Ensi viikolla alkaa uusi työ!
Olen ollut kirkolla töissä vuodesta 2009 alkaen, joten askel uuteen aiheuttaa unettomia öitä. Tosin en nytkään pääse kovin pitkälle: olen aloittamassa työt Pipliaseurassa, joka on vanha lähetysjärjestö. Pääsen uudessa työssäni yhdistelemään viestintää ja Raamattua. Näin pöytälaatikkokirjailijana merkityksellistä on myös se, että Piplian tavoitteena on edistää lukutaitoa ympäri maailmaa.

Yön pimeinä tunteina tunteet vaihtelee aalloissa: joka toinen minuutti pelkään, etten osaa mitään ja kaikki uudessa työpaikassa tulevat huomaamaan sen jo ensimmäisenä päivänä. Olisi pitänyt jäädä vain tuttuun ja turvalliseen työhön. Sitten joka toinen minuutti puhkun tarmoa, että miksen ole jo aiemmin lähtenyt kohti uusia haasteita, minustahan on mihin vain!

Viisas ystäväni sanoi, että ”jos unelmoit jostain, niin sun täytyy tehdä se heti”. Näin suorittajalle se tekemis-osuus ei ole haastavaa. Sen sijaan unelman tunnistaminen on vaikeaa. Ehkä tämä on askel sitä kohti.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Viime syksyn taistelin pankin kanssa lainan kanssa. Omasta mielestäni olen monella tapaa rikas, mutta pankki ei jostain syystä ole ihan samaa mieltä. Olen rikas myös maailmanlaajuisella mittapuulla, sillä omistan katon pääni päällä (tai, no, pankki omistaa suurimman osan ja teknisesti ottaen taloyhtiön muutkin osakkaat omistavat yhteisesti katon, mutta kuitenkin). Mutta viime vuoden puolella isompaa hankintaa tehdessä ja pankin kanssa takuista ja vakuuksista taistellessa sitä alkoi toivoa, että olisipa oikeasti rikas. Vähän sama fiilis tulee joskus, kun katselee sisustuslehtiä ja saa päähänsä haluta asua kodissa, jonka katossa roikkuu Louis Poulsen, ikkunat ovat seinän kokoisia ja pihassa värisee infinity poolin pinta.

No sain asian pankin kanssa hoidettua, mikä on sekin on osoitus etuoikeudestani. Mutta tämä sai pohtimaan asioita, mitkä saa itselle sellaisen olon, että on rikas. Ja nyt siis tarkoitan ihan rahallista rikkautta, en sellaista oikeaa rikkautta, että on terveet silmät jolla nähdä lapsen nauru, terveet jalat joilla kävellä metsässä tai halaus ystävältä silloin, kun sitä oikein kovasti tarvitsee.

Asioita, joista tulee rikas olo €€€

- Kirjasto. Muutamalla napinpainalluksella lähes mikä tahansa kirja, maailman viisaimmat ajatukset, ikivanhat filosofiat, uusimmat teoriat, jännimmät seikkailut ja kiinnostavimmat hahmot ovat ulottuvilla. Ilmaiseksi.

- Ne sisustuslehdet. Kun asiaa ajattelee toisella kantilta: kaikkea ei tarvitse omistaa. Voin nauttia desing-lamppujen kauneudesta katselemalla kuvia. Sitä paitsi moneen juttuun on varaa: satunnaisiin leikkokukkiin ruokapöydällä, kynttiläasetelmaan ikkunalaudalla.

- Kirpputorit. Rakastan kierrellä kirpputoreilla ja kuvitella elettyä elämää esineiden taustalla. Melkein kaikkeen olisi varaa, mistä tulee rikas olo. Mutta kaikkea ei tarvitse omistaa, mistä tulee vapaa olo.

Mistä sinulle tulee rikas olo? Saa vinkata!

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Että nauraa usein ja paljon.
Että istuu alas ja lähelle hakeutuu koira tai kissa tai lapsi.
Että katsoo itseään peilistä kurtistelematta.
Että löytää toisista parhaat puolet.
Että on kestänyt pettymyksen ja häpeän.
Että lähtee keskustelusta niin, että on oppinut enemmän toisesta kuin mitä on puhunut itsestä.
Että on saanut jonkun hengittämään hetkeksi vapaammin.

Onnistuminen.

Viime vuoden aikana toimitin Yle TV1:ssä monta henkilökuvaa Pisara-ohjelmassa. Siinä saa haastateltava valita, minkä teeman ympärillä henkilökuva tehdään. Yksi aihe toistui haastateltavien aihevalinnoissa: vihapuhe.

Itseänikin ahdistaa se, kuinka nopeasti keskusteluketjut eskaloituvat moittimiseen ja sättimiseen. Odotetaan, että joku käyttää väärää sanaa tai tekee virheen, sitten laitetaan sanoja tilille virheestään, eikä enää edes muisteta alkuperäistä keskusteluaihetta. Tämän takia osallistuin äärimmäisen harvoin keskusteluihin Twitterissä tai Facebookissa. Liian usein niissä ei ole voittajia. Erätauko-säätiön mukaan en ole ainoa. Monet ovat ilmaisseet, etteivät halua osallistua julkisiin keskusteluihin sen pelossa, että kaikkea sanomaa voidaan ja tullaan käyttämään vastaan. On pelko siitä, ettei osaa asetella sanojaan tarpeeksi viisaasti ja astuu miinaan. Tämä on este demokratialle.

Luin jostain, että jokaisen moitteen, haukun tai kritiikin takana on täyttymätön tarve. Moitteet ovat pohjimmiltaan omaa kaipausta.

Ehkä siis on hyvä kysyä itseltään, ennen kuin kirjoittaa sen nasevan kommentin, että mikä on se tarve, jota tässä yritän palvella?

Esimerkki kotioloista: kun huomaan kritisoivani lasta holtittomasta metelöinnistä, niin oikeasti kaipaan omaa aikaa ajatella, omaa rauhaa, kysymys ei oikeastaan ole lapsen kutomasta äänimatosta.

Ei siis ole olemassa vihapuhujia ja trolleja siellä, ja me hyvät demokratian kannattajat täällä. Raja ei kulje ihmisten välissä, vaan jokaisen ihmisen sisällä. Kuka tahansa - minäkin - voin puhua ilkeästi, jos taustalla on liikaa taisteluja, pelkoja, täyttymättömiä tarpeita tai tuen puutetta. Moitteet ja haukut kertovat aina enemmän niiden puhujasta kuin kohteesta.

Kun seuraavan kerran tunnet kritiikin ryöppyävän jostain sisältäsi huulille, niin kysy ennen sen ulos päästämistä: mitä tämä kertoo minusta?

Aamen ja terkkuja,
Hanna

"Tie Helvettiin on kivitetty kauniilla lupauksilla."

Näin kerrotaan Lutherin sanoneen. Tosin on hänen suuhunsa laitettu kaikenlaista muutakin sitaattia, jotka eivät ole olleet totta, joten vakuuseen en mene tämänkään todenperäisyydestä. Sanonnalla kuitenkin tarkoitetaan jotain sellaista, että lupauksilla ja hyvillä aikeilla ei ole mitään merkitystä, jos toimii kuitenkin toisella tavalla. Oma lempimottoni (työ)elämässä on: "hyvin suunniteltu on ei-yhtään tehty".

Uutena vuotena on ollut tapana aloittaa elämä uusiksi, aloittaa dieetti, lopettaa alkoholi, aloittaa kuntoilu, olla läsnäolevampi vanhempi tai ihan vaan parempi ihminen.

Mutta. Mikään uudenvuoden lupaus, edes se, jota noudatettaisiin orjallisesti ja pilkulleen joulukuuhun asti, ei tee sinusta enemmän rakastamisen arvoista. Sillä olet jo arvostettu, hyväksytty, rakastettu. Mikään lupaus, pidettykään, ei varmista kontrollia koronaan tai elämään tai kaaokseen.

Eli mitä jos ei kivitettäisi teitä lupauksilla ja pedattaisi itselle pettymyksiä. Jos ei edes yrittäisi olla parempi tai timmimpi, vaan laskettaisiin itse asetettamaa suoritusten rimaa alas. Jos sen laskisi niin alas, että pienimmätkin jutut, mitä itse tai joku muu on tehnyt, vaikuttaisi suurilta ylpeyden aiheelta. Minä, suorittaja, onnistuin tänään tiskaamaan lautasen rikkomatta sitä. Sinä, suorittaja, onnistuit kysymään ruokapöydässä, että haluaisinko minäkin vettä samalla kuin kaadoit itsellesi lasillisen. Iloitaan ja rehvastellaan 2021 "suurista" saavutuksista, eikä vaadita yhtään lisäsuoritusta vuodelta 2022.

Aamen ja terkkuja,
nimimerkki "Pessimisti ei pety"