Hanna Paavilainen

Ruuhkavuodet

söndag 12 december, 2021 @ 08:58
0
- Mennäänkö elokuviin? (Viesti ystävältäni)
- Joo! Katon kalenterin. Palataan.

(Ei palata viikkoo , sillä väliin tulee lasten nukutus, työpäivä, wilma-viestit ja työreissu)

- Se elokuva. Sopiiko sulle ens sunnuntai?
- Anteeksi! Unohtui vastata. Sori ei sovi, silloin on partiolaisten puurojuhla. Entä lauantai?
- Muskarin konsertti. Entä seuraava viikko?
- Oon yksin lasten kans sen viikon. Entä seuraava?
- Tiistaina!
- Hyvä sovitaan se!

Kun kyseinen tiistai tulee, lapsi on noroviruksessa.
- Sori mä joudun peruuttaa! Mä katon kalenterin ja palataan pian.

Ei palata enää.

”Elät elämäsi parasta aikaa”, sanovat he, jotka ovat jo ruuhkavuodet selättäneet.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kiitos ystävät, kun olette, silti ja kaikesta huolimatta.

Puutteelliset omaelämäkerrat

söndag 05 december, 2021 @ 21:17
0
Sain juuri luettua loppuun Kaija Koon omaelämäkerran.
Olen fanittanut Kaijaa siitä asti, kun naapurin Tuulin kanssa ahtauduimme samaan rengaskeinuun takapihalla ja lauloimme täyttä kurkkua ”Kuka keksi rakkauden”.

Kaijan tarina oli vauhdikasta luettavaa ja kuuluu jopa suomalaiseen yleissivistykseen, onhan Tinakenkätyttö lähestulkoon kansallisaarre. Mutta yksi luku tästäkin omaelämäkerrasta puuttui. Sen luvun nimi on ”suurimmat virheeni”.

Miksi elämäkerroissa päähenkilö yleensä esitetään koskemattomana sankarina? Toki kerrotaan myös kipeistä asioista ja vastoinkäymisistä, mutta niidenkin myötä päähenkilö on vain sisuuntunut, viisastunut ja vahvistunut. Ilman niitä koettelemuksia hän ei olisi nyt tässä kauniina, riettaana ja onnellisena.

Totuus kuitenkin on, että kaikki ei aina vahvista, vaan rikkoo ja jättää ihmisen särkyneemmäksi kuin ennen. Särö on se kohta, missä tarvitsee toista ihmistä - tai tarvitsee Jumalaa. Ehkä välillä olisi ihan hyvä katsoa ja näyttää myös sitä kohtaa itsestä, joka ei ole vahva ja itseriittoinen.

Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Asiat ovat nyt näin. Ne eivät ole toisin.

söndag 28 november, 2021 @ 21:06
0
Välillä pitää kääntää takkia.
Mottoni on ollut aina ”asioille voi jotain, jos niille tekee jotain”. Sitä on hampaat irvessä yrittänyt muuttaa asioita, saada aikaan ja suorittaa. Motto on myös toiminut, sillä olen monta asiaa aikaiseksi.

Johdatus on mulle sitä, kun eteeni johdatetaan ihmisiä ja keskusteluita, joilla on sama viesti. Luojani tuntee mut, ei riitä tälle jääräpäälle pienet vihjeet.

”Luuletko, että olet saanut aikaiseksi kaiken elämässäsi siksi, koska olet niin suorittajaluonne?” ystäväni kysyi.
”Totta hitossa!” vastasin rehellisesti. Suorittamisen tarve on aikaansaamisen alkuvoima!
”Oletko koskaan ikinä miettinyt, että olet saavuttanut asioita VAIKKA olet suorittajaluonne, ei KOSKA olet suorittaja?”
Touche.

Ehkä saisin enemmän aikaiseksi, jos hyväksyisin asiat niin kuin ne ovat nyt. Toinen ystäväni, armeijan töissä pitkään ollut, kertoi kriisitapauksessa johtamisesta, että tärkeintä on ”work the problem”. Mitä nopeammin hyväksyy tilanteen eikä käytä aikaa jossitteluun tai syyllisen löytämiseen tai voivotteluun, että olisipa asiat toisin, sitä nopeammin pääsee ratkaisuun.

ET-lehden haastattelusta luin fanittamani Hilkka Olkinuoran voimalauseen: Asiat ovat nyt näin. Ne eivät ole toisin.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Hyvää lastenoikeuksien päivää

söndag 21 november, 2021 @ 18:58
0
Hyvää lastenoikeuksien päivää.
Samalla sähköposti on tulvillaan tarjouksia alkavasta ”mustasta viikosta”. Alennusmyynnit ilmoittavat meille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle, jo kuukautta ennen kuin kirkko kerkeää vauhtiin mukaan omalla ”original” ilosanomallaan. Mietin niitä satuja, joita alennusmyynnit meille myyvät hyvästä elämästä ja hiilikompensoidusta kuljetuksesta. Mitenköhän paljon on tikkejä ommelleet tai mineraaleja louhineet liian pienet kädet, satu ei kerro. Hyvää lastenoikeuksien päivää.

