Ennen inhosin viskin makua, mutta työmatkalle Namibiaan tuli työnantajalta vinkki, että vatsanpuhdistustarkoituksessa olisi hyvä sipaista sentti väkevää. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Nykyään pystyn juomaan savuista juomaa irvistämättä.

Ei sitä ole mikään niin kuin ennen. Olen kääntänyt takkini vanhemmuuden, vaatetyylien, parisuhteen, johtajuuden, urheilun, työnteon, niin monen asian suhteen.

Tämän olen tajunnut: ei tarvitse olla sama ihminen kuin aina ennen. Saan antaa itselleni mahdollisuuden muuttua ja kasvaa. Kunhan vain muistaisi pitää ketterän mielen eikä unohtua itse itsellensä määrittelemiin kaavoihin.

Jos suo tämän itselleen, niin kai se oikeus on myös toisilla. Silti kun puoliso kertoo, että nykyään muuten haluaa lähteä Thaimaan lomalle, vaikka aina hän on vihannut lentokoneella matkustamista ja hellettä ja pad thaita, niin olo on kuin petetty. Kuka oikein olet? Enkö tunnekaan sinua lainkaan? Oletko valehdellut minulle kaikki nämä vuodet. Kunhan vain muistaisi, ettei yrittäisi tunkea toisia itse määrittelemiinsä laatikoihin ja pitää heitä siellä väkisin.

Lapset varsinkin muuttuvat. Siksi on varottava määrittelemästä heitä liikaa. Hyvässä ja pahassa. Jos lapsi on 5-vuotiaana musiikista innostunut, ei tarvitse väkisin pitää häntä 10-vuotiaana muskarissa. Jos lapsella on 5-vuotiaana nirso vaihe, ei hän ole sitä välttämättä persoonaltaan ikuisesti.

Kunhan vain muistaisi, että en ole sama kuin eilen. Eikä välttämättä ole kukaan mukaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna