Hanna Paavilainen

Älä pelkää

sunnuntai 07 helmikuuta, 2021 @ 13.07
0
Nuijapäällä on pilkun kokoiset aivot. Slankeaa sen päälle. Pelko on primitiivinen reaktio, joka ei vaadi pilkun verran enempää aivotoimintaa.

Silti tuo pieni pilkku rajoittaa elämääni yllättävän paljon. En uskalla pyytää asioita, mitä haluaisin, koska pelkään torjutuksi tulemista. En uskalla sanoa ääneen jotain, koska pelkään, että joku loukkaantuu tai varastan toisten aikaa turhilla jutuillani. En uskalla laittaa sitä ylimääräistä levypainoa kyykkytankoon enkä julkaista romaaniani.

Se pieni pilkku estää toteuttamasta kutsumusta, joka sisällä on. Ehkä se pieni pilkku on niin vahva, etten uskalla edes etsiä, mitä kaikkea sisälleni on kätketty.

Pelon tehtävä on luoda paniikkireaktio juuri silloin, kun jotain merkityksellistä on tapahtumassa. Sen tehtävä on suojella, ettei petoeläin ahmaisisi nuijapäätä kitaansa, mutta samalla se estää kaiken uuden, omaperäisen ja mielenkiintoisen. Se saa mukautumaan siihen, mikä on ennenkin ollut turvallista.

Tuskin se, että joku sanoo pelkästään "älä pelkää", lievittää pelkoa piirun vertaa. Pelko kun ei ole tiedonalainen tai oikeastaan tahdonalainenkaan asia.

Omiin pelkoihini on auttanut, jos joku on sanonut "älä pelkää, mä autan sua". Yhdessä on ollut turvallisempi lähteä kohti uusia kokeiluja. Myös pelkojen myöntäminen (itselleen!) on ollut ensimmäinen askel uskallukseen. Ja joskus pakko on ollut paras muusa. Usein ei ole kyse rohkeudesta eikä reippaudesta, vaan ihan vain selviytymisestä.

Älä pelkää

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D