Hanna Paavilainen

Smells like teen spirit

sunnuntai 12 heinäkuuta, 2020 @ 14.05
0
On hyviä ja huonoja puolia, kun auto hajoaa kesken roadtripin ja päätyy viettämään useamman vuorokauden omien vanhempiensa katon alla.

Kiistattomia hyötyjä ovat itsestään täyttyvä jääkaappi ja saman taikaiskun saanut tiskikone. Myös pyykit peseytyvät automaattisesti ja hyppäävät narulle kuivumaan, viikkaantuvat siisteihin pinoihin. Koska oma autoni lojui päivätolkulla korjaamolla, oli kerrankin aikaa tutustua Pirkanmaan seutuun turistina (vanhempieni itsestään tankkautuvalla autolla, tietenkin).

Huonoja puolia on täysi redusoituminen murrosikään. Roadtripin aikana (ennen kuin auto sanoi sopimuksensa irti), ehdimme yöpyä monissa nurkissa ja luontevasti otin roolini toisten keittiössä tai pihatalkoissa. Mutta Nokialla huomaan iltaisin, etten ole päivän aikana kertaakaan korjannut omaa lautastani, pilkkonut kurkkusiivuakaan salaattiin enkä pyyhkinyt omaa peppuani. (Okei tuo viimeinen oli liioittelua, mutta kuitenkin.) Sen sijaan olen arvostellut, kun ei ole ollut OIKEAN sorttista maitoa aamupalapöydässä tai salaatista puuttui fetajuusto. Olen myös pyöritellyt päätäni useamman kerran erilaisille arjen ratkaisuille: miksi ei käydä läpi-Prismassa vaan pitää mennä kauempaan K-markettiin? Miksi käytetään kertakäyttölautasia grilliruoan kanssa, kun olisi oikeitakin lautasia olemassa? Miksi JOKA SEINÄLLÄ pitää olla kello, eikö kukaan muu tule hulluksi tässä tikityksen kakofoniassa?!?

Teiniangstin tunnistaa itsessään, mutta sille ei mahda mitään. Ja se on kauhiaa! Samalla sitä yrittää nähdä vanhempansa ihmisinä ja hyväksyä heidät sellaisenaan omine hassuine tapoineen. Kysehän on oikeastaan enemmän siitä, että yrittää hyväksyä itsensä sellaisenaan omine hassuine tapoineen. Se vasta kauhian vaikeaa onkin.

Nokia Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D