Jokaisella lapsella on yhtäläinen ihmisarvo ihonväriin, sukupuoleen, uskontoon, varallisuuteen tai vammaisuuteen katsomatta.
Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä.
Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja turvalliseen kasvuun.

Lastenoikeuksien päivä
Lastenoikeuksien päivä

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kuvien supersankareilta kysytään aina lupa kuvien julkaisuun.

Hyvää isienpäivää!

söndag 14 november, 2021 @ 15:45
0
Miksi ”äitienpäivä” on monikossa, mutta isänpäivä yksikössä?

Eihän isiä ole vain yksi, yhdenlaisia, samanlaiseen muottiin sopivia.
On pullantuoksuisia isiä ja Aselehtiä tilaavia isiä. On isiä, joille paras lahja on Historia -lehti ja isiä, jotka lainaavat kirjastosta lettikirjan. On isiä, joilla on tyhjä syli ja siksi se on raskas. On isiä, joilla on täysi syli - ja raskas halu paeta töihin. On isiä, jotka tanssivat ja pussaavat yhteen nipistetyin huulin suoraan suulle. On isiä, jotka ovat antaneet kerran elämän, mutta eivät ole sen jälkeen pystyneet siitä huolehtimaan. On isiä, jotka kiirehtivät joka päivä kotiin, että ehtivät viettämään ylimääräisen minuutin lapsensa kanssa.

Onnea tänään kaikki ja kaikenlaiset isät!

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Isänpäivä

Häpeäkuiskaaja Hämeestä

söndag 07 november, 2021 @ 10:32
0
Kun on syntynyt 80-luvun Tampereella, on kuullut varmasti koko lapsuutensa mantraa ”älä tee ittestäs numeroo”. Paras hyve oli huomaamattomuus ja vaivattomuus sekä joukkoon sulautuminen. Aika ei ollut kypsä vielä tosi-TV:lle eikä tähtikykykilpailuille. Jos joku omasta kylästä oli tenavatähdessä ja vielä pärjäsikin siellä, oli ihan varma että häntä kiusattiin, ettei vaan luule ittestään jotain.

Kun aikoinaan menin Selviytyjiin, sain vielä silloinkin lapsuuden aikaisilta tutuilta kommenttia, että ”mitä sää ny sellaseen meet ittees nolaamaan”.

Nykyään Nokialla ilmapiiri tuntuu muuten olevan toisenlainen - ja hyvä niin.

En tiedä johtuuko se hämäläisestä taustastani vai taipumuksestani perfektionismiin, mutta kannan mukanani häpeää viikottain. Vanhemmiten kun sitä luulisi, että viisastuu ja kehittyy, niin ei, tämä tuntuu vain pahenevan. Töissä olen yrittänyt olla yhä enemmän ”kameran paremmalla puolella” (eli takana!) ja ne kerrat, kun olen erehtynyt kameran eteen, niin edessä on unettomia öitä häpeissäni kiemurrellen.

Häpeä saa mut elämään säästöliekillä. Tämän viikonlopun tanssin salsaleirillä, jossa jokaisen tanssin jälkeen teki mieli pyytää parilta anteeksi, että olen niin huono tanssija, en osannut seurata tai sekosin rytmissä. Vaikka kyllähän sen tiedän, että jokainen on joskus ollut aloittelija. Tunteilleen ei kuitenkaan mahda mitään.

Viisas tanssijaystäväni sanoi, että en ole erityinen. Ja hän sanoi sen kaikella rakkaudella. Hän tarkoitti sillä sitä, ettei kukaan ole niin erityinen, että esimerkiksi yhden tanssin jälkeen tanssipari jäisi miettimään, että mokasipa tuo nainen, sillä jokainen miettii lähinnä itseään. Häpeä on vain omassa päässä, ei muiden katseessa.

Tätä mantraa siis hokien, että ”en ole erityinen” eteenpäin häpeän käsittelyn kanssa. Ehkä se on vähän parempi kuin ”älä tee ittestäs numeroo”.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Häpeä

Muutos alkaa minusta

söndag 31 oktober, 2021 @ 07:42
0
Tällainen teksti on kuopukseni päiväkodin eteisessä, heti ovenkarmin vieressä. Ihan ässä ajatus noin niinku muillekin kuin päiväkotilaisille!
Muuta maailmaa


Joskus radikaaleinta maailman muuttamista on olla kiltti.
Maailma muuttuu tekemällä hyvää.
Maailma muuttuu, kun sanot ”anna anteeksi” tai ”saat anteeksi”.
Maailma muuttuu ymmärtämällä erilaisuutta.
Minä muutan maailmaa. Muutos alkaa minusta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D