Hanna Paavilainen

Äitienpäivä

sunnuntai 10 toukokuuta, 2020 @ 06.25
0
Silloin, kun minusta tuli äiti, vatsani pyöristyi kuin vesimelonin kaari ja ihme sisälläni koki kasvuaan. Sain tietää, miltä pullataikinasta tuntuu, kun hiiva alkaa vaikuttaa. Pakahduin fyysisesti ja henkisesti yli laitojeni. Ajattelin, että kehoni on kuin kirkko. Minulle oli annettu lainaksi - ei omaksi - jotain pyhää ja ihmeellistä. Tosin oma lahjani tuli hormonimyrskyjen, huimaamisen, turvonneiden nilkkojen ja verta vuotavien ikenien kanssa. Jaoin ruumiini toisen kanssa, luurankoni sisällä oli toinen luuranko. Vatsani sisällä kasvoi kivekset.

Silloin, kun minusta tuli äiti, kuulin ensimmäisen kerran lapseni avuttoman rääkäisyn. Äänen taajuus osui minussa johonkin sellaiseen kohtaan, jota en tiennyt olevan olemassa. Parahdus sai minut välittömästi äärettömän ärsytyksen, huolen, hulluuden ja rakkauden partaalle. En ollut enää vastuussa vain itsestäni. Vastuu tuntui raskaalta kantaa, paljon raskaammalta kuin 3450g.

Murros minästä äidiksi on ollut kaikkea muuta kuin pala mansikkakermakakkua kostutettuna suklaamaidolla. Ensimmäisenä vuotena teki kipeää luopua omasta ajasta, omasta tilasta, omasta kropasta. Minuun sattui jättää tauolle työ ja harrastukset, joista pidin. Minua ärsytti jatkuvat keskeytykset ennen niin keskeyttämättömään elämäntyyliini.

Silloin kun minusta tuli äiti, lapseni sanoi ensimmäisen kerran sen maailman kauneimman sanan: äi-ti. Se hiveli korviani, sai sydämeni läikähtämään. En saanut siitä tarpeekseni. Minä olen äiti! On ollut toki päiviä, jolloin sana kuulostaa vain vaatimukselta: "Äiti, mitä teet? Äiti, tule! Äiti, miksi pitää olla kuolemaa? Äiti, mulla on kakkahätä! Äiti! Äiti! Äiti!"

Nyt, kun olen äiti, teeskentelen sunnuntaiaamuna nukkuvaa sängyssä, jotta lapset saavat tulla herättämään askartelemansa kortin kanssa. Kortista on vihjailtu pitkin viikkoa samalla ilmoittaen, että se on oikeastaan salaisuus ja yllätys. Odotan turhaan, että iltapäivällä saan sitä mansikkakermakakkua. Lapseni nimittäin ovat liian pieniä kerman vatkaamiseen ja mieheni on ilmoittanut, etten ole hänen äitinsä, joten minun kermakakkuni eivät koske häntä.

Voisiko joku kertoa minulle, mikä on oikea toteutustapa äitienpäivän lahjojen ja hemmottelun suhteen? Itsestään selvää lienee, että äitienpäivänä jokainen huomioi tavalla tai toisella oman äitinsä. Mutta miten toimitaan perheissä, joissa lapset on pieniä? Hoitaako aviomies äitienpäivälahjan? Tai niissä perheissä, joissa lapset ovat jo niin isoja, että elävät omissa kodeissaan? Kattaako puoliso kakkukahvit lastensa äidilleen, joka ei kuitenkaan ole hänen äitinsä?

äitienpäivä

Kuva: Karoliina Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Jos on unohtunut äitienpäivälahjan osto ja tuntee nyt piston sydämessään, niin Lehtikuninkaalla on laaja valikoima lehtiä, joista voi parilla napautuksella valita lahjan äideille elämässään.
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D