Hanna Paavilainen

Kaikki on hyvin.

sunnuntai 15 syyskuuta, 2019 @ 14.31
0
Veluuriseen yöpaitaan on ommeltu selkään dinosauruksen harjakset. Hän ohjaa pojan peukalon pois tämän suusta, silittää giganotosauruksen selkää ja samalla silittää lasta itsessään. ”Äiti on tässä. Kaikki on hyvin.” hän mantraa.

Pojan polviin on piirretty kaikki kaatumiset ja nousemiset. Niitä äiti silittää. Hänen omiin rystysiinsä on kirjoitettu jokainen otteluvoitto ja -häviö, jokainen lyöty etusuora ja takakoukku. Hänen kämmeniensä rakot kertovat jokaisen leuanvedon ja kahvakuulaheilautuksen tarinaa. Hänen silmiensä alle on väritetty valvotut yöt ja se yksi väistö, joka ei tullut tarpeeksi nopeasti.

”Äiti, ota syliin”, poika pyytää. Äiti huokaisee. Illan sparrit olivat olleet raskaat. Hänen piti taas liikkua ruumiin äärirajoilla ja ylittää ne. Valmentaja oli kuvaillut hänen jalkatyötään yhtä ketteräksi kuin käpylehmällä peltikatolla. Hän tuntee häpeän aallon läikähtävän sisällään. Olkapäitä kivistää. Poika kiemurtelee. Kiharat ovat kosteat. Äiti vilkuilee salaa puhelimen näyttöä. Hän siirtää painoaan pakaralta toiselle. Hän listaa mielessään tehtäviä, jotka odottavat nukutuksen jälkeen. ”Olisitko jo iso poika ja nukahtaisit ihan itseksesi?”

Poika alkaa vääntää suuta mutkalle. ”Äiti, syliin!” Kaulaan ripustautuu ensin riittämättömyys ja levottomuus, sitten poika. Hän tuntee tasaantuvan hengityksen vasten solisluuta. Samalla kun hän katsoo poikaa, hän katsoo lasta itsessään. Hän näkee sen tytön, joka ei mitään muuta kaipaa, kun tulla otetuksi syliin. Tottuneesti hän puhuu itsestään kolmannessa persoonassa: ”Äiti on tässä. Kaikki on hyvin.”

Hän laskee pojan takaisin sänkyyn, ottaa taas peukalon pois tämän suusta ja jää pitelemään kädestä kiinni. Pojan kädet tuoksuvat mudalta ja omenahillolta. Se sekoittuu hänen omien käsiensä - hien, tiikeribalsamin ja nyrkkeilyhanskojen nahan - tuoksuun. Äitiyttä voisi suorittaa paremmin, kärsivällisemmin, luomumpana. Suorittamisessa hän olisi hyvä. Kun valmentaja sanoo ”lyö kohokoukku” tai ”juokse rappuset” hän lyö ja hän juoksee. Kuka kertoisi, miten tätä elämää pitää suorittaa?

Kestää vielä monta joka-ilta-kun-lamppu-sammuuta, ennen kuin kuuluu tasainen tuhina Muumi-lakanoiden alta. Hän sanoo enemmän itselleen kuin pojalle: ”Äiti on tässä. Kaikki on hyvin.” Sanat jäävät kaikumaan hämärässä huoneessa. Kaikki on hyvin. On hyvin. Hyvin.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D