Hanna Paavilainen

Olet juuri siellä, missä pitääkin

söndag 24 november, 2019 @ 14:19
0
Sinua ei tänäkään vuonna kutsuttu Kirjamessujen päälavalle esiintymään. Vaikka halusit olla Ronjan bestis ja vaikka halusit kirjoittaa oivaltavan romaanin, jota kaikki rakastaisivat ja joka myöhemmin julistettaisiin klassikoksi, et sitä tänäkään vuonna saanut aikaiseksi. Mutta sait tehtyä paljon muuta. Hengitettyä sisään, hengitettyä ulos, halattua lasta ja ystävää ja tanssittua ainakin kerran aamuun asti. OLET SIIS ELÄMÄSSÄSI JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Sinusta ei tullut huippu-urheilijaa eikä rokkitähteä. Et edes oppinut tekemään sitä päälläseisontaa, mitä harjoittelit. Sinulla piti olla ihannevartalo ja matala rasvaprosentti, mutta edelleen reisissäsi tunnet tutut muhkurat. Mutta olet jumpannut omaksi iloksesi, heittänyt ylävitosia treenikaverien kanssa ja hikipisarat ovat pyhittäneet syväkyykkysi. Olet nauttinut kermamunkista, Hesen hampurilaisesta ja Prisman irtokarkkihyllystä. OLET JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Et uskaltanutkaan jättää palkkatyötäsi. Et uskaltanut lähteä jahtamaan unelmiasi ja olet täynnä potentiaalia, joka ei päässytkään toteutukseen asti. Et ollutkaan niin rohkea, kuin halusit olla. Mutta käy läpi valokuva-albumisi eri ikävuosilta. Katso, missä kaikkialla olet ollut ja kuinka monen elämää olet koskettanut. Olet päässyt jo niin pitkälle. OLET JUURI SIELLÄ, MISSÄ PITÄÄKIN.

Elämä menikin näin. Ihan toisella tavalla, kuin kuvittelit ja suunnittelit. Elämä ei ole sinulle mitään velkaa, ei varsinkaan sitä, että käyttäytyy toisella tavalla kuin oletit. Tai kohtelee toisia paremmin tai huonommin kuin sinua. Sinun elämälläsi on merkitys juuri tällaisena, kolhuista ja kiertoreiteistä huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Elämä on kaunis, koska

OLEN JUURI SIELLÄ, MISSÄ MINUN PITÄÄKIN OLLA.

Hanna Paavilainen talvipuutarha

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Korjaava palaute vai parjaava kolaute?

söndag 17 november, 2019 @ 13:49
0
Tampereella "ei tehrä asioista numeroo", eli jos ravintolassa saat eteesi syömäkelvottoman annoksen, syöt sen mieluummin kuin mainitsisit asiasta tarjoilijalle. Olenkin oman osani juonut kädenlämpöistä teetä ja syönyt vielä puoliksi jäässä olevaa kakkua.

Uusi ystäväni, kutsuttakoon häntä Reklamaatioiden Kuningattareksi, onkin opettanut minua antamaan palautetta. Hän pystyy rinta rottingilla viemään korkkivikaisen pullon Alkoon tai pinnoitteesta naarmuttuneen kattilan Prismaan. Korvat punaisena käsi suun edessä kuuntelen hänen reklamaatiokertomuksiaan - itsehän olisin vain ottanut nenästä kiinni ja litkinyt etikoituneen punaviinin kiltisti kurkusta alas.

Kun palautteen antaminen palveluntuottajalle jo tökkii, niin sehän vasta vaikeaa on, kun pitäisi antaa palautetta puolisolle, ystävälle tai sukulaiselle. Palautteen antaminen on taitolaji, jossa usein rapatessa roiskuu enemmän kun on sallittu. Olen viime aikoina oppinut, että palautteen antamisen tärkein ja ainoa tarkoitus on viedä toista ihmistä tai asiaa eteenpäin. Palautteen antamisessa ei pitäisi kiinnittää huomiota itseensä ja omaan kokemukseensa, vaan miettiä ainoastaan sen vastaanottajaa. Jos sanon tämän, miten se edistää vastaanottajaa eteenpäin? Jos tarkoituksena on vain tuutata ulos omaa pahaa oloa, eikä ruokkia toisen luovuutta, on ehkä viisaampaa purra poskea.

