Hanna Paavilainen

Valmentajille

söndag 26 september, 2021 @ 08:17
0
Olisit voinut nukkua lauantaiaamuna pitkään.
Mutta valitsit tulla kanssani salille.
Olisit voinut nukkua sunnuntaiaamuna pitkään.
Mutta valitsit tulla kanssani punnitukseen.
Olisit voinut valita rahan.
Mutta valitsit intohimon ja talkoopalkan.
Olisit voinut keskittyä vain itseesi.
Olisit voinut sanoa, että ”ei ehdi, on kiire”, niin kuin moni muu sanoikin.
Mutta valitsit minut, meidät, tämän joukkueen ja isomman hyvän.

Kiitos valmentajille elämässäni!
Kiitos!

Sinä olet syy, miksi tämä salille vahingossa eksynyt epäurheilullinen nuori alkoi ylipäätään liikkua.
Sinä olet syy, miksi tämä takakiree jännittäjä on ikinä uskaltanut astua yhteenkään kisakehään.
Sinä olet syy, etten jäänyt yksin muutettuani uudelle paikkakunnalle.
Sinä olet syy, miksi ikinä kenelläkään on mitali kaulassa.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Valmentaja

Ajatuksia tulevaan viikkoon

söndag 19 september, 2021 @ 07:45
0
On ollut taas sellainen viikko, etten ole ajatellut yhtään kokonaista ajatusta. Joku on aina keskeyttänyt tai olen ihan itse eksynyt omiin sivulauseisiini.

Siksi tarjoilen ajatusten buffettia, valitse omaan makuusi sopiva. Nämä ovat haja-ajatuksia tältä viikolta.

1. Saat sen, mistä luovut. (Aloitin uudelleen Hellstenin erinomaisen kirjan. Kuten kaikki muukin, luku jäi kesken. Lukusuositus edellisten lukukertojen perusteella!)

2. Hyvin suunniteltu on ei-yhtään-tehty. (Motto elämässäni. Samaan kategoriaan: vauhti korvaa suunnanpuutteen!)

3. Millainen olisi maailma, jos kaikki varjot katoaisivat? (Repliikki eilen näkemästäni Mestari & Margareta -näytelmästä)

4. Joskus ihmiset, joista tykkäämme, ei tykkää meistä takaisin. Se sattuu, mutta ei sille mahda mitään. (Sitaatti laatusarjasta ”Sex education”, jota kumma kyllä on ollut tällä viikolla aikaa katsoa monta jaksoa ihan loppuun asti.)

Miten se muuten meneekin niin, ettei ole ikinä aikaa lukea kirjaa tai opetella soittamaan ukulelea, joka pölyttyy hyllyllä? Ei aikaa urheilulle tai kaappien siivoukselle? Mutta kun Netflixissä koukuttuu johonkin sarjaan, yhtäkkiä aikajatkumosta vapautuukin tuntikaupalla kapasiteettia?

Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Pieni pala historiaa

söndag 12 september, 2021 @ 19:36
0
Radiojumalanpalvelukset täyttävät tänään 95 vuotta. Olin mukana juhlajumalanpalveluksessa, jonka voi vahdata vielä Areenasta.

On aika hienoa osallistua omalta pieneltä osalta tähän historiaan. 95-vuotiaat ohjelmat ovat aika harvinaisuus. Siinä jää netflixin parin tuotantokauden ihmeet pitkälle taakse.

Olen lukenut (tai siis kuunnellut) aika paljon elämäkertoja. Yksi asia yhdistää niitä: päähenkilön tarina ei ala koskaan syntymästä. Se alkaa paljon aiemmin. Kirjoissa kerrotaan vähintäänkin vanhemmista, usein isovanhemmistakin. Ei kenenkään tarina ole irrallaan, vaan kietoutuu sitä ennen alkaneisiin ja taas aiempiin tarinoihin.
Taivas välittää


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Haahuilua

söndag 05 september, 2021 @ 10:10
0
Olenko ainoa, jolla on tänä syksynä käynnistymisvaikeuksia? Kertokaa joku pliis äkkiä, etten ole?

Mulle syksy on uuden alun aikaa. Syksyyn on kuulunut koulun aloitus, opiskelun aloitus, kisakauden alku, esikoisen syntymä. Kuplivan kutitteleva tunne sisällä, kun uusi alkaa ja kaikki on mahdollista.

Mutta tämä syksy. On paljon uutta, mutta oma koneisto ei meinaa lämmetä. Aloitin vanhassa työpaikassa uusissa työtehtävissä ja vaikka kaikkeni yritän, tunnen olevani koko ajan yhden askeleen jäljessä. Otteleminen ei kiinnosta ja olen haahuillut eri saleilla ja tunneilla etsimässä uutta harrastusta, mikään ei ole kolahtanut, vaikkei missään ole ollut varsinaisesti vikaa. Aloitan tv-sarjan tai elokuvan tai kirjan, mutten pääse loppuun asti. Tunnen olevani jotenkin hukassa.

Mikä ihme haahuilun syksy tämä on ja miten tästä itsensä saisi kammettua ylös? Alan myös epäillä itseäni, että olenko oikeasti yhtenäkään aiempana syksynä ollut kuitenkaan enemmän löytynyt kuin hukassa. Ehkä tämä elämä on aina yhtä haahuilua, eksymistä, keskeneräisyyttä, haparoivia askelia, keskeyttämisiä ja ohi meneviä vaiheita. Nyt vaan tänä syksynä sen tajuan. Ehkä tämä on ylhäältä lähetetty myötätuntoharjoitus.

Kenellä muulla on nyt jo ikävä kesää?

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Syksy
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D