Pääsiäisen kertomukset ovat täynnä onnettomia tunareita. Yksi antaa opettajansa hengen rahaa vastaan ja toinen kieltää tunteneensa koko tyypin. Syytellään, haukutaan, ristiinnaulataan. Osataan sitä nykyäänkin sulkea silmät totuudelta, lynkata julkisesti ja unohtaa periaatteet kolikkopussin edessä.
Valo puikahtaa läpi haavojen: puutteiden, mokien ja epävarmuuksien. Nämä pelkääjät ja petturit Jeesus oli valinnut lähelleen, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Jokainen on yhtä rikkinäinen ja matkalla ryvettynyt, eikä se lähde pois pesemällä kädet ja kääntämällä selän asialle kuin Pilatus pääsiäisevankeliumissa konsanaan. Pääsiäinen on sitä, kun Jeesuksen haavojen kautta minun haavani saavat hoivaa.
Kyllä taidat tietää jo, mistä suunnasta valo tulee.
Pääsiäisen valo ei vaadi itsensä kohottamista tai ponnisteluja ylöspäin.
Enkeli lentää maahan. Läpi lukkojen, muurien, estojen ja sisäänpäin käpertymisen. Hän vierittää suuren kiven syrjään. Valoa tulvii pimeään kallioluolaan, maalaa kaiken kultaiseksi, myös sen sieluni pimeimmän nurkan, jolle olen itsekin ummistanut silmäni.
Kun tänään kauhon suuhuni lautasellisen mämmiä isolla lorauksella kermaa, annan valon kumartua puoleeni. Siinä ei ole sijaa varjoille.
Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa
RSS