Hanna Paavilainen

Lentämisen sietämätön kevennys

perjantai 01 helmikuuta, 2019 @ 13.05
0
Mitäs kesälomasuunnitelmia teillä on? Kun elämä on juuri nyt pelkkää pukemista ja riisumista (melkoinen urheilusuoritus saada monta kertaa päivässä kaksi lasta, koira ja itsensä ulos), niin mikäpäs se muukaan mielessä kuin kesä. Olisipa kiva päästä jonnekin lämpimään, kun ei näistä Suomen säistä ikinä tiedä.

Kun olin pieni, kävimme melkein kerran vuodessa Kanarialla. Ne ovat parhaimpia muistojani lapsuudesta. Auringossa kimaltava meri, suola huulillani, aurinkorasvan tuoksu, huuto rannalla lokoileville vanhemmilleni "en ikinä lähde pois täältä!".

Etelänmatkat ovat minulle siis nostalgiamatkoja onnelliseen lapsuuteen. Vaikutus sieluuni on paljon suurempi kuin äidin lihapullilla tai edes joulukuusen tuoksulla. Haluan monistaa nuo hetket paitsi itselleni, myös pojilleni. Lisäksi etelänmatkoilla on mielenterveydellinen vaikutus: kun kotiäidin arki on joka päivä itseään toistavaa, on tärkeää välillä saada irtiotto kodista. Poikanikin rrrakastaa lentokoneita ja hän on kinunnut jo melkein vuoden verran, että koska pääsisi lentokoneen kyytiin.

MUTTA. Mites tämä maailma kestää meidän lentämistä? Kymmenisen vuotta sitten tulivat halpalentoyhtiöt toden teolla markkinoilla ja suosituksi tuli pyrähtää viikonloppureissuille Euroopan kaupunkeihin tai jopa kauemmaksikin.
Hei, Barcelonassa on hyvät bileet maanantaisin, lennetään sinne! Onpa avattu hyvä ravintola New Yorkiin, käydäänpä testaamassa!

Vuonna 2017 suomalaiset lensivät ulkomaille 5,4 miljoonaa kertaa, 72 prosenttia näistä matkoista oli vapaa-ajan matkoja. Lentojen määrä on siis aivan suoraan kuluttajista kiinni, siis kuinka moni tavallinen matkustaja päättää, että pitääkö tänä vuonna päästä etelään vai ei. Vaikka ilmastonmuutoskeskustelu on pinnalla enemmän kuin koskaan, niin lentämisestä ei haluta tinkiä. Lentomatkustajien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. On arvioitu, että lentäminen aiheuttaa vuonna 2050 jopa puolet ihmiskunnan päästökiintiöstä. Lentoliikenteen päästöt tulevat kolminkertaistumaan, vaikka tekniikkaa tehostettaisiin ja biopolttoaineita kehitettäisiin. Ihmiset ovat valmiita ostamaan nyhtökauraa ja härkistä, mutta jokavuotuisen etelänloman ilmastovaikutuksia ei haluta nähdä.

Tiedän, mitä pitäisi tehdä. Matkusta hitaammin ja matkusta harvemmin. Jotta oikeasti eläisin arvojeni mukaista elämää, minun pitäisi olla lentämättä lainkaan. Ajatuskin tuntuu pahalta. Entä jos kuitenkin HALUAN matkustaa? Kumman pitäisi voittaa, halujen vai arvojen? Riittääkö ekologinen itsekurini? (Todennäköisesti ei)

Sitten on vielä tämä sosiaalinen media. Kun ensi kesänä (tai nyt) katson KAIKKIEN muiden päivityksiä ihanista matkoista, tunnen pienen palan sydämestäni muuttuvan vihreäksi. Minäkin haluan. Älkää laittako pahaksenne, jos en enää paina tykkäys-nappia Helsinki-Vantaan Old Barrel -päivityksille. Olen vain kateellinen.
ilmastoahdistus


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D