Nyt käsi sydämelle:
Milloin viimeksi olet antanut palautetta niin, että et mieti itseäsi, vaan palautteen vastaanottajan elämäntilannetta ja kehittymistä?

Hanna Paavilainen tuomiokirkko


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Kyllä Isä tietää

söndag 10 november, 2019 @ 07:33
0
Isä ei koskaan sano, että rakastaa.
Eikä se työmatkoiltaan koskaan osannut tuoda tuliaiseksi oikean kokoista t-paitaa, saatika sitten sellaista mallia, jota ois kehdannut pitää koulussa.

Mutta isä tiesi, että olin huono liikassa ja tuli koulun juoksukilpailussa viimeiselle suoralle kirittämään viereen. Maaliviivalla se antoi sinisen käärön suklaanappeja. Laitoin napin kielelle ja annoin sulaa hitaasti.

Kun ostin ensimmäisen asunnon, isä – Karjalan pula-ajan lapsi, joka välttelee velkaa kuin tartuntatautiosaston odotushuonetta – takasi lainan ilman, että tarvi edes pyytää.

Kyllä isä tietää, mitä rakkaus on.

pappa


Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS: Jos on vielä isänpäivälahja ostamati, saanen suositella isän lempilehden tilaamista. Tieteen kuvalehti ja Aku Ankka ovat joka vuosi yhtä kova hitti.
Tykkää ja jaa

Rakkaus ei koskaan katoa

söndag 03 november, 2019 @ 07:55
0
Tänä viikonloppuna Instagram on ollut täynnä kuvia pelottavia hahmoja ja sisustuslehtien kansia on koristanut Jack the Lantern. Pidän hassuista hatuista kurpitsapiirakasta siinä missä muutkin, mutta marraskuussa vietän pyhäinpäivää, en halloweenia, vaikka onhan pyhäinpäivä ehkä vähän harmaa ja tylsä konsepti verrattuna amerikkalaiseen pukeutumisjuhlaan.

Pyhäinpäivänä ajattelen rakkautta ja kuolemaa.
Niinhän se on, että mitään täältä ei mukaansa saa. (Näin sanoi appiukkoni, rovasti Paavilainen, kun pyysimme lainantakausta ensimmäiseen asuntoomme.) On kuitenkin yksi asia, jonka jokainen vie mukanaan elämän päätyttyä: rakkaus. Toisaalta rakkaus myös tärkein asia, mikä jää jokaisen jälkeen, kun tästä elämästä lähtee. Ruumis tomuttuu, tavarat häviävät, rahat tuhlataan, tuoksut haihtuvat, mutta rakkaus ei koskaan katoa.

Ystäväni, kutsuttakoon häntä Insinööriksi, ei usko sieluun, elämään kuoleman jälkeen tai sen sellaiseen. Kysyin häneltä energiaperiaatteesta eli siitä, että kaikissa fysiikan tuntemissa ilmiöissä energiamuotojen summa pysyy vakiona. Toisin sanoen energia ei häviä edes kuolemassa. Oma tulkintani on, että se energia on rakkaus, joka ei katoa, vaan jatkaa elämää meissä koskettaneissa ihmisissä. Insinööri ei ehkä ostanut tätä tulkintaa tällaisenaan, mutta yhdestä asiasta olimme samaa mieltä: myös hän, joka ei usko ikuisuuteen, uskoo ikuiseen rakkauteen.

Pyhäinpäivänä hautausmaa täyttyy kynttilöistä. Elävän liekin varjot leikkivät sammaloituneen hautakiven pinnalla. Rakkaus tiivistyy silmäkulmasta vierähtävään kyyneleen. Pyhäinpäivä kertoo siitä, että
rakkaus on kuolemaa väkevämpi.

memento mori

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D