Luin eräästä Me naiset -lehden jutusta, että evankelialuterilainen kirkko keskittyy pääsiäisenä enemmän kärsimykseen ja kuolemaan, kun taas ortodoksit juhlivat ylösnousemuksen iloa.

Sanoisin, että erittäin tarkkanäköinen havainto kirkon toiminnasta ja haluan kertoa sille syyn. Kun normaali kansa alkaa hamstrata yllätysmunia kaupasta ja idättää rairuohoa, on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkovuosikalenteri vasta paaston ajassa. Hiljaisella viikolla toimittajat ja ihmiset ovat kiinnostuneita pääsiäisestä ja pappiparat ovat lupautuneet pappisvalassaan noudattaa kirkkokäsikirjaa, joka kertoo hiljaisen viikon väkivaltaista tarinaa ihmisestä, joka tappoi Jumalansa.

Kun normaali kansa heittää rairuohot ja metalliset yllätysmunan kuorenriekaleet roskiin, pääsee kirkkovuodessa vasta pääsiäisen viettoon. Pääsiäisen vietto siis (tämän 90-luvulla valkoisten vammattomien miesten kirjoittaman) kirkkokäsikirjan mukaan alkaa siis vasta tänään, pääsiäissunnuntaina. Tähän asti ollaan eletty käaikirjan mukaista paastonaikaa.

Kyllä luterilaisen kirkon teologian ytimessä on ylösnousemus ja ilo - mutta kun ollaan myöhässä niin se ei taida enää normaalia kansaa kiinnostaa.

Minun puolestani pääsiäisen iloon saa ottaa varaslähdön tai taputtaa itseään olalle, kun on malttanut pidättää iloa oikeaan ajankohtaan. Pääasia on, että pääsiäisen iloa riittää.


Aamen ja terkkuja,
Hanna