Hanna Paavilainen

Muutos alkaa minusta

söndag 31 oktober, 2021 @ 07:42
0
Tällainen teksti on kuopukseni päiväkodin eteisessä, heti ovenkarmin vieressä. Ihan ässä ajatus noin niinku muillekin kuin päiväkotilaisille!
Muuta maailmaa


Joskus radikaaleinta maailman muuttamista on olla kiltti.
Maailma muuttuu tekemällä hyvää.
Maailma muuttuu, kun sanot ”anna anteeksi” tai ”saat anteeksi”.
Maailma muuttuu ymmärtämällä erilaisuutta.
Minä muutan maailmaa. Muutos alkaa minusta.

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Lukuloma

söndag 24 oktober, 2021 @ 20:54
0
Tänä syksynä en ole lukenut yhtään. Paitsi tietenkin Mestarietsivä Peppusta, Risto Räppääjää sekä Kani joka tahtoi nukahtaa. Mutta yhtä ainoaa aikuisten romaania tai tietokirjaa en ole ehtinyt avata.
Olen varsin hyvin ehtinyt katsoa kaikki jaksot TTK:sta, Masked Singeristä ja Ensitreffeistä. Olen toki ehtinyt katsoa läpi Squid gamen, Youn sekä Love Island Suomen. Että se siitä ehtimis-tekosyystä sitten.

Käsiini tarttui sattumalta kirjaston palautushyllystä Selja Ahavan ”Eksyneen muistikirja”. Palautushyllystä tekee muuten aina ihan parhaat löydöt! Nytkin hyllyssä oli rivi kirjoja, jotka olen joskus ehtinyt lukea ja pitänyt niistä. Kun rivin jatkona oli tämä Ahava, pidin sitä lähes johdatuksena.

Eksyneen muistikirja leikittelee ajan kerroksellisuudella. Rakenne miimikoi muistisairaan mieltä. Ajassa hyppely ulkopuoliselle näyttäytyy surullisena ja huvittavalta samaan aikaan. Se tuo myös kerrontaan hipauksen maagista realismia.

Instan puolelle laitoin kyselyn myös muista lukuvinkeistä syysloman ratoksi. Olen itselleni pitänyt elämänlaadun mittarina sitä, että kuinka paljon luen päivässä/viikossa/kuukaudessa. Jos en ole lukenut, todennäköisesti en ole muutenkaan osannut olla rauhassa tai kirjoittanut itse mitään järkevää. Lukeminen tuo luovat puolet esille, kun sanat alkavat muodostaa uusia tarinoita päässä, mielikuvia mielen sisällä. Lukeminen auttaa katsahtamaan itsensä ja oman kuplansa ulkopuolelle, kurkistaa toiseen maailmaan ja harjoitella empatiaa. Lukeminen on matkustamista ja maailmasta oppimista ilman, että itse pääsee huutamaan omaa asiaansa jokaisen julkaisun kulmassa.

Tässä niitä saamiani lukusuosituksia:
-Elina Gustafssonin elämäkerta, Rohkeudella
-Painija (Petra Ollin elämäkerta)
-Hanna Brotheruksen elämäkerta Ainoa kotini
- Selja Ahava (lisää!) Taivaalta tippuvat asiat
- Heidi Jaatisen Koski ja Suvanto
- Rosa Liksom: Väylä
-Laura Malmivaara: Vaiti
- Ville Ranta: Kuinka valloitin Ranskan
- Karin Smirnoff: lähdin veljeni luo
- Saara Turunen: järjettömiä asioita
- Niilas Holmberg: Halla helle
- Vigdis Grimsdottir: Z-rakkaustarina

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Korttipakka

Sponsoroidut linkit söndag 17 oktober, 2021 @ 10:54
0
Mistä tietää, että on vanha?
Tee tämä helppo testi: ota käsiisi korttipakka. Osaatko kaikki maat? (Tunnistatko siis hertan, ruudun, ristin ja padan?) Tunnistatko kaikki numerot? (Siis jätkä on 11, akka 12, kunkku 13 ja ässä voi olla 1 tai 14)

Mikäli sinulla ylipäätään on korttipakka otettavaksi käteen, olet todennäköisesti vanha.

Tämän sain tietää tällä viikolla, kun tuurasin juniorinyrkkeilijöiden valmentajaa. Loppujumpaksi olin suunnitellut, että korttipakan avulla arvotaan liikkeet: pata on punnerruksia, hertta on hyppyjä jne.
Kun jaoin jokaiselle nuorelle kortin, he pyörittelivät sitä käsissään kuin olisivat saaneet sormiensa väliin muinaisesineen museosta. Vai että tällainen käyttöliittymä. Sain kuulla, että vain vanhukset pelaa korttia. Sitten kävimme läpi, että tuo punainen sydän on hertta, musta sydän väärinpäin on pata.

