Hanna Paavilainen

Takaisin normaaliin

sunnuntai 19 huhtikuuta, 2020 @ 14.19
0
Tässä varmaan itse kukin on viime aikoina rukoillut, että elämä palaisi normaaleihin uomiinsa.

Tuntuisi luksukselta, jos pääsisi nyt halaamaan mummua ja pappaa. Voisi syödä työkaverin kanssa lounaan samassa pöydässä ravintolassa. Jos voisi ketkuttaa peppua täpötäydellä tanssilattialla. Antaa istumapaikka raskaana olevalle ruuhkabussissa. Kauhoa murheet pois Mäkelänrinteen uimahallin lattiakaakeleita laskien. Jospa pääsisin halaamaan kummipoikaa Tukholmassa tai ystävää Floridassa.

Anopiltani oletin samaa kaipuuta normaaliin. Hän on ketterä seitsenkymppinen, jonka aktiivisen elämäntyylin korona sulki karanteeniin. Hän tokaisi, että toivottavasti ei koskaan palata normaaliin. Että ennen kuin kiirehditään takaisin "normaaliin", tulee miesttiä, mitä haluamme normaalina säilyttää.

Aloin ajatella asiaa uusiksi. Mikä on sellaista normaalia, johon oikeasti kannattaa kiirehtiä? Voisiko jotain tästä koronakaranteenista säilyttää normaalina?

Itse olen nyt korona-aikaan ulkoillut enemmän kuin koskaan. Olen rukoillut ja meditoinut juoksemalla päivittäin. Nämä ovat tulleet rytmittämään arkea ja täytyy myöntää, että se on parempi rytmittäjä kuin kiirehtiminen ruuhka-aikaan päiväkodilta toimistolle ja toimistolta päiväkodille. Mutta ne yhteiset syömiset, kyllä niitä vaan on ikävä. Ei ole ihmistä tehty elämään seinien ja muurien takana toisistaan.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Rannalla
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D