Hanna Paavilainen

Oravanpyörä

söndag 18 november, 2018 @ 21:20
2
Olipa kerran orava, joka oli maailman onnellisin orava. Kun se löysi tammenterhon, se oli siitä kovin onnellinen, eikä se kaivannut mitään muuta elämäänsä. Se oli onnellinen, kun sai keinua kuusen latvassa oksien alla ja ai kun sillä oli elämä herttaisaa.

Koska se oli niin onnellinen siitä, mitä sillä oli, sillä ei ollut tarvetta lähteä etsimään lisää tammenterhoja. Se oli niin onnellinen kesäpesäänsä, ettei sillä ollut tarvetta sisustaa pesäänsä naavalattiamatoilla. Se oli niin onnellinen itsekseen, ettei se kokenut tarvetta etsiä puoliso-oravaa.

Siinä taisi käydä niin, että maailman onnellisin orava oli sen yhden kesän orava. Sen geeniperimä ei päässyt jatkumaan, eikä sitä muistella oravayhteisössä kovin viisaana oravana. Sen lajitoverit koko kesän etsivät onneaan yhä seuraavan ja seuraavan tammenterhon takaa. Niillä oli talveksi ruokaa, suojaa ja perhe pikkuruikkusten oravanpesän ikkunoiden takana.

Kysyn aika usein eri ihmisiltä, että mikä on elämän tarkoitus. Melkein yhtä usein kuulen vastauksen "onnellisuus". Eivätkö he tajua, millainen oravanpyörä onnellisuus on? Meihin - kuten oraviin - on ohjelmoitu sisäsyntyisesti selviytymisen vietti, joka ohjaa meitä olemaan vähän onnettomia. Evoluution näkökulmasta onnellisuus on uhka hengissä säilymiselle. Onnellisuus on aina jonkun pienen tavoitteen päässä: vielä yhden tammenterhon, palkankorotuksen, etelänmatkan tai vauvan unikoulun päässä. Luontomme ei anna meidän jäädä onnelliseksi. Kun yhden onnellisuuden rippeen tavoittaa, onni siirtyy seuraavaan etappiin jälleen pienen matkan päähän.

Olisi hyvä puhua onnellisuuden sijaan hyväksymisestä. Hyväksyn, että elämäni on nyt tällaista. Hyväksyn, että ensi talvea varten on etsittävä pari tammenterhoa jemmaan. Ei se tee minusta onnetonta, jos poljen tätä oravanpyörää innoissani. Se vasta on onnetonta, jos luulen elämän tarkoituksen olevan siinä onnellisuudessa, joka siintää jossain tuolla aina ulottumattomissa.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
oravanpyörä
Tykkää ja jaa

Koira jäi Prismalle ja muita tarinoita Strömsöstä

söndag 11 november, 2018 @ 14:10
0
Aina ei onnistu. Ei edes joka kerta.

+ + + + +
Olin reipas ja päätin lenkkeillä lähi-Prismaan. Koira tietenkin mukaan. Koira jäi koiraparkkiin, kun lähdin kaupasta kalastamaan lohta ja poimimaan sadon punaisimmat kirsikkatomaatit. Kassajonossa sitten ajattelin, että onpa jo väsy, taidanpa palata kotiin bussilla. Niin kuin teinkin.

Oli muuten helmi hetki bussissa huomata, että koira on jäänyt Prisman ovelle remmi solmussa odottelemaan.

+ + + + +
Vauvalle iski nälkäkiukku kesken kaiken erästä retkeä ja kätevänä emäntänä siitä sitten syöttämään banaania ja purkkiruokaa. Vauvan kaulalappu vuorautui kyseisistä tuotteista. Kyseiset tuotteet tulivat myös yhtä vauhdikkaasti ulos toisesta päästä. Ei roskista lähellä, joten heitin kaulalaput, lopun banaanin ja vaipat tuotoksineen hoitolaukun sivutaskuun. Ajattelin, että kotona heti sitten tyhjennän sivutaskun.

Oli muuten helmi hetki, kun muistin viikon päästä avata sivutaskun.
Tuoksu oli hurmaava. Jatkossa pakkaan aina retkille mukaan kertakäyttöisiä Helmi Baby -ruokalappuja. Ovat muuten hurjan näppäriä. Nämä kotimaiset kertakäyttöiset ruokalaput keräävät sormiruokailijan hylkäämät jämät taskuun ja kun ruokailuohjelmanumero on valmis, voi lapun kääräistä nätiksi paketiksi ja roskiin. Voin nimittäin sanoa, että tällä Strömsö-kerralla pikkasen kirpaisi laittaa se Marimekon kaulalappu roskiin.

+ + + + +
Vapaa-aika yllätti ruuhkavuosivanhemmat. Lapsenvahti paikalla, pari tuntia omaa aikaa kahdestaan miehen kanssa. Tätä on odotettu! Mutta hetkonen, mitäs tällä "omalla ajalla" tehtiinkään?

Oli muuten helmi hetki, kun kävelimme lähimpään korttelikapakkaan katselemaan kännykästä videoita lapsistamme.

Muumi-vaipat

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Minun kirkko

söndag 04 november, 2018 @ 14:28
0
Asioille voi jotain, jos niille tekee jotain.
Se on sitten turha valittaa, ettei mikään muutu, jos ei itse tee muuta kuin valita.

Nyt on sitten käsillä se hetki, jolloin kirkon jäsen vaikuttaa siihen, mihin kirkollisverorahat menevät. Vuokrataanko nuorisotila? Annetaanko ilmaista ruokaa ja kelle? Ostetaanko uudet urut? Lisätäänkö muskareita? Satsataanko vanhusten tukemiseen? Saako joku säästöjen takia kenkää vai luovutaanko jostain kiinteistöstä? Ja niin eteenpäin. Tämä on nyt se ainoa hetki, kun kirkon jäsen pääsee vaikuttamaan esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun kirkossa.

Seurakuntaneuvoston jäsenet (jotka näissä vaaleissa jaetaan) päättävät ihan konkreettisista ruohonjuuritason asioista seurakunnassa. He hyväksyvät (tai ovat hyväksymättä) työntekijöiden tekemät toimintasuunnitelmat, hoitavat rekrytointia, jos seurakuntaan tarvitaan uusia työntekijöitä sekä tsekkaavat budjetit jyvityksineen läpi.

Asioille voi jotain, jos niille tekee jotain. Sen takia asetuin itse ehdolle kotiseurakunnassani Malmin seurakunnassa uudistusmielisten vaalilistalla. Nyt on sinun vuorosi tehdä jotain. Äänestä. Omia arvojasi edustavan ehdokkaan löydät vaikkapa vaalikoneen avulla: www.vaalikone.seurakuntavaalit.fi

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Kasviscarbonara

söndag 28 oktober, 2018 @ 11:09
0
Keskiviikko on viikon paras päivä. Silloin kokoonnumme muiden kotiäitien kanssa vuorotellen jonkun meistä kotiin syömään, juoruamaan ja avautumaan kotiäidin elämän rankkuudesta. Vuorotellen emännöimme ja muut saavat tulla valmiiseen pöytään.

Konsepti on nerokas. Vauvat viihtyvät tuijotellessa kanssavauvoja. Sitten, kun eivät enää viihdy, laitetaan vauvat nukkumaan ja äidit nostavat jalat soffalle ja teekupin huulille. Jutellaan, ehkä vähän sometetaan, lainataan kaverin sisustuslehteä lukuun. Näinä hetkinä kotiäidin elämä ei tunnu rankalta lainkaan (toisin kuin seitsemännen herätyksen kohdalla viime yönä).

Oma emännöintivuoro on noin kerran kuussa. Tämä Kotivinkin reseptistä modattu kasvisversio klassisesta carbonarasta on syksyistä lohturuokaa parhaimmillaan!

KASVISCARBONARA (n. 6 annosta)

500g spagettia
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
pieni purkki (100g) aurinkokuivattuja tomaatteja (suikale)
tomaattipurkin öljy
1 pkt Härkistä
200g kidney-papuja
100g valkosipulituorejuustoa
3 kananmunaa
2 dl (kaura)kermaa
3 dl parmesaania tai vastaavaa juustoa raastettuna
suolaa
mustapippuria
kasvisliemikuutio

NÄIN MENNÄÄN:

1. Kiehauta aimo annos vettä ja tujauta kasvisliemikuutio sinne. Töki spagetti kiehuvaan veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.

2. Spagetin kiehuessa kuori ja pilko pieneksi sipulit ja valkosipulit.

3. Kaiva paistinpannu ja lorauta siihen tomaattipurkista öljyä pari ruokalusikallista. Kuumenna pannu ja paista sipuleita. Lisää joukkoon aurinkokuivatut tomaattipalat ja härkis ja pavut. Kuumenna mössö, lisää vielä lopuksi valkosipulituorejuusto ja sekoita joukkoon.

4. Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

5. Kaada pastasta vesi pois. Jätä kattilaan kuuma pasta ja nakkaa päälle muna-kerma-seos. Laita kattila takaisin kuumalle liedelle ja sekoittele pari minuuttia seos pastan joukkoon. Heitä päälle härkismössö ja sekoittele taas pari minuuttia.

6. Siunaa ja syö. Varaudu santsiannoksiin, koska yksi lautasellinen tätä ei vain riitä.

kasviscarbonara
kasviscarbonara
kasviscarbonara


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjamessut ARVONTA

söndag 21 oktober, 2018 @ 11:25
12
Olen menettänyt elämäni hallinnan. Yhtäkkiä lapset ja mies tuntuvat ärsyttäviltä, syöminen toissijaiselta ja siivoaminen täysin turhalta. Kaikki on yhden kirjan syytä. Kaikki muu toiminta, paitsi tämän kirjan lukeminen, ärsyttää.

Hanya Yanagiharan romaani "Pieni elämä" painaa enemmän kuin pienin kahvakuulani ja tälle tiiliskivelle olen antanut tuntikausia sekä kymmenittäin kyyneliä. Kirja kertoo neljän opiskelijan kasvutarinan ja se on upea kuvaus ystävyydestä, kivun sietämisestä ja elämän vääjäämättömästä eteenpäin menemisestä.

Kun tartun nyt viimeisiin kappaleisiin kirjasta, viivyttelen jokaista lausetta. En haluaisi päästää irti näistä henkilöhahmoista. Elämä ilman tätä kirjaa tuntuu tyhjältä. Pitääkö taas alkaa muka siivoamaan? Ei kai sentään:

Onneksi on kirjamessut tulossa ja sieltä lähden hakemaan seuraavaa järkeni sekoittavaa eeposta. Ehkä sieltä voisi löytyä myös jotain vertaistukea, anonyymit kirja-addiktit?

Helsingin Messukeskuksessa on samaan aikaan Kirjamessut sekä Viini- ja ruokamessut 24.10.-28.10. Kirjat, viinit ja ruoka - lempiasioitani maailmassa saman katon alla!

Blogini kautta olen saanut 2 lippua arvottavaksi messuille. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Aikaa osallistua on 23.10. klo 10 asti ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti. Muistathan jättää kommenttiin jonkun yhteystietosi. Yhteystietoja ei julkaista eikä niitä käytetä muuhun tarkoitukseen kuin tähän arvontaan.

Aamen ja onnea arvontaan,
Hanna
kirjamessut arvonta
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Tavallisen erikoinen tarina ja ARVONTA

söndag 14 oktober, 2018 @ 17:04
12
Hän oli minua ovella vastassa ja sitten me hukuimme Messukeskuksen ihmisvilinän syleilyyn ja toistemme. Mahani oli pinkeä, nilkkani turvonneet ja puissa lehdet keltaisia ja punaisia. Näimme tuttuja, jolle sanoimme, että tässä käynnistellään synnytystä. Hän sovitti askeleensa minun vaappuvaan käyntiin, jotta voisimme kävellä samaan tahtiin. Puristi kättäni lujaa. Meitä molempia jännitti.

Eikö nämä ihmiset ympärillä ymmärrä, että maailma on muuttumassa?!? Tuossa vain kävelevät, ajattelevat, mitä laittaisi perusperjantaina iltapalaksi, eivätkä yhtään ymmärrä, mitä suurta heidän vieressään on tapahtumassa. Kohta alkaa uusi ajanlasku, aika ennen ja aika jälkeen. Näin kietoutuu yhteen tavallisuus ja elämän kohtalokkaimmat hetket, täysin toisistaan välittämättä.

Aina, kun olen Messukeskuksessa, en voi olla ajattelematta sitä, kuinka sieltä lähdettiin suoraan Kätilöopistolle hakemaan esikoista kotiin.

On aika palata Messukeskukseen. Nähdäänkö siellä?


Blogini kautta olen saanut 2 lippua arvottavaksi I love me -messuille Messukeskukseen. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Aikaa osallistua on 17.10. klo 10 asti ja ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti. Muistathan jättää kommenttiin jonkun yhteystietosi. Yhteystietoja ei julkaista eikä niitä käytetä muuhun tarkoitukseen kuin tähän arvontaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kiinnostaisiko myös Kirja-messut sekä Ruoka ja Viini -messut? Kurkkaa blogini ensi viikolla!
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Muumit pelastivat kotiäidin mielenterveyden

söndag 07 oktober, 2018 @ 11:22
0
"Alle kouluikäisten lasten vanhemmilla ei ole oikeita ongelmia", sanoi kerran eräs työkaverini. Kommentista voi sitten itse kukin arvuutella, onko sen esittäjällä itsellä alle kouluikäisiä lapsia. (Ei)

Sitä on niin helppo huudella totuuksia ulkopuolisena. Vähän sama kuin ennen vauvaa päätin, niin kuin vain asiasta täysin tietämätön voi päättää:
"Sitten kun meille tulee lapsi, käytämme kestovaippoja."

Sitten tuli vauva. Ja tuli yösyötöt ja valvomiset. Vauvalla oli rimpulajalat ja kestovaipasta falskasi lahkeet joka kerta. Vaihdoin vaipat 10 kertaa päivässä, ja melkein yhtä monta kertaa meni pesuun vauvan vaatteet, omat vaatteet, vauvan lakanat sekä omat lakanat. Koska olen itsepäinen ja hieman hidasälyinen, kesti melko pitkään, ennen kuin tajusin, että eihän tämän tarvitse näin mennä. Kestovaippaintoni oli ekologisperusteinen, joten halusin löytää mahdollisimman ekologisen vaihtoehdon arkea helpottamaan. Muumit to the rescue! Muumi-vaipat ovat kotimaisia, hajusteettomia ja puhtaista raaka-aineista valmistettu. Hiilijalanjälkeä ei synny tuotteen roudaamisesta toiselta puolelta palloa. Ihan kaikuna korvissa kuulee "Oi maamme Suomi" kun vaihtaa kotimaista kakkavaippaa. Pyykkikasakin pieneni. Muumi-vaipat ovat pakattu 100% biohajoaviin pusseihin, jonka vielä uusiokäytän biojätepussina tai vaipparoskiksen pussina. Ihana pieni yksityiskohta ekologisessa omassatunnossa tämäkin!

Vauva kasvoi ja pienet rimpulareidet pullistuivat kuin hiivataikina. Annoin kestovaipoille uuden mahdollisuuden. Toimivat aika paljon paremmin kuin vastasyntyneen kanssa! Nykyään olen iloinen sekakäyttäjä: kummat helpommin toimivat milloinkin.

Tällä kertaa Muumit - tai, no ehkä hiljakseen opittu armollisuus itseä ja omia odotuksia kohtaan - pelastivat äidin mielenterveyden.

Kun vain muistaisi tämän armon toisten ongelmia kuunnellessa. Ennen kuin arvostelee muita tai vähättelee toisen ongelmia, on ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, miten vähän tietää toisen elämän monimutkaisesta kokonaisuudesta. Jokaisella on oman kokoisensa ongelmat. Ja ne ovat kullekin ihan tarpeeksi isoja. Joskus jopa niin isoja, että lahkeet falskaavat ja silloin ei kaipaa toisten viisasteluja.

Muumi-vaipat

Aamen ja terkkuja,
Hanna

*Blogin kautta saatu Muumi-vaippoja tuotenäytteinä testiin.

PS. Jotta lahkeiden falskaamiselta säästyttäisiin, on hyvä olla oikean kokoiset vaipat. Täältä voi tilata näytteen:
https://muumibaby.fi/fi/muumibaby-vaipat/
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D