Kyllä se hulluus tännekin iski, kun aurinko paistoi ja paljasti jähmettyneen pölykerroksen KAIKEN päällä. Kevätsiivous. Tässä parhaat vinkit rennompaan siivoukseen.

1. Kutsu anoppi kylään
Anoppisuhteesta riippuen niin joko itse puunaat hiki päässä kaikki paikat ennen vierailua tai anoppi huiskii rätin kanssa menemään. Meillä onneksi on niin mutkattomat välit anopin kanssa, että jälkimmäinen. Myös muiden vieraiden kutsuminen kotiin aiheuttaa hyvän siivousmotin!

2. Alvar Aallon ikkunanpesu
Legendan mukaan herra Aalto on sanonut, että valo siilautuu kauniimmin likaisen ikkunan läpi. Jätä siis ikkunat pesemättä ja nauti pehmeästi taittuvasta kevätauringon valosta.

3. Lopeta siivouspäivät
Joka päivä pieni juttu, niin hommat ei kasaannu yhdeksi ahdistavaksi siivousvuoreksi.

4. A spoon full of sugar…
Maija Poppanen sen tiesi! A spoon full of sugar makes the medicine go down! Eli yritä tehdä tylsästä jutusta hauskaa. Itse laitan siivotessa reggaetonin täysille ja kaadan itselleni ison lasillisen viiniä.

5. Siivoa yksin.
No, tämä tärppi toimii ehkä valikoidusti. Mutta ainakin itsellenk siivous on sata kertaa rennompaa, kun en edes yritän osallistaa lapsia mukaan.


Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Varteenotettavampia siivousvinkkejä tarjoaa esimerkiksi
Me Naiset.

Luin eräästä Me naiset -lehden jutusta, että evankelialuterilainen kirkko keskittyy pääsiäisenä enemmän kärsimykseen ja kuolemaan, kun taas ortodoksit juhlivat ylösnousemuksen iloa.

Sanoisin, että erittäin tarkkanäköinen havainto kirkon toiminnasta ja haluan kertoa sille syyn. Kun normaali kansa alkaa hamstrata yllätysmunia kaupasta ja idättää rairuohoa, on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkovuosikalenteri vasta paaston ajassa. Hiljaisella viikolla toimittajat ja ihmiset ovat kiinnostuneita pääsiäisestä ja pappiparat ovat lupautuneet pappisvalassaan noudattaa kirkkokäsikirjaa, joka kertoo hiljaisen viikon väkivaltaista tarinaa ihmisestä, joka tappoi Jumalansa.

Kun normaali kansa heittää rairuohot ja metalliset yllätysmunan kuorenriekaleet roskiin, pääsee kirkkovuodessa vasta pääsiäisen viettoon. Pääsiäisen vietto siis (tämän 90-luvulla valkoisten vammattomien miesten kirjoittaman) kirkkokäsikirjan mukaan alkaa siis vasta tänään, pääsiäissunnuntaina. Tähän asti ollaan eletty käaikirjan mukaista paastonaikaa.

Kyllä luterilaisen kirkon teologian ytimessä on ylösnousemus ja ilo - mutta kun ollaan myöhässä niin se ei taida enää normaalia kansaa kiinnostaa.

Minun puolestani pääsiäisen iloon saa ottaa varaslähdön tai taputtaa itseään olalle, kun on malttanut pidättää iloa oikeaan ajankohtaan. Pääasia on, että pääsiäisen iloa riittää.


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Jalan alla vuoroin asfaltti, kevättä vasten sinnittelevät viimeiset lumipakkaantumat, hiekka, muta, sora. Ensimmäinen kymmenen kilometriä menee helposti heiluen, sitten vasta alkaa matka. Itselläni kesti 20 kilometriä, ennen kuin asiat alkoivat raksahdella mielen sisällä järjestykseen.

Olin Agricola-kävelyllä, joka on kotimainen pyhiinvaellus Mikael Agricolan askelissa. Pyhiinvaelluksella on aina jossain määrin tarkoitus kulkea kohti pyhää, mutta samalla sitä tutkii pyhän lisäksi omaa ruumistaan ja mieltään. Agricola-kävelyiden taustalla on myös kerätä varoja lukutaidon puolesta ja herätellä huomiota lukutaidon merkitykseen.

Myönnän, etten ikimaailmassa olisi omatoimisesti kävellyt 35 kilometriä. Hullulta kuulostaa Wild ja muut yksinvaeltajat. Itse olisin luovuttanut sen ekan kympin jälkeen. Porukassa ei tarvinnut suunnistaa eikä eksyä. Porukassa ei kehdannut luovuttaa kesken matkan. Pitkiä pätkiä sai myös kävellä hiljaisuudessa halutessaan, vaikka oli letkassa kulkijoita edessä ja takaa.

Olin liikkeellä ennestään tuntemattomien kävelijöiden kanssa. On myös kiehtovaa itseensä tutustumista tutustua toiseen ihmiseen. Mitä kerron itsestäni? Minkä puolen haluan paljastaa? Mitä haluan tietää tuosta toisesta ihmisestä ja miksi minua kiinnostaa juuri se asia hänessä? Kenen seuraan hakeudun tuntemattomien joukossa ja miksi? Kävelimme Perniöstä Porvooseen. Perillä kukaan ei enää tuntunut tuntemattomalta.


Vinkkejä pitkään kävelyyn:
- Hyvät eväät mukaan! Oikeassa kohdassa kaivettu lempisuklaa saattaa olla koko matkan pelastus. Tai pieni skumppapullo. Tietysti kannattaa varautua myös ravintopitoisemmalla eväällä sekä riittävällä vedellä.
- Iholle luonnonkuitua. Varsinkin, jos teet pitkän kävelyn / vaelluksen kylmään vuodenaikaan, niin sukat ja kerrastot villaa, merinovillaa tai silkkivillaa. Ne tuntuvat iholla mukavan lämpimiltä, vaikka sattuisikin kastumaan!
- kertakäyttösadetakki
- muovipussi tai istuma-alusta
- Paperia yllättävää wc-tarvetta tai nenänniiskutusta varten
- Sisäänajetut kengät
- Taukotakki tai paksu villapaita taukoja varten.


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Tein viime vuoden lopulla ison päätöksen vaihtaa työpaikkaa.
Ehkä jollekulle työpaikan vaihtaminen on pikkujuttu, mutta kun kirkko on ollut työnantajani yli vuosikymmenen, askel tuntui suurelta. Soitin läpi kaikki kaverit, joilla vaan oli puolikaskin korva annettavakseen ja halusin jauhaa plussia ja miinuksia. Ei oikeastaan ole väliä, mitä joku muu oli mieltä, mutta itselleni selventää ajatuksia, kun niitä saa puhua ääneen. Ystäväni ovat myös taitavia kysymään lisäkysymyksiä.

Nämä kolme nostoa ystävieni sanoista olkoon muistiksi itselle ja tiedoksi kaikille, jotka painivat isojen päätösten kanssa.

- Aina on huono aika lähteä / tehdä muutos elämään. Oli sitten kyse uudesta kodista, työpaikasta tai parisuhteesta, niin oikeaa aikaa ei ole.

- Mikä muutoksessa on jännittävää, vaarallista tai pelottavaa? Tunsin, että kirkon tutun ja turvallisen työpaikan jättäminen on jännittävää. Mutta ajatus hyvän tilaisuuden ohi menemisestä tuntui pelottavalta. Selvitä itsellesi, mitä tarkalleen ottaen muutoksessa pelkäät? Tai mitä pelkäät siinä, jos asiat eivät muutu.

- Joskus on tehtävä oikea päätös, joskus on tehtävä päätös oikeaksi. Kun olet tehnyt päätöksen, älä kyseenalaista sitä enää.

Aamen ja terkkuja,
Hanna