Hanna Paavilainen

Hyvä kysymys

söndag 28 mars, 2021 @ 15:46
0
Ylisuorittajille, perfektionisteille, niille jotka tekivät yläasteella yksin ryhmätyöt muiden viettäessä pidennettyä välituntia.

Miellyttämisen haluisille, tunnollisille, vastuuntuntoisille, niille joille kaikki, mikä ei ole erikseen sallittua, on kiellettyä.

Ajatteletko, että olet saavuttanut kaiken sen kauniin, mitä elämässäsi on, tekemällä asiat oikein? Ajatteletko, että jatkuva tarpeesi suorittaa on tuottanut sen tuloksen, että olet saanut myös paljon aikaiseksi?

(Kyllä! Kyllä! Juuri noin minä ajattelen. Jos en olisi tällainen takakiree muija, niin enhän sitä pääsisi edes sohvalta ylös. Kunnianhimoni on liian korkea vain laakereilla makaamiseen.)

Mutta ehei, mulle kerrottiin, ajattelet väärin.

Oletko koskaan aprikoinut, että olet saavuttanut kaiken kauniin elämässäsi suorituskeskeisyydestä HUOLIMATTA, ei sen ansiosta?

Niin.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Hanna Paavilainen

Palautteen vastaanottaminen on taitolaji

söndag 21 mars, 2021 @ 11:16
0
Viime viikon sunnuntaina kerroin saamastani palautteesta. Kiitos rohkaisevista viesteistä! Ne ovat tosi tärkeitä, kun sitä toisenlaistakin palautetta tulee.

Kokoan tähän teiltä saamiani vinkkejä palautteen vastaanottamiseen:

- Kun saat palautetta, ajattele ensin, mitä se kertoo sen antajasta, sen jälkeen sitä, mitä se kertoo itse asiasta ja vasta sen jälkeen, mitä se kertoo sinusta.

- Kysyisitkö tältä ihmiseltä neuvoja tässä asiassa? Jos et, niin miksi kuuntelisit hänen palautettaan?

- Palautetta saadessa sano kiitos. Älä sano mitään muuta. Vuorokauden päästä voit kysyä mahdollisia lisätietoja tai perusteluita. Älä ala selittää omia tekojasi tai perusteita, ne tuskin palautteen antajaa edes kiinnostavat.

- Kuuntele voimabiisi ”Shine” Rollins bandilta https://www.youtube.com/watch?v=uAXL4R_keTY

- Ne tekee, jotka osaa. Ne jotka ei osaa, arvostelevat.

- Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Uutta kohti!


En oikein osaa muuttaa pintaani hanhen seläksi, jonka yli vesi valuu sulkapeitettä läpäisemättä. Ymmärrän myös sen, että jokaisella on mielipiteensä ja sananvapaus kertoa se valitsemallaan tavalla. Jotenkin haluaisin muistaa ja muistuttaa, että on oikeus myös vaihtaa mielipidettä, olla hiljaa tai kuunnella. Oli sitten palautteen antaja tai saaja. Eikö palautteen antamisen ja vastaanottamisen pitäisi kuitenkin siihen tähdätä, että molemmat osapuolet ymmärtäisivät toisiaan paremmin ja elettäisiin sovussa paremmin? Jos molemmat vain pysyvät omissa poteroissaan pönkittämässä omaa oikeassaoloaan, tämä tavoite tuskin toteutuu.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Palautteen antaminen on taitolaji

söndag 14 mars, 2021 @ 09:46
0
"on turha tehdä tätä ohjelmaa ilman talenttia"
"mitätön hartaus"
"olet niin itseäsi täynnä, että tulee paha olo"


Tässä pari palautetta, joita olen saanut pitämistäni radiohartauksista Yle radio 1:ssä.

Lukiessani näitä kanssakristittyjen palautteita käyn läpi tunnereaktioita itsessäni. Ne saavat minut kaivautumaan enemmän omaan poterooni. Yhteistyökykyni tipahtaa kuin virkamiehen kynä klo 16.20 perjantaina. Voin suorastaan tuntea, kuinka korvani menevät lukkoon.