Muita keski-ikäisyyden merkkejä:

-syön vitamiineja ja oikeasti uskon, että niillä on merkitystä jaksamiseeni.
-en raaski heittää pois pahvilaatikkoja tai muovipusseja, koska niillä saattaa olla joskus jotain käyttöä. Samaa mietin jokaisen tyhjän raejuustopurkin kohdalla: voisiko tätä käyttää vaikkapa suppilovahveroiden pakastusrasiana? Kun näen kadulla hylätyn puhtaan muovipussin, suren hetken, sillä voivoi, noin hyvä ja ehjä muovipussi heitetty hukkaan.
- tilasin nettikaupasta uusia vaatteita. Nettikaupan äidinkieli oli ala-arvoista. Täynnä puhekielen ilmaisua sekä kirjoitusvirheitä. Meinasin kirjoittaa siitä kirjoituksen lehden mielipidepalstalle.
- Katselin love Islandia ja huomasin, että sarjan komeat miehet sixpackeineen aiheuttavat minussa ensisijaisesti äidillisiä tunteita. Voi tuotakin poikaa, sehän kohta palaa auringossa, kevyt ja hengittävä ja vaalea pellavapaita kannattaisi pukea päälle. Ja aurinkohattu, jossa on kunnon lierit.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen

Totuus tulee lapsen suusta

söndag 10 oktober, 2021 @ 21:43
0
”Miksi äiti olet aina vihaisella tuulella?”

Esikoinen kysyi tällä viikolla pysäyttävän kysymyksen.

Myönnän, olen ollut pahalla tuulella. Silloin näkee helposti ne asiat, mitä lapset tekevät väärin (ei kiitä ruoasta, sotkevat hamahelmet ympäri keittiötä, ja verkkareissa on reikä). Silloin ei näe niin helposti niitä asioita, mitä lapsi on tehnyt oikein (syöneet lautasen tyhjäksi, leikkineet hamahelmillä ja ulkoleikeissä).

Pahalle tuulelleni on omassa päässäni sata tekosyytä. Kiire, nälkä, työasiat, ruuhkavuodet… Lapseni puolestaan ei tietenkään hahmota sitä, että ajatuskapasiteettini täyttää jotkut hänestä riippumattomat asiat. Hän näkee vain, että äiti on äkäinen.

Lapset ovat peili, joka ei valehtele.
Eikä se kuvastin näytä aina imartelevaa kuvaa itsestä.

Hanna paavilainen
Hanna paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Mikä ääni kuuluu?

lördag 02 oktober, 2021 @ 07:09
0
Olin viikko sitten juontamassa Kirkon yhteiskuntapäiviä, joissa julkistettiin artisti Palefacen uusin teos ”Malmin ääni”. Biisi on tehty haastattelemalla ihmisiä vain pari kilometriä kodistani. Mutta videolla kuultu ääni tuntui olevan omasta todellisuudestani toisella puolen tellusta.

Ylipäätään sitä on tottunut, että kaikki on alleviivattu, otsikoitu, lyhennetty.
Töissäkin teen (ja pyydän tekemään) kaikesta TLDR-versiot (Too-long-didnt-read eli jostain pitkästä dokumentista lyhennetty ja yksinkertaistettu tiivistelmä).

Miten moni ääni hukkuu megafonien alle, miten moni asia jää näkemättä vilkkuvien valojen osoittaessa johonkin suuntaan.

Koska en tiedä, mistä aloittaa, yritän aloittaa itsestäni.

Kuuntelen enemmän. Jälleen päädyn siihen, että kuuntelu on supervoima, jonka vain harva oikeasti osaa. Itsekin olen vasta harjoittelija.

Lähden ulos ilman puhelinta, ilman nappeja korvissani.
Huomaan oman levottomuuteni.
En tiedä, mihin katsoa, mihin laittaa käteni.
Huomaan bussissa edessäni miehen, joka swaippaa tauotta tinderiä pysähtymättä yhdenkään kuvan eteen.
Huomaan valkoisen pienen koiran ohi ajavan auton etupenkillä.
Huomaan lokakuisen auringon, joka värjää poikani kasvot keltaisiksi.

Kokonainen maailma silmieni edessä.
Olisi toki se kokonainen maailma siellä puhelimessakin, mutta melkolailla enemmän algoritmien muokkaama tietyn kuplan sisäiseksi.

Ehkä eniten olen kysynyt viime aikoina, että mikä ääni itsestäni kuuluu, jos uskaltaisin sitä pysähtyä kuuntelemaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D