Hanna Paavilainen

Rakkaus ei koskaan katoa

sunnuntai 03 marraskuuta, 2019 @ 06.55
0
Tänä viikonloppuna Instagram on ollut täynnä kuvia pelottavia hahmoja ja sisustuslehtien kansia on koristanut Jack the Lantern. Pidän hassuista hatuista kurpitsapiirakasta siinä missä muutkin, mutta marraskuussa vietän pyhäinpäivää, en halloweenia, vaikka onhan pyhäinpäivä ehkä vähän harmaa ja tylsä konsepti verrattuna amerikkalaiseen pukeutumisjuhlaan.

Pyhäinpäivänä ajattelen rakkautta ja kuolemaa.
Niinhän se on, että mitään täältä ei mukaansa saa. (Näin sanoi appiukkoni, rovasti Paavilainen, kun pyysimme lainantakausta ensimmäiseen asuntoomme.) On kuitenkin yksi asia, jonka jokainen vie mukanaan elämän päätyttyä: rakkaus. Toisaalta rakkaus myös tärkein asia, mikä jää jokaisen jälkeen, kun tästä elämästä lähtee. Ruumis tomuttuu, tavarat häviävät, rahat tuhlataan, tuoksut haihtuvat, mutta rakkaus ei koskaan katoa.

Ystäväni, kutsuttakoon häntä Insinööriksi, ei usko sieluun, elämään kuoleman jälkeen tai sen sellaiseen. Kysyin häneltä energiaperiaatteesta eli siitä, että kaikissa fysiikan tuntemissa ilmiöissä energiamuotojen summa pysyy vakiona. Toisin sanoen energia ei häviä edes kuolemassa. Oma tulkintani on, että se energia on rakkaus, joka ei katoa, vaan jatkaa elämää meissä koskettaneissa ihmisissä. Insinööri ei ehkä ostanut tätä tulkintaa tällaisenaan, mutta yhdestä asiasta olimme samaa mieltä: myös hän, joka ei usko ikuisuuteen, uskoo ikuiseen rakkauteen.

Pyhäinpäivänä hautausmaa täyttyy kynttilöistä. Elävän liekin varjot leikkivät sammaloituneen hautakiven pinnalla. Rakkaus tiivistyy silmäkulmasta vierähtävään kyyneleen. Pyhäinpäivä kertoo siitä, että
rakkaus on kuolemaa väkevämpi.

memento mori

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D