Hanna Paavilainen

Sinä et oikeastaan riitä

sunnuntai 24 tammikuuta, 2021 @ 09.15
0
Pessimisti ei pety. Onneksi en kuulu siihen joukkoon. Olen perfektionisti ja perfektionisti pettyy aina. Onnistun tekemään kaikista elämän osa-alueista suorituksen. Nyt on trendikästä mitata jopa omaa nukkumista ja aamulla voi sitten älysormuksesta tai rannekkeesta katsoa, miten on siinäkin sitten epäonnistuttu.

Tammikuun Kotivinkissä oli nurinkuriset ohjeet uudenvuoden lupausten pehmentämiseen, kuten "Aloita ajattelemalla liikkumista, mutta varovasti. Ei liian montaa minuuttia kerrallaan". Minusta on hieno suunta, miten naisten lehdet ovat muuttaneet linjaansa täydellisistä vartaloista, täydellisistä kodeista ja täydellisistä elämistä kohti rosoisempaa.

Toisaalta perfektionismista on tullut piirre, josta pitää päästä eroon. Ihan kuin perfektionisti ei itse asettaisi itselleen tarpeeksi korkeaa rimaa, sitten vielä pitää potea huonoa omaatunta siitä, että tekee niin. Vastaan huudetaan viestiä: "Sinä riität." ja "Sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet".

Tämä viesti on oikein, mutta mitä jos sisällään ei tunne sen olevan totta? Se on vähän sama kuin joku pelkäisi hämähäkkiä ja toinen huutaisi vastaan, että älä pelkää hämähäkkiä. Se tuskin helpottaisi pelon tunnetta. Jos kokemukseni on se, että voisin olla parempi äitinä ja työntekijänä ja ihmisenä, niin se, että huudetaan "Sinä riität" on sisäisen maailmani kanssa vain ristiriidassa.

Mitä, jos vain hyväksyisi sen, että minä en riitä? Et muuten riitä sinäkään. Eikä ihmistä ole tarkoitettu riittämään yksin. Meidän pitää kysyä apua toisiltamme. Sinun ja minun pitää antaa tukea toisillemme. Ehkä riitämme sitten yhdessä.

Aamen ja terkkuja,
Hanna





Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D