Hyvää juhannusta!

TV:n tekeminen on esiintyjän näkökulmasta aika paljon odottelua. Tällä kertaa ohjelman muusikko Jiri Kuronen haastoi meidät juhannuspapit (pahannusjupit) opettelemaan ulkoa varislinnut Suomessa.

Varis, mustavaris, harakka, naakka, korppi, pähkinähakki, kuukkeli, närhi. Eipä mennyt hukkaan nämäkään tauot.

Koska itsensä katsominen tv:stä ei ilmeisesti ole tarpeeksi kiusallista, niin juhannuspappi-kollegani Elina Vaittinen, joka myös käsikirjoitti ohjelman, käsikirjoitti jaksoon lauletun uskontunnustuksen. Vieläkin poikani osaavat pohjalaisen uskontunnustus-laulun sanat ulkoa, kun hoilasin niitä kotona harjoittelumielessä. Ei mennyt hukkaan sekään harjoittelu, oli sitten ohjelman ääniraidasta mitä tahansa mieltä. Olen itse asiassa ihan ylpeä itsestäni, että uskalsin ylipäätään vastata haasteeseen myöntävästi.

Juhannuksen Reissukirkossa pyöräiltiin Tuusulan kulttuurimaisemissa ja käytiin läpi isoja tarinoita niin historiasta tulevaisuuteen. Lopputuloksena on tv-jumalanpalvelus, jossa aidosti haimme yhteyttä Hyvään ja Pyhään, mutta toteutus elokuvallisin keinoin. Mitä mieltä olet?

Reissukirkko, Yle TV1 26.6. klo 10.


(kuva: Silva Sevelius)

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kukaan ei näyttele niin hyvin kuin äiti, joka lohduttaa lastaan.

Tänä aamuna poika huusi keuhkonsa tyhjäksi, kun kantapäähän iski terassilta tikku. Siinä tilanteessa oli vielä helppo rauhoittaa mielensä ja huudosta huolimatta tonkia tikku ulos lihasta. Eihän siinä auta alkaa panikoimaankaan ”TIKKU! APUA!”

Mutta ne hetket, kun ystävät eivät ole halunneet leikkiä päiväkodissa, joku on ollut ilkeä, se kerta kun poika jäi pyöräilijän alle. Sydän on väpättänyt ja KAIKKI tunteet ryöppyävät silmäkulmista ja suusta ulos. Samaan aikaan on pitänyt sanoa vain ”kaikki on hyvin” ja odotan Oscar-komitean yhteydenottoa.

Ja kaikki ne kerrat, kun en oikeasti ole ollut kiinnostunut palikkatornista, erikoisen muotoisesta kepistä tai kastemadosta. Olen pyöristänyt silmiä ja suuta, ”oo, tosi hieno”.

Kukaan ei valehtele niin sujuvasti kuin äiti. Ja ihan tosi hyvä niin.


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Olen osannut tänä keväänä valita ohjaamaani Pisara -ohjelmaan vain parhaita tyyppejä ja parhaita paikkoja. Tällä viikolla pääsin työajalla purjehtimaan, kun tehtiin samalla ohjelmaa veneestä.

Ensin on myönnettävä, että oikeastaanhan en purjehdi, mutta nautin maisemista ja meri-ilmasta iholla. Oikeastaanhan en tiedä purjehduksesta mitään, mutta tykkään loikoilla kannella bikinit päällä. (Tosin tällä kertaa pidin asiallisesti kauluspaidan päällä.) Minulla on ollut monta kertaa ihan hauskaa veneessä, joka laiturilla tai nostettu maihin. Joten en ole Purjehtija - jos haluat jotain oikeaa viisautta veneistä, suosittelen kääntymään vaikkapa Vene-lehden puoleen.

Merihän opettaa paljon elämästä, onhan eräs Junnu Vainiokin lauluksikin kirjoittanut fraasin "kaikki paitsi purjehdus on turhaa".

Oikea merimies ei katso säätiedotuksia ja tee niiden perusteella kauaskantoisia päätelmiä, että missä tuulet puhaltavat. Oikeat purjehtijat ottavat merellä (ja elämässä!) tulevat tilanteet vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Purjehtija osaa säätää purjeita tuulen suuntaiseksi.

Mitä, jos opettelisin säätelemään myös omia purjeita aina kulloisetkin sääolosuhteet huomioon ottaen? Enkä vaan paahda väkisin menemään tiettyyn suuntaan ja samalla vauhdilla?

Silloin kun myrskyää, oletukset itselleni ja elämälle saa olla erilaiset kuin lempeässä myötätuulessa.


Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Ennen tämän viikon kuvauksia olin hysteerisesti vaklaillut säätiedotusta monta päivää, että onnistuuko kuvaukset ja missä päin rannikkoa. Kun sitten kuvauspäivä koitti ja ukkosrintama lähestyi, Oikea Purjehtija vain nauroi minulle ja sanoi, että tällaista tämä elämä on, nyt pitää ottaa myrsky vastaan.

Elämässä ei tule valmiiksi, mutta tänä viikonloppuna moni valmistui.

Onnea sinulle, jonka suuri vaiva palkittiin korkeilla arvosanoilla. Sinulla on täysi oikeus nauttia nyt työsi tuloksista.

Onnea sinulle, joka suuresta vaivasta huolimatta et saavuttanut tavoitteitasi, mutta saat silti todistuksen käteen tai lakin päähän. Nyt saadut arvosanat eivät määritä arvoasi eikä elämäsi suuntaa, aivan varmasti saavutat vielä toisia tavoitteita toisin tavoin.

Onnea vanhemmille, sillä lasten saavutukset ovat aina myös vanhempien saavutuksia. Vähän niin kuin myös kummien, isovanhempien, tätien ja setien. Onnea siis myös heille.

Aamen ja terkkuja,
Hanna