Palautteen antamisessa on vain yksi sääntö:
Palautteen tulee viedä eteenpäin toisen luovaa prosessia.
Jos palautteesi ei edistä toisen ajattelua tai tekemistä mitenkään, vaan latistaa ja lannistaa, niin vastaanottaja todennäköisesti pyöristää itsensä siilipuolustukseen. Näin ollen palautteesi toimii sinua vastaan. Asia, jota halusit edistää, itse asiassa lipuu vain kauemmas ulottuviltasi.

Jos palautteesi palvelee vain omaa tarvettasi päteä tai purkaa pahaa oloa, niin kannattaa mietti tovi jos toinenkin ensin, sitten vasta alkaa pönkittämään omaa egoa toista polkemalla.

Tämä toki on sääntö, jota usein rikon, sillä joskus vain pätemisen tarve ehtii harkinnan edelle. Sellaista se välillä on.

Entäs sitten se palautteen vastaanottaminen? Se vasta taitolaji onkin. Se taitaa olla oman kirjoituksen paikka.
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kiitos kuolinvuoteella

söndag 07 mars, 2021 @ 08:52
0
Eilen siunasin hautaan kummisetäni.

Mun kummitäti rakasti kummisetää. Kun setä joutui hoitokotiin, täti kävi siellä joka päivä. Viimeisinä päivinä oli vähän epävarmaa, mitkä sanat menee perille ja mitkä ei, mutta täti oli päättänyt kiittää kaikesta, mitä yli 40 vuoden avioliiton aikana oli saanut tältä.

”Kiitos, kun olit niin hyvä rakastaja”. Tässä kohtaa nousi veikeä hymy viiksien taakse, vaikka silmät pysyivät kiinni.

Sedän pikkuveli kävi sanomassa, että ”kiitos, kun olit maailman paras isoveli”.

Pitäisi muistaa sanoa ja kiittää. Mielellään jo ennen kuolinvuodetta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Syyllisyys

söndag 28 februari, 2021 @ 09:25
0
Yksi kovimmista kohteliaisuuksista on ollut se, kun yläasteajalta tuttavani sanoi vuosien päästä, että ”sä annoit ihmisten olla, että sä et ikinä tuominnut mistään”. Se oli silkkiä korville jo sen takia, koska en ollut yläasteella mikään hyvä tyyppi. Kun ajattelen 15-vuotiasta itseäni, lähinnä vain hävettää. Mutta ei mennä nyt siihen tunteeseen, vaan syyttämiseen ja syyllisyyteen.

Oon vältellyt tuomitsemista ja syyttelyä niin paljon kuin mahdollista. Oon aatellut, että kuka minä olen toista syyttämään, enhän ymmärrä edes itseäni aina, saatika toisen monimutkaista ajatuksenjuoksua, jätetään Jumalalle se homma.

Nyt joku loksahti päässäni, että syyllisyys on tunne, jota olen tukahduttanut. En osaa pyytää anteeksi, enkä oikeastaan ole kovin hyvä anteeksi antamisessakaan, jos olen jostain kerran sydämistynyt. En tosin herkästi tuomitsekaan muita tai syyttele, se on kolikon vastapuoli.

Itse asiassa syyllisyys ja syyllistäminen on aika tärkeä tunnistaa, eikä tukahduttaa. Se tarkoittaa, että tunnistaa epäoikeudenmukaisuuden, sitä kautta voi alkaa käsitellä sitä.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Takaisin tukahdutettujen tunteiden pariin, sillä huomenna aamulla Yle radio 1:ssä alkaa mun ja työkaverini Marjo Kiljusen hartaussarja aiheesta. Käsittelemme Tukahdutettuja tunteita hartauksien ja keskustelun kautta, samalla siis etsien Jumalaa. Maanantaisin siis Yle radio 1 klo 6:15 ja 7:15. Jos ei halua herätä aamulypsyn aikaan niin Areenasta löytyy myös:

https://areena.yle.fi/1-2016102?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Naantali

Sankaritarina

söndag 21 februari, 2021 @ 07:54
0
Jokaisella on tarina kerrottavana. Useampikin.

Olen tämän kevään uusissa töissä. Teen Yle TV1:n Pisara -ohjelmaa ja viikot kuluu kuvasuunnittelussa, kuvauksissa ja editoinneissa. Pisara on pieni henkilökuva ja sen ohjaajana pääsen lempipuuhaani, eli kuulemaan ihmisten tarinoita.

Tarinoissa taitaa olla sisäänkirjoitettu, että kaipaa lopussa oivallusta, asioiden järjestymistä tai onnellisina-elämänsä-loppuun-asti. Ainakin meidän kulttuurissamme, en tiedä sitten jos lähtisi kauemmas länsimaisen viihdeteollisuuden vaikutuspiiristä. Siksi olikin yllättävä, kun yksi haastateltava sanoi suoraan, ettei halua itsestään sitten mitään sankaritarinaa henkilökuvaan. Sanoin, että eihän ohjelmaa voi jättää pelkkiin vastoinkäymisiin, onhan hän niistä kuitenkin selviytynyt, ja hienosti onkin. Sitten tämä maailman vahvin nainen sanoi, että ei ole kiire näkemään hopeareunusta tai kääntämään kaikkea hyväksi. On lupa kantaa mukana kärsimystä, surua, heikkoutta, epäonnistumista, kaikkea pahaa. Elämä menee nyt näin, eikä tästä tarvitse juuri nyt nousta ja menestyä. Kaiken tämän Jumala näkee ja hyväksyy. Kaiken tämän pitäisi myös ihmisten ympärillä hyväksyä niin omassa elämässä kuin kärsivän vierellä auttavien.

Että sellainen sankaritarina se sitten oli.

talvipuutarha
talvipuutarha

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kuvat ovat Helsingin Talvipuutarhasta, jossa kuvasimme yhden pääsiäisen Pisara-jakson. Viimeisenä halusimme kuvata vielä lumista maisemaa trooppisen keitaan ympärillä, mutta drone ei suostunut toimimaan. Jouduimme ottamaan maisemakuvan tavallisella kameralla. Juuri samalla hetkellä puskasta pomppi läski rusakko poseeraamaan kameran eteen. Taisi olla pääsiäispupu.

Ystävänpäivä

söndag 14 februari, 2021 @ 14:32
0
Hyvää ystävänpäivää täältä Lehtikuninkaan ystävällisestä valtakunnasta! Tänään on hyvä päivä kehua ystävää.

Ystäväni,
Olet parasta matkaseuraa.
Tiedät, etten viihdy ratissa ja tarjoudut aina kuskiksi, vaikket itsekään viihdy kuskina. On kaunista, miten aina osaat ajatella muiden parasta.

Ystäväni,
joka piiloudut muurien taakse.
Kiitos, että saan välillä kurkistaa niiden yli.
Arvostan sitä, että niiden muurien taakse voin luottaa omatkin salaisuuteni turvaan.

Ystäväni,
joka osaat sietää keskeneräisyyttä.
Osaat jättää omat projektit kesken, jos joku pyytää apua.
Saisipa sinua pullotettuna.

Ystäväni,
Minulla on ikävä saunahetkiä Mäkelänrinteen uimahallissa kanssasi. Jaksat aina kysyä, mitä kuuluu. Ja ihan oikeasti kuunnella vastauksen.

Ystäväni,
Sinä, joka kyseenalaistat usein sitä, teetkö oikein vai väärin.
Yleensä toimit oikein.
Minusta on ihanaa, että ajattelet asioita niin perusteellisesti.

Ystäväni,
Sinä, joka et sanonut "mitäs minä sanoin".
Huomasin hiljaisuutesi.
Arvostan sitä.

Sinä ystäväni,
Sinussa on kaikki kohdillaan juuri tuollaisena. Kiitos kun olet elämässäni.

ystävä

Aamen ja terkkuja,
Hanna
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D