:n kummilapsikin, jota hänen pitäisi olla nyt siunaamassa, kuten 15 vuotta sittenkin tuo tyttö oli valkoisissan ja täti-AK siunaamassa. Täti-AK joukkoineen ryskää saliin ja on näky komea. He joutuvat nostattamaan monta peppua, että pääsevät tyhjään kohtaan penkkirivien keskelle. Mikäköhän siinäkin on, että ihmiset aina istuvat penkkirivin päätyyn? Niin että joka kerta pitää nousta ylös antamaan tilaa ja tuoksuttelemaan ohiyrittävän kanssakristityn parfyymeita? Onko siinä joku juttu, että ihmiset pelkäävät jonkunlaista yllätyshyökkäystä, ufojen invaasiota tai erityisen ärsyttävää saarnaa, että on helpompi sitten paeta ja evakuoitua penkin päädystä?

Täti-AK löytää istumapaikan. Pulssi tuntuu vielä korvissa ja hiuksenhieno hikipuro on tiheentymässä ohimolle. Täti-AK näkee tutut kasvot pari penkkiriviä taaempana. "Hei! Ihanat hiukset sulla! Ja voi miten kaunis huivi!" täti-AK huikkaa iloisesti.

****

On mulla hauska täti, tuo täti-AK. Hän on sellainen, että siinä tilanteessa, missä muut kiroilisivat kuin merimies ja käpertyisivät omaan myöhästymiseensä/epäonnistumiseensa, täti-AK huomaa puolitutun kauniin huivin.
ristiäiset
ristiäiset

Aamen ja terkkuja,
Hanna.
Tykkää ja jaa

Yksikin muovipurnukka vähemmän

söndag 25 november, 2018 @ 09:02
2
Jonain päivänä muovipussit, -pullot ja -purnukat ovat historiaa. Silloin pyöritellään päätä ja puntaroidaan, että miten jotkut joskus ovatkaan kehdanneet jokaisen tavaran muoviin ja kyörätä se kotiin muovipussissa.

Kauppalehden kolumnisti julisti, että on ihan sama, kulkeeko kolmiloikalla vai yksityisautolla työmatkansa, kun miljardi intilaista päättää haluta jääkaapin. Eikö siis pienillä ekoteoilla ole merkitystä? Olen aiemminkin kirjoittanut pyrkimyksestäni pieniin ekotekoihin. Ei tällä ehkä maailmaa pelasteta, mutta jokainen muovipullo ja -purnukka vähemmän on pienempi taakka ekologiselle omalletunnolleni. Ainakaan en ole heittämässä lisää vettä myllyyn, vaan omalta osaltani hidastamassa ilmastonmuutosta.

Miten muka länsimaissa voitaisiin pokalla sanoa miljardille intialaiselle, että lopettakaa saastuttaminen, jos itse ei viitsitä kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseemme ilmastonmuutoksen suhteen? Edes niissä pienissä jutuissa?

Tässä kaksi ekovinkkiä kosmetiikan suhteen. Samalla saattaa säästää pari euroakin! Nämä ovat muuten myös hyviä vinkkejä pukinkonttiin. (Tietenkin on hyvä kysymys, että miksi ylipäätään pitää käyttää kosmetiikkaa. Sehän vasta ekologista olisikin, että lakkaisi pesemästä hiuksiansa, hajustamatta kainaloitansa, värjäämättä ripsiänsä ja rasvaamatta ihoansa. Ihan sille linjalle en ole valmis.)


1) Shea-voi
Hyvä tapa vähentää muovipurkkien määrää kotona on valita sellaisia tuotteita, joita voi käyttää moneen eri käyttötarkoitukseen. Sheavoi toimii kuivan ihon pelastajana, huulirasvana, raskausarpien ennaltaehkäisijänä, vartalorasvana, kasvorasvana, aftersun-voiteena, hierontaöljynä ja vauvan ihon hoidossa. Näin mainitakseni muutaman tavan, miten itse olen sitä käyttänyt. Sanotaan, että sheavoi auttaa ihosoluja uusiutumaan nopeammin. Kantapään kovettumat ja kuivat kyynärpäät pelästyvät sheavoita tehokkaasti.


2) Kookosöljy

Kookosöljyä voi käyttää sekä keittiössä että peilin edessä. Vesipesun jälkeen kastan palan pumpulia kookosöljyyn ja käyn kasvot läpi. Öljy poistaa loput meikit ja toimii samalla kosteuttajana. Sitkeinkin huulipuna irtoaa kookosöljyllä hinkkaamalla. Jos hiusteni latvat harottavat, hieraisen hieman kookosöljyä käsiin ja siloitan latvan kuriin. Hygieniasyistä suositellaan, että on oma purkki kookosöljyä vessassa ja oma keittiössä, vaikka samaa kamaa ovatkin.

3) Seuraavaksi aikomuksenani on päästä eroon shampoo-pulloista ja kokeilla palashampoota. Onko kellään kokemusta? Meneekö jo liian hipiksi?

HUOM!
Nämä tuotteet eivät korvaa monipuolista ruokavaliota, lähimmäisenrakkautta, liikuntaa, säännöllistä peseytymistä tai syvään hengittämistä. Vaikka näitä käyttäisi, pitää silti lajitella biojätteet sekajätteistä, välttää turhaa vedellä läträämistä ja ostaa sitä nyhtökauraa jauhelihan sijaan.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Oravanpyörä

söndag 18 november, 2018 @ 21:20
2
Olipa kerran orava, joka oli maailman onnellisin orava. Kun se löysi tammenterhon, se oli siitä kovin onnellinen, eikä se kaivannut mitään muuta elämäänsä. Se oli onnellinen, kun sai keinua kuusen latvassa oksien alla ja ai kun sillä oli elämä herttaisaa.

Koska se oli niin onnellinen siitä, mitä sillä oli, sillä ei ollut tarvetta lähteä etsimään lisää tammenterhoja. Se oli niin onnellinen kesäpesäänsä, ettei sillä ollut tarvetta sisustaa pesäänsä naavalattiamatoilla. Se oli niin onnellinen itsekseen, ettei se kokenut tarvetta etsiä puoliso-oravaa.

Siinä taisi käydä niin, että maailman onnellisin orava oli sen yhden kesän orava. Sen geeniperimä ei päässyt jatkumaan, eikä sitä muistella oravayhteisössä kovin viisaana oravana. Sen lajitoverit koko kesän etsivät onneaan yhä seuraavan ja seuraavan tammenterhon takaa. Niillä oli talveksi ruokaa, suojaa ja perhe pikkuruikkusten oravanpesän ikkunoiden takana.

Kysyn aika usein eri ihmisiltä, että mikä on elämän tarkoitus. Melkein yhtä usein kuulen vastauksen "onnellisuus". Eivätkö he tajua, millainen oravanpyörä onnellisuus on? Meihin - kuten oraviin - on ohjelmoitu sisäsyntyisesti selviytymisen vietti, joka ohjaa meitä olemaan vähän onnettomia. Evoluution näkökulmasta onnellisuus on uhka hengissä säilymiselle. Onnellisuus on aina jonkun pienen tavoitteen päässä: vielä yhden tammenterhon, palkankorotuksen, etelänmatkan tai vauvan unikoulun päässä. Luontomme ei anna meidän jäädä onnelliseksi. Kun yhden onnellisuuden rippeen tavoittaa, onni siirtyy seuraavaan etappiin jälleen pienen matkan päähän.

Olisi hyvä puhua onnellisuuden sijaan hyväksymisestä. Hyväksyn, että elämäni on nyt tällaista. Hyväksyn, että ensi talvea varten on etsittävä pari tammenterhoa jemmaan. Ei se tee minusta onnetonta, jos poljen tätä oravanpyörää innoissani. Se vasta on onnetonta, jos luulen elämän tarkoituksen olevan siinä onnellisuudessa, joka siintää jossain tuolla aina ulottumattomissa.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
oravanpyörä
Tykkää ja jaa

Koira jäi Prismalle ja muita tarinoita Strömsöstä

söndag 11 november, 2018 @ 14:10
0
Aina ei onnistu. Ei edes joka kerta.

+ + + + +
Olin reipas ja päätin lenkkeillä lähi-Prismaan. Koira tietenkin mukaan. Koira jäi koiraparkkiin, kun lähdin kaupasta kalastamaan lohta ja poimimaan sadon punaisimmat kirsikkatomaatit. Kassajonossa sitten ajattelin, että onpa jo väsy, taidanpa palata kotiin bussilla. Niin kuin teinkin.

Oli muuten helmi hetki bussissa huomata, että koira on jäänyt Prisman ovelle remmi solmussa odottelemaan.

+ + + + +
Vauvalle iski nälkäkiukku kesken kaiken erästä retkeä ja kätevänä emäntänä siitä sitten syöttämään banaania ja purkkiruokaa. Vauvan kaulalappu vuorautui kyseisistä tuotteista. Kyseiset tuotteet tulivat myös yhtä vauhdikkaasti ulos toisesta päästä. Ei roskista lähellä, joten heitin kaulalaput, lopun banaanin ja vaipat tuotoksineen hoitolaukun sivutaskuun. Ajattelin, että kotona heti sitten tyhjennän sivutaskun.

Oli muuten helmi hetki, kun muistin viikon päästä avata sivutaskun.
Tuoksu oli hurmaava. Jatkossa pakkaan aina retkille mukaan kertakäyttöisiä Helmi Baby -ruokalappuja. Ovat muuten hurjan näppäriä. Nämä kotimaiset kertakäyttöiset ruokalaput keräävät sormiruokailijan hylkäämät jämät taskuun ja kun ruokailuohjelmanumero on valmis, voi lapun kääräistä nätiksi paketiksi ja roskiin. Voin nimittäin sanoa, että tällä Strömsö-kerralla pikkasen kirpaisi laittaa se Marimekon kaulalappu roskiin.

+ + + + +
Vapaa-aika yllätti ruuhkavuosivanhemmat. Lapsenvahti paikalla, pari tuntia omaa aikaa kahdestaan miehen kanssa. Tätä on odotettu! Mutta hetkonen, mitäs tällä "omalla ajalla" tehtiinkään?

Oli muuten helmi hetki, kun kävelimme lähimpään korttelikapakkaan katselemaan kännykästä videoita lapsistamme.

Muumi-vaipat

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Minun kirkko

söndag 04 november, 2018 @ 14:28
0
Asioille voi jotain, jos niille tekee jotain.
Se on sitten turha valittaa, ettei mikään muutu, jos ei itse tee muuta kuin valita.

Nyt on sitten käsillä se hetki, jolloin kirkon jäsen vaikuttaa siihen, mihin kirkollisverorahat menevät. Vuokrataanko nuorisotila? Annetaanko ilmaista ruokaa ja kelle? Ostetaanko uudet urut? Lisätäänkö muskareita? Satsataanko vanhusten tukemiseen? Saako joku säästöjen takia kenkää vai luovutaanko jostain kiinteistöstä? Ja niin eteenpäin. Tämä on nyt se ainoa hetki, kun kirkon jäsen pääsee vaikuttamaan esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun kirkossa.

Seurakuntaneuvoston jäsenet (jotka näissä vaaleissa jaetaan) päättävät ihan konkreettisista ruohonjuuritason asioista seurakunnassa. He hyväksyvät (tai ovat hyväksymättä) työntekijöiden tekemät toimintasuunnitelmat, hoitavat rekrytointia, jos seurakuntaan tarvitaan uusia työntekijöitä sekä tsekkaavat budjetit jyvityksineen läpi.

Asioille voi jotain, jos niille tekee jotain. Sen takia asetuin itse ehdolle kotiseurakunnassani Malmin seurakunnassa uudistusmielisten vaalilistalla. Nyt on sinun vuorosi tehdä jotain. Äänestä. Omia arvojasi edustavan ehdokkaan löydät vaikkapa vaalikoneen avulla: www.vaalikone.seurakuntavaalit.fi

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Kasviscarbonara

söndag 28 oktober, 2018 @ 11:09
0
Keskiviikko on viikon paras päivä. Silloin kokoonnumme muiden kotiäitien kanssa vuorotellen jonkun meistä kotiin syömään, juoruamaan ja avautumaan kotiäidin elämän rankkuudesta. Vuorotellen emännöimme ja muut saavat tulla valmiiseen pöytään.

Konsepti on nerokas. Vauvat viihtyvät tuijotellessa kanssavauvoja. Sitten, kun eivät enää viihdy, laitetaan vauvat nukkumaan ja äidit nostavat jalat soffalle ja teekupin huulille. Jutellaan, ehkä vähän sometetaan, lainataan kaverin sisustuslehteä lukuun. Näinä hetkinä kotiäidin elämä ei tunnu rankalta lainkaan (toisin kuin seitsemännen herätyksen kohdalla viime yönä).

Oma emännöintivuoro on noin kerran kuussa. Tämä Kotivinkin reseptistä modattu kasvisversio klassisesta carbonarasta on syksyistä lohturuokaa parhaimmillaan!

KASVISCARBONARA (n. 6 annosta)

500g spagettia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
pieni purkki (100g) aurinkokuivattuja tomaatteja (suikale)
tomaattipurkin öljy
1 pkt Härkistä
200g kidney-papuja
100g valkosipulituorejuustoa
3 kananmunaa
2 dl (kaura)kermaa
3 dl parmesaania tai vastaavaa juustoa raastettuna
suolaa
mustapippuria
kasvisliemikuutio

NÄIN MENNÄÄN:

1. Kiehauta aimo annos vettä ja tujauta kasvisliemikuutio sinne. Töki spagetti kiehuvaan veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.

2. Spagetin kiehuessa kuori ja pilko pieneksi sipulit ja valkosipulit.

3. Kaiva paistinpannu ja lorauta siihen tomaattipurkista öljyä pari ruokalusikallista. Kuumenna pannu ja paista sipuleita. Lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaattipalat ja härkis ja pavut. Kuumenna mössö, lisää vielä lopuksi valkosipulituorejuusto ja sekoita joukkoon.

4. Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

5. Kaada pastasta vesi pois. Jätä kattilaan kuuma pasta ja nakkaa päälle muna-kerma-seos. Laita kattila takaisin kuumalle liedelle ja sekoittele pari minuuttia seos pastan joukkoon. Heitä päälle härkismössö ja sekoittele taas pari minuuttia.

6. Siunaa ja syö. Varaudu santsiannoksiin, koska yksi lautasellinen tätä ei vain riitä.

kasviscarbonara
kasviscarbonara
kasviscarbonara


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjamessut ARVONTA

söndag 21 oktober, 2018 @ 11:25
12
Olen menettänyt elämäni hallinnan. Yhtäkkiä lapset ja mies tuntuvat ärsyttäviltä, syöminen toissijaiselta ja siivoaminen täysin turhalta. Kaikki on yhden kirjan syytä. Kaikki muu toiminta, paitsi tämän kirjan lukeminen, ärsyttää.

Hanya Yanagiharan romaani "Pieni elämä" painaa enemmän kuin pienin kahvakuulani ja tälle tiiliskivelle olen antanut tuntikausia sekä kymmenittäin kyyneliä. Kirja kertoo neljän opiskelijan kasvutarinan ja se on upea kuvaus ystävyydestä, kivun sietämisestä ja elämän vääjäämättömästä eteenpäin menemisestä.

Kun tartun nyt viimeisiin kappaleisiin kirjasta, viivyttelen jokaista lausetta. En haluaisi päästää irti näistä henkilöhahmoista. Elämä ilman tätä kirjaa tuntuu tyhjältä. Pitääkö taas alkaa muka siivoamaan? Ei kai sentään:

Onneksi on kirjamessut tulossa ja sieltä lähden hakemaan seuraavaa järkeni sekoittavaa eeposta. Ehkä sieltä voisi löytyä myös jotain vertaistukea, anonyymit kirja-addiktit?

Helsingin Messukeskuksessa on samaan aikaan Kirjamessut sekä Viini- ja ruokamessut 24.10.-28.10. Kirjat, viinit ja ruoka - lempiasioitani maailmassa saman katon alla!

Blogini kautta olen saanut 2 lippua arvottavaksi messuille. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Aikaa osallistua on 23.10. klo 10 asti ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti. Muistathan jättää kommenttiin jonkun yhteystietosi. Yhteystietoja ei julkaista eikä niitä käytetä muuhun tarkoitukseen kuin tähän arvontaan.

Aamen ja onnea arvontaan,
Hanna
kirjamessut arvonta
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D