Hanna Paavilainen

Päästän irti

söndag 04 juli, 2021 @ 07:24
0
Takana on ensimmäinen viikko lomaa, edessä vielä kolme samanmoista.
Pikkuhiljaa alkaa laskea syke, sillä kevät on ollut rankka.

Nyt on aika päästää irti.

Päästän irti viestintästrageoista ja organisaatiomuutoksista.
Päästän irti suorittamisesta ja siitä ajatuksesta, että vielä kun jaksaa tämän viikon, vielä tämän sähköpostin, vielä tämän projektin, niin sitten helpottaa.

Hengitän sisään, hengitän ulos, päästän irti.

Päästän irti vertailusta. Päästän irti huijari-syndroomasta, että joku muu tässä paikallani suoriutuisi paremmin.

Päästän irti oletuksesta, että missä minun pitäisi urallani olla 37-vuotiaana. Päästän irti siitä, millainen koti tai millainen kroppa tai millainen parisuhde tulisi olla 37-vuotiaana.

Päästän irti oletuksista, miten toivoisin pomoni tai lapseni tai kenenkään ympärilläni käyttäytyvän. Päästän irti oletuksista ja vaatimuksista, miten minun pitäisi käyttäytyä, tai mitä olisi pitänyt tänä vuonna tai tähän mennessä saavuttaa.

Hengitän sisään, hengitän ulos, päästän irti.

Annan tuulen sekoittaa hiukse ja helteen kuumentaa ihon, eikä pieneen sieluuni tarvitse mahtua juuri nyt mitään muuta.
Päästän irti

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Juhannuspapit

lördag 26 juni, 2021 @ 07:39
0
Hyvää juhannusta!

TV:n tekeminen on esiintyjän näkökulmasta aika paljon odottelua. Tällä kertaa ohjelman muusikko Jiri Kuronen haastoi meidät juhannuspapit (pahannusjupit) opettelemaan ulkoa varislinnut Suomessa.

Varis, mustavaris, harakka, naakka, korppi, pähkinähakki, kuukkeli, närhi. Eipä mennyt hukkaan nämäkään tauot.

Koska itsensä katsominen tv:stä ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiusallista, niin juhannuspappi-kollegani Elina Vaittinen, joka myös käsikirjoitti ohjelman, käsikirjoitti jaksoon lauletun uskontunnustuksen. Vieläkin poikani osaavat pohjalaisen uskontunnustus-laulun sanat ulkoa, kun hoilasin niitä kotona harjoittelumielessä. Ei mennyt hukkaan sekään harjoittelu, oli sitten ohjelman ääniraidasta mitä tahansa mieltä. Olen itse asiassa ihan ylpeä itsestäni, että uskalsin ylipäätään vastata haasteeseen myöntävästi.

Juhannuksen Reissukirkossa pyöräiltiin Tuusulan kulttuurimaisemissa ja käytiin läpi isoja tarinoita niin historiasta tulevaisuuteen. Lopputuloksena on tv-jumalanpalvelus, jossa aidosti haimme yhteyttä Hyvään ja Pyhään, mutta toteutus elokuvallisin keinoin. Mitä mieltä olet?

Reissukirkko, Yle TV1 26.6. klo 10.

Juhannus reissukirkko

(kuva: Silva Sevelius)

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Äiti valehtelee

söndag 20 juni, 2021 @ 17:12
0
Kukaan ei näyttele niin hyvin kuin äiti, joka lohduttaa lastaan.

Tänä aamuna poika huusi keuhkonsa tyhjäksi, kun kantapäähän iski terassilta tikku. Siinä tilanteessa oli vielä helppo rauhoittaa mielensä ja huudosta huolimatta tonkia tikku ulos lihasta. Eihän siinä auta alkaa panikoimaankaan ”TIKKU! APUA!”

Mutta ne hetket, kun ystävät eivät ole halunneet leikkiä päiväkodissa, joku on ollut ilkeä, se kerta kun poika jäi pyöräilijän alle. Sydän on väpättänyt ja KAIKKI tunteet ryöppyävät silmäkulmista ja suusta ulos. Samaan aikaan on pitänyt sanoa vain ”kaikki on hyvin” ja odotan Oscar-komitean yhteydenottoa.

Ja kaikki ne kerrat, kun en oikeasti ole ollut kiinnostunut palikkatornista, erikoisen muotoisesta kepistä tai kastemadosta. Olen pyöristänyt silmiä ja suuta, ”oo, tosi hieno”.

Kukaan ei valehtele niin sujuvasti kuin äiti. Ja ihan tosi hyvä niin.

Äiti

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

söndag 13 juni, 2021 @ 08:10
0
Olen osannut tänä keväänä valita ohjaamaani Pisara -ohjelmaan vain parhaita tyyppejä ja parhaita paikkoja. Tällä viikolla pääsin työajalla purjehtimaan, kun tehtiin samalla ohjelmaa veneestä.

Ensin on myönnettävä, että oikeastaanhan en purjehdi, mutta nautin maisemista ja meri-ilmasta iholla. Oikeastaanhan en tiedä purjehduksesta mitään, mutta tykkään loikoilla kannella bikinit päällä. (Tosin tällä kertaa pidin asiallisesti kauluspaidan päällä.) Minulla on ollut monta kertaa ihan hauskaa veneessä, joka laiturilla tai nostettu maihin. Joten en ole Purjehtija - jos haluat jotain oikeaa viisautta veneistä, suosittelen kääntymään vaikkapa Vene-lehden puoleen.

Merihän opettaa paljon elämästä, onhan eräs Junnu Vainiokin lauluksikin kirjoittanut fraasin "kaikki paitsi purjehdus on turhaa".

Oikea merimies ei katso säätiedotuksia ja tee niiden perusteella kauaskantoisia päätelmiä, että missä tuulet puhaltavat. Oikeat purjehtijat ottavat merellä (ja elämässä!) tulevat tilanteet vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Purjehtija osaa säätää purjeita tuulen suuntaiseksi.

Mitä, jos opettelisin säätelemään myös omia purjeita aina kulloisetkin sääolosuhteet huomioon ottaen? Enkä vaan paahda väkisin menemään tiettyyn suuntaan ja samalla vauhdilla?

Silloin kun myrskyää, oletukset itselleni ja elämälle saa olla erilaiset kuin lempeässä myötätuulessa.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Ennen tämän viikon kuvauksia olin hysteerisesti vaklaillut säätiedotusta monta päivää, että onnistuuko kuvaukset ja missä päin rannikkoa. Kun sitten kuvauspäivä koitti ja ukkosrintama lähestyi, Oikea Purjehtija vain nauroi minulle ja sanoi, että tällaista tämä elämä on, nyt pitää ottaa myrsky vastaan.

Onnea valmistuneille

söndag 06 juni, 2021 @ 14:08
0
Elämässä ei tule valmiiksi, mutta tänä viikonloppuna moni valmistui.

Onnea sinulle, jonka suuri vaiva palkittiin korkeilla arvosanoilla. Sinulla on täysi oikeus nauttia nyt työsi tuloksista.

Onnea sinulle, joka suuresta vaivasta huolimatta et saavuttanut tavoitteitasi, mutta saat silti todistuksen käteen tai lakin päähän. Nyt saadut arvosanat eivät määritä arvoasi eikä elämäsi suuntaa, aivan varmasti saavutat vielä toisia tavoitteita toisin tavoin.

Onnea vanhemmille, sillä lasten saavutukset ovat aina myös vanhempien saavutuksia. Vähän niin kuin myös kummien, isovanhempien, tätien ja setien. Onnea siis myös heille.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen

Omituiset kehut

söndag 30 maj, 2021 @ 07:22
0
Onko muita Ylen au pairit -ohjelman faneja paikalla?
Olen katsellut kaikki tuotantokaudet, parhaimmat jopa kahteen kertaan.
Oih! Ollapa vielä 18-vuotias!
Nyt tässä uusimmassa tuotantokaudessa, Irlannissa, au pairit keksivät viimeisessä jaksossa pitää keskinäisen kehun ringin, jossa jokaisen piti keksiä jotain kehuttavaa jokaisesta.

Yksikään kierros ei päättynyt ilman vittuilua. Siis ei yksikään.

Somessa kyselin tällä viikolla, että millaisia outoja kohteliaisuuksia ihmiset ovat saaneet. Yhdistävä tekijä vastauksissa oli, että usein ei pelkästä tekstistä erottanut, onko kyse kehusta vai vähättelystä.

”Lyöt hyvin naiseksi”
”Olet pelottavan itsevarma noin nuoreksi”
Ja itse saamani kohteliaisuus tällä viikolla: ”kun opit tanssimaan, sinusta tulee paljon tylsempi tanssija.”

Mikä siinä on, ettei (me suomalaiset?) osata kehua vilpittömästi? Että kehut pitää aina vähän verhota johonkin vähättelyyn tai sarkasmiin. Kun töissä sanoin ääneen, että mua motivoi kehut, niin kollega komppasi, että hän puolestaan kiusaantuu kehuista. Tämä on nyt ihan aito kysymys: miksi kehut kiusaannuttavat? Miksi on vaikeampaa kehua kuin reklamoida?

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Kehuja

Oi keskinkertaisuus

söndag 23 maj, 2021 @ 15:58
0
En kirjoittanut yhtään ällää.
Vaikka kuinka yritin ja pänttäsin, niin ei se riittänyt sinne kapeimpaan kärkeen. Pääsin läpi, eikä edes rima heilunut, mutta silti tulokset enemmän hävetti kuin laittoi rintaa rottingille.

Äiti olisi ylioppilasjuhlissa halunnut laittaa todistuksen esille ylpeänä, mutta itseäni hävetti äidinkielen arvosana M.

Tähän aikaan vuodesta nostetaan esille mediassa ne kuuden ällän ylioppilaat. Mutta on myös paljon meitä, jotka selvittivät kirjoitukset keskinkertaisesti.

Hyvin oon pärjännyt keskinkertaisilla papereillakin, päässyt yliopistoon sisään ja valmistunut sieltäkin (keskinkertaisilla arvosanoilla). Työpaikka on löytynyt, eikä niitä älliä ole kukaan kysellyt tai kaivannut yliopiston pääsykokeiden jälkeen.

Elämä on jatkuvaa keskinkertaisuuden sietämistä ja hyväksymistä. Edelleenkin osa musta odottaa itseltäni niitä kymppejä ja älliä eri elämän osa-alueissa. Edelleenkin siinä on hyväksymistä, että taitoni ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Mutta se ei tee musta tai elämästäni keskinkertaista. Elämän arvoa tai laatua ei onneksi mitata sellaisilla mittareilla.

keskinkertaisuus

Aamen ja terkkuja,
Hanna
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D