Hanna Paavilainen

Asiat ovat nyt näin. Ne eivät ole toisin.

söndag 28 november, 2021 @ 21:06
0
Välillä pitää kääntää takkia.
Mottoni on ollut aina ”asioille voi jotain, jos niille tekee jotain”. Sitä on hampaat irvessä yrittänyt muuttaa asioita, saada aikaan ja suorittaa. Motto on myös toiminut, sillä olen monta asiaa aikaiseksi.

Johdatus on mulle sitä, kun eteeni johdatetaan ihmisiä ja keskusteluita, joilla on sama viesti. Luojani tuntee mut, ei riitä tälle jääräpäälle pienet vihjeet.

”Luuletko, että olet saanut aikaiseksi kaiken elämässäsi siksi, koska olet niin suorittajaluonne?” ystäväni kysyi.
”Totta hitossa!” vastasin rehellisesti. Suorittamisen tarve on aikaansaamisen alkuvoima!
”Oletko koskaan ikinä miettinyt, että olet saavuttanut asioita VAIKKA olet suorittajaluonne, ei KOSKA olet suorittaja?”
Touche.

Ehkä saisin enemmän aikaiseksi, jos hyväksyisin asiat niin kuin ne ovat nyt. Toinen ystäväni, armeijan töissä pitkään ollut, kertoi kriisitapauksessa johtamisesta, että tärkeintä on ”work the problem”. Mitä nopeammin hyväksyy tilanteen eikä käytä aikaa jossitteluun tai syyllisen löytämiseen tai voivotteluun, että olisipa asiat toisin, sitä nopeammin pääsee ratkaisuun.

ET-lehden haastattelusta luin fanittamani Hilkka Olkinuoran voimalauseen: Asiat ovat nyt näin. Ne eivät ole toisin.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Hyvää lastenoikeuksien päivää

söndag 21 november, 2021 @ 18:58
0
Hyvää lastenoikeuksien päivää.
Samalla sähköposti on tulvillaan tarjouksia alkavasta ”mustasta viikosta”. Alennusmyynnit ilmoittavat meille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle, jo kuukautta ennen kuin kirkko kerkeää vauhtiin mukaan omalla ”original” ilosanomallaan. Mietin niitä satuja, joita alennusmyynnit meille myyvät hyvästä elämästä ja hiilikompensoidusta kuljetuksesta. Mitenköhän paljon on tikkejä ommelleet tai mineraaleja louhineet liian pienet kädet, satu ei kerro. Hyvää lastenoikeuksien päivää.

Jokaisella lapsella on yhtäläinen ihmisarvo ihonväriin, sukupuoleen, uskontoon, varallisuuteen tai vammaisuuteen katsomatta.
Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja turvalliseen kasvuun.

Lastenoikeuksien päivä
Lastenoikeuksien päivä

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kuvien supersankareilta kysytään aina lupa kuvien julkaisuun.

Hyvää isienpäivää!

söndag 14 november, 2021 @ 15:45
0
Miksi ”äitienpäivä” on monikossa, mutta isänpäivä yksikössä?

Eihän isiä ole vain yksi, yhdenlaisia, samanlaiseen muottiin sopivia.
On pullantuoksuisia isiä ja Aselehtiä tilaavia isiä. On isiä, joille paras lahja on Historia -lehti ja isiä, jotka lainaavat kirjastosta lettikirjan. On isiä, joilla on tyhjä syli ja siksi se on raskas. On isiä, joilla on täysi syli - ja raskas halu paeta töihin. On isiä, jotka tanssivat ja pussaavat yhteen nipistetyin huulin suoraan suulle. On isiä, jotka ovat antaneet kerran elämän, mutta eivät ole sen jälkeen pystyneet siitä huolehtimaan. On isiä, jotka kiirehtivät joka päivä kotiin, että ehtivät viettämään ylimääräisen minuutin lapsensa kanssa.

Onnea tänään kaikki ja kaikenlaiset isät!

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Isänpäivä

Häpeäkuiskaaja Hämeestä

söndag 07 november, 2021 @ 10:32
0
Kun on syntynyt 80-luvun Tampereella, on kuullut varmasti koko lapsuutensa mantraa ”älä tee ittestäs numeroo”. Paras hyve oli huomaamattomuus ja vaivattomuus sekä joukkoon sulautuminen. Aika ei ollut kypsä vielä tosi-TV:lle eikä tähtikykykilpailuille. Jos joku omasta kylästä oli tenavatähdessä ja vielä pärjäsikin siellä, oli ihan varma että häntä kiusattiin, ettei vaan luule ittestään jotain.

Kun aikoinaan menin Selviytyjiin, sain vielä silloinkin lapsuuden aikaisilta tutuilta kommenttia, että ”mitä sää ny sellaseen meet ittees nolaamaan”.

Nykyään Nokialla ilmapiiri tuntuu muuten olevan toisenlainen - ja hyvä niin.

En tiedä johtuuko se hämäläisestä taustastani vai taipumuksestani perfektionismiin, mutta kannan mukanani häpeää viikottain. Vanhemmiten kun sitä luulisi, että viisastuu ja kehittyy, niin ei, tämä tuntuu vain pahenevan. Töissä olen yrittänyt olla yhä enemmän ”kameran paremmalla puolella” (eli takana!) ja ne kerrat, kun olen erehtynyt kameran eteen, niin edessä on unettomia öitä häpeissäni kiemurrellen.

Häpeä saa mut elämään säästöliekillä. Tämän viikonlopun tanssin salsaleirillä, jossa jokaisen tanssin jälkeen teki mieli pyytää parilta anteeksi, että olen niin huono tanssija, en osannut seurata tai sekosin rytmissä. Vaikka kyllähän sen tiedän, että jokainen on joskus ollut aloittelija. Tunteilleen ei kuitenkaan mahda mitään.

Viisas tanssijaystäväni sanoi, että en ole erityinen. Ja hän sanoi sen kaikella rakkaudella. Hän tarkoitti sillä sitä, ettei kukaan ole niin erityinen, että esimerkiksi yhden tanssin jälkeen tanssipari jäisi miettimään, että mokasipa tuo nainen, sillä jokainen miettii lähinnä itseään. Häpeä on vain omassa päässä, ei muiden katseessa.

Tätä mantraa siis hokien, että ”en ole erityinen” eteenpäin häpeän käsittelyn kanssa. Ehkä se on vähän parempi kuin ”älä tee ittestäs numeroo”.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Häpeä

Muutos alkaa minusta

söndag 31 oktober, 2021 @ 07:42
0
Tällainen teksti on kuopukseni päiväkodin eteisessä, heti ovenkarmin vieressä. Ihan ässä ajatus noin niinku muillekin kuin päiväkotilaisille!
Muuta maailmaa


Joskus radikaaleinta maailman muuttamista on olla kiltti.
Maailma muuttuu tekemällä hyvää.
Maailma muuttuu, kun sanot ”anna anteeksi” tai ”saat anteeksi”.
Maailma muuttuu ymmärtämällä erilaisuutta.
Minä muutan maailmaa. Muutos alkaa minusta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Lukuloma

söndag 24 oktober, 2021 @ 20:54
0
Tänä syksynä en ole lukenut yhtään. Paitsi tietenkin Mestarietsivä Peppusta, Risto Räppääjää sekä Kani joka tahtoi nukahtaa. Mutta yhtä ainoaa aikuisten romaania tai tietokirjaa en ole ehtinyt avata.
Olen varsin hyvin ehtinyt katsoa kaikki jaksot TTK:sta, Masked Singeristä ja Ensitreffeistä. Olen toki ehtinyt katsoa läpi Squid gamen, Youn sekä Love Island Suomen. Että se siitä ehtimis-tekosyystä sitten.

Käsiini tarttui sattumalta kirjaston palautushyllystä Selja Ahavan ”Eksyneen muistikirja”. Palautushyllystä tekee muuten aina ihan parhaat löydöt! Nytkin hyllyssä oli rivi kirjoja, jotka olen joskus ehtinyt lukea ja pitänyt niistä. Kun rivin jatkona oli tämä Ahava, pidin sitä lähes johdatuksena.

Eksyneen muistikirja leikittelee ajan kerroksellisuudella. Rakenne miimikoi muistisairaan mieltä. Ajassa hyppely ulkopuoliselle näyttäytyy surullisena ja huvittavalta samaan aikaan. Se tuo myös kerrontaan hipauksen maagista realismia.

Instan puolelle laitoin kyselyn myös muista lukuvinkeistä syysloman ratoksi. Olen itselleni pitänyt elämänlaadun mittarina sitä, että kuinka paljon luen päivässä/viikossa/kuukaudessa. Jos en ole lukenut, todennäköisesti en ole muutenkaan osannut olla rauhassa tai kirjoittanut itse mitään järkevää. Lukeminen tuo luovat puolet esille, kun sanat alkavat muodostaa uusia tarinoita päässä, mielikuvia mielen sisällä. Lukeminen auttaa katsahtamaan itsensä ja oman kuplansa ulkopuolelle, kurkistaa toiseen maailmaan ja harjoitella empatiaa. Lukeminen on matkustamista ja maailmasta oppimista ilman, että itse pääsee huutamaan omaa asiaansa jokaisen julkaisun kulmassa.

Tässä niitä saamiani lukusuosituksia:
-Elina Gustafssonin elämäkerta, Rohkeudella
-Painija (Petra Ollin elämäkerta)
-Hanna Brotheruksen elämäkerta Ainoa kotini
- Selja Ahava (lisää!) Taivaalta tippuvat asiat
- Heidi Jaatisen Koski ja Suvanto
- Rosa Liksom: Väylä
-Laura Malmivaara: Vaiti
- Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan
- Karin Smirnoff: lähdin veljeni luo
- Saara Turunen: järjettömiä asioita
- Niilas Holmberg: Halla helle
- Vigdis Grimsdottir: Z-rakkaustarina

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Korttipakka

Sponsoroidut linkit söndag 17 oktober, 2021 @ 10:54
0
Mistä tietää, että on vanha?
Tee tämä helppo testi: ota käsiisi korttipakka. Osaatko kaikki maat? (Tunnistatko siis hertan, ruudun, ristin ja padan?) Tunnistatko kaikki numerot? (Siis jätkä on 11, akka 12, kunkku 13 ja ässä voi olla 1 tai 14)

Mikäli sinulla ylipäätään on korttipakka otettavaksi käteen, olet todennäköisesti vanha.

Tämän sain tietää tällä viikolla, kun tuurasin juniorinyrkkeilijöiden valmentajaa. Loppujumpaksi olin suunnitellut, että korttipakan avulla arvotaan liikkeet: pata on punnerruksia, hertta on hyppyjä jne.
Kun jaoin jokaiselle nuorelle kortin, he pyörittelivät sitä käsissään kuin olisivat saaneet sormiensa väliin muinaisesineen museosta. Vai että tällainen käyttöliittymä. Sain kuulla, että vain vanhukset pelaa korttia. Sitten kävimme läpi, että tuo punainen sydän on hertta, musta sydän väärinpäin on pata.

Muita keski-ikäisyyden merkkejä:

-syön vitamiineja ja oikeasti uskon, että niillä on merkitystä jaksamiseeni.
-en raaski heittää pois pahvilaatikkoja tai muovipusseja, koska niillä saattaa olla joskus jotain käyttöä. Samaa mietin jokaisen tyhjän raejuustopurkin kohdalla: voisiko tätä käyttää vaikkapa suppilovahveroiden pakastusrasiana? Kun näen kadulla hylätyn puhtaan muovipussin, suren hetken, sillä voivoi, noin hyvä ja ehjä muovipussi heitetty hukkaan.
- tilasin nettikaupasta uusia vaatteita. Nettikaupan äidinkieli oli ala-arvoista. Täynnä puhekielen ilmaisua sekä kirjoitusvirheitä. Meinasin kirjoittaa siitä kirjoituksen lehden mielipidepalstalle.
- Katselin love Islandia ja huomasin, että sarjan komeat miehet sixpackeineen aiheuttavat minussa ensisijaisesti äidillisiä tunteita. Voi tuotakin poikaa, sehän kohta palaa auringossa, kevyt ja hengittävä ja vaalea pellavapaita kannattaisi pukea päälle. Ja aurinkohattu, jossa on kunnon lierit.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D