”Siellä, missä on tanssimista, on paholainen”
- kirkkoisä Johannes Khrysostomos (347-407).

Aloitin reilu vuosi sitten tanssimaan bachataa. Se on lattaritanssi, jota tanssitaan pareittain ja laji on tunnettu varsin sensuaalina. Kun on koko elämänsä nyrkkeillyt ja paininut, ei ihokosketus ole minulle mikään ihmeellinen juttu. Itse asiassa painissa mies vääntää minua eksoottisimpiin asentoihin kuin tanssissa koskaan. Mutta tanssin aloitettuani olen törmännyt omituisiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin. Luulisi, että 2020-luvulla oltaisiin päästy jo eteenpäin kirkkoisien ajatuksista, mutta edelleen tanssi mielletään jollain tavalla syntisemmäksi kuin muut urheilumuodot.

Aloin saada kommentteja, että kuinka mieheni suhtautuu tanssiini, eikö hän muka ole mustasukkainen. Hyväksyykö miehesi todella harrastuksesi? Kuulin juoruja selkäni takaa eri tahoilta. Tanssiani paheksuttiin. Tanssitunnilla otin videota ja yksi mies pyysi, ettei hän näkyisi videolla, koska hän käy vaimoltaan salaa tanssimassa. Useampi kertoi, että oli kysynyt lupaa puolisoltaan lähteä tanssimaan. Yksi tanssijapari on sopinut, että tansseihin mennään aina vain yhdessä, ei koskaan itsekseen ilman toista. En tiedä, mitä tämä sitten kertoo suhtautumisesta tanssiin tai parisuhdekäsityksistä Suomessa. Tässä muutama toistuva oletus, johon tanssin kanssa törmään:

Oletus 1: Apua, napa näkyy
Tanssiin liittyy usein vähäpukeiset (naiset). Tämä pitää paikkansa. Tanssin myötä omakin pukeutumiseni on muuttunut vuodessa konservatiivisesta navan paljastavaan. MUTTA. Toista perässäni: ihminen saa pukeutua miten tahansa.
Huom! Tähän lauseen perään ei mahdu yhtään muttaa. Huom! Myös naiset lukeutuvat ihmisiin.

Oletus 2: Tanssiin liittyy alkoholi
Tämä ei pidä paikkansa. Ainakaan niissä paikoissa, missä itse käyn, tansseissa ei liiku alkoholi, koska humala vaikuttaa rytmitajuun ja tasapainoon. Kukaan ei halua olla liki umpijurrisen tanssiparin kanssa. Eikä se alkoholikaan mikään synti ole itsessään.
Toista perässäni: Viini on viisasten juoma.

Oletus 3: Tanssi on eroottista kosiotanssia
Tämä voi olla totta. Tanssiin voi liittyä kosiskelua. Kosioleikkiä tosin voi tapahtua myös työpaikalla, afterworkeilla, koulussa, kahvilassa, nyrkkeilysalilla tai lähikaupassa. Mutta tanssimassa, töissä, kahvilla ja kaupassa voi käydä myös ilman flirttiä. Sosiaalitansseissa, jossa käyn, vaihtuu pari jokaisen kappaleen jälkeen, että tapana ei ole jäädä soidintanssimaan yhtä tirppaa. Etikettiin kuuluu tiukasti, että tanssiparia ei lääpitä eikä kourita.

Toista perässäni: Tanssi ei ole vaatteet päällä rakastelua.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Olenko se vain minä, vai onko Halloween tullut tänä vuonna suuremmin Suomeen kuin koskaan aikaisemmin? Sen viettopäivästäkin tuntuu olevan epäselvyyttä. Monet viettivät sitä lauantaina lokakuun lopussa, toiset maanantaina 31.10., sitten jossain välissä oli vielä Dia del muertos ja nyt vielä pyhäinpäiväkin pitäisi pukeutua zombieksi.
Esikoiseni, tokaluokkalainen, olisi halunnut mennä kiertelemään ”karkki tai kepponen”. Tiukkapipoinen äiti kielsi poikien kierroksen, enkä ole odottamassa Vuoden äiti -palkintoa kotiin lähiaikoina.

Inhoan kaikkea kauhujuttuja, joten halloween saa aina niskakarvani nousemaan. Se myös tuntuu kovin amerikkalaiselta tuontituotteelta, joka eroaa perinteisestä pyhäinpäivästä. Pyhäinpäivänä kun on ollut tapana hiljentymään edesmenneitä rakkaita, sytyttää kynttilä ja hiljentyä. Kaukana on harras hautausmaakävely halloweenin tekoverisistä karnevaaleista.

Siispä halloweenin aikaan ilmestyn juhliin ilman asua ja korkealta jalustaltani julistan kovaan ääneen: ”En vietä halloweenia, vaan pyhäinpäivää!” En ole odottamassa vuoden pidetyin juhlavieras -palkintoa tänäkään vuonna.

Yhdestä tuontituotteesta olen halloweenissa kiitollinen: kurpitsa! Se on ihana raaka-aine keittoihin, lisukkeeksi, kakkuihin ja käytän sitä myös pizzan täytteenä! Ruoka ja viini -lehdestä löytyy ihanimmat reseptit tähänkin satokauteen!