Hanna Paavilainen

Omenapuiden alla

lauantai 04 kesäkuuta, 2022 @ 17.29
0
Entistä nunnaluostaria vartioi lauma vanhoja omenapuita. Nunnat olivat pitäneet niistä aikoinaan hyvää huolta, eikä puut ole päässeet rehottamaan kohti Naantalin aurinkoa. Nyt jo sammaltuneet oksat on joskus koulutettu kasvamaan vaakatasossa.

Vuosi vuodelta nunnien askel kangistui ja selkä kumartui. Omenapuun kukat varisivat maahan, muuttuivat ruskeiksi, maatuivat, antoivat ruohon puskea läpi. Koska luterilaiset nunnat eivät näinä päivinä ole varsinaisesti mikään uusiutuva luonnonvara, omenapuiden oksisto pääsi itsepintaisesti rehottamaan ylöspäin, alimpia oksia ehti lahoamaan. Kun viimeinenkin nunna siirtyi ajasta ikuisuuteen, kälyni perheineen on luvannut hoitaa tilaa. Viime vuonna osuin kylään juuri siihen aikaan, kun oli hoidettava omenapuut kesäkuntoon.

Tilanisäntä esitteli ylpeänä uutta työkaluaan. "Onko tuo rälläkkä?" kysyin ja isännän suupielet nousivat ylöspäin. Ilmeisesti ei, päättelin ilmeestä ja ehdottelin lisää: "Sirkkeli? Vasara? porakone?"
Mies katsoi minua huvittuneena ja sanoi tukahdutetulla äänellä yliartikuloidusti "Tämä on moottorisaha". Äänensävy oli sama, kun miten lapselle selitetään vaikkapa, että mitä eroa on vessanpöntön harjalla ja hammasharjalla.

Jännä juttu, että tänä vuonna ei tullut kutsua Naantaliin omenapuiden huoltoaikaan. Sen sijaan sain kutsun kesän ensimmäisiin juhliin. Siellä keskityin lähinnä poseeraamaan omenapuiden alla ja ottamaan valokuvia kaikista juhlien vieraista. Sillä ihminen on kauneimmillaan iloisissa kesäjuhlissa auringon siivilöityessä kasvoille omenapuun kukkien läpi.